Salaliittoteoriat on yksi historian osa-alue, jossa hyvin usein asiat kerrotaan tahallaan väärin. Toivottavasti tämä kirjoitelma on onnistunut selventämään joitakin seikkoja.
Historia tunteen lukuisia salaliittoja. Politiikkaan kuuluu aina tietty salaliittomentaliteetti, vaikka vastustajaa ei yleensä murhata. Silti salaliitto on väärä sana tässä kirjassa käsitellyille teorioille. Salaliitto on lyhytaikainen salainen sopimus, jossa useampi henkilö päättää tehdä jotain laitonta, usein he päättävät raivata jonkun kiusallisen henkilön tieltään. Julius Caesarin vastustajat tekivät salaliiton Caesarin murhaamiseksi.
Salaseura on se saa mitä näissä teorioissa tarkoitetaan. Salaseura mielletään ryhmäksi ihmisiä, yleensä miehiä, jotka tapaavat hämärissä huoneissa tai keskiyön aikaan ja suorittavat okkultistisia rituaaleja tai juonivat salaliittoja käsittämättömien uskomustensa edistämiseksi. Salaseura tuntuu käsitteenä toivottoman vanhanaikaiselta ja hullunkuriselta, mutta harmittomalta.
Tämä mielikuva salaseurasta on varsin oikein. Vapaamuurarius oli juuri tämän tyyppinen salaseura. Harmittomia he eivät olleet. Vapaamuurarit järjestivät vallankumouksia Euroopassa 1700-luvun loppupuolelta 1800-luvun loppupuolelle. Nykyään maailmassa toimii terroristijärjestöjä. Terroristijärjestö ei paljon eroa kumouksellisesta salaseurasta. Terroristijärjestöilläkin on outoja uskomuksia, usein myös riittejä ja initiaatiomenoja, samoin on mafialla. Kuten kumoukselliset vapaamuurarit, myös terroristit juonivat salaliittoja eikä heitäkään tule pitää harmittomia.
On jonkinlainen standardivastaväite salaliittoteorioille sanoa, että salaliittoteorioissa esitetään samoja syytöksiä eri tahoja vastaan. Yhdessä teoriassa syyllinen on jesuiitat, toisessa illuminaattivapaamuurarit, kolmannessa kommunistit, neljännessä äärioikeisto, viidennessä natsit ja synarkia, kuudennessa juutalaispankkiirit, seitsemännessä Jeesuksen jälkeläiset ja muut juutalaiset messiaat, kahdeksannessa sionistit…
Väitteen tarkoitus on esittää kaikki salaliittoteoriat mielikuvituksen tuotteiksi: menetelmät ja päämäärä olisivat aina samat, mutta joka teoriassa olisi keksitty eri taho, joka aina pyrkii maailmanvaltaan. Kaikki syytteet siis ovat tekaistuja, ehkä lukuunottamatta ensimmäistä ja alkuperäistä, jesuiittoja.
Tämä päätelmä on kokonaisuudessaan väärä. Mitkään näistä syytteistä eivät ole tekaistuja, vaan niissä tarkoitetaan todellisia salaliittoja. Salaliittojen päämäärät eivät ole samoja. Sen sijaan menetelmät usein ovat samanlaisia, koska monet kyseisistä ryhmistä ovat omaksuneet menetelmänsä joltain toiselta yllä mainitulta ryhmältä. Jesuiitat eivät ole ensimmäinen ja alkuperäinen salaliitto, josta syytteet muita ryhmiä vastaan olisi kopioitu.
Osoitetaan tämä toteamus lyhyellä tarkastelulla kustakin ryhmästä.
Jesuiittojen salaliitto
Jesuiittasalaliittoteoria voidaan ajoittaa vuoteen 1612, jolloin Krakovassa julkaistiin paljastuskirja Monita Secreta. Kirjan mukaan jesuiitat pyrkivät maailmanvaltaan. Kirjoittajaksi epäillään erotettua jesuiittaoppilasta, jolloin kirja olisi väärennös. 1600-luvulla jesuiittojen päävastustaja oli jansenistit, yksi katolisen kirkon oppisuunnista. 1700-luvulla jesuiittojen päävastustajaksi nousivat vapaamuurarit. Jesuiittojen toiminta kiellettiin useissa maissa vuosina 1758-1773. Alkukipinä näyttää syntyneen siitä, että jesuiitat suututtivat Portugalin vaatimalla intiaanien parempaa kohtelua ja tarjoamalla heille turvayhteisöjä. Jesuiittajärjestön kieltäminen ensin Portugalissa ja sitten useimmissa maissa oli paljolti vapaamuureiden aikaansaannos. Jesuiittoja syytettiin poliittisista vehkeilyistä, mutta todisteita ei ole montaa.
Tärkeimmät tapaukset olivat Englannissa. Jesuiittojen johtaja Henry Garnet hirtettiin osallisuudesta Ruutisalaliittoon, Englannin katolisten vuoden 1605 yritykseen murhata protestanttinen kuningas James I. Garnet tiesi salaliittosta, mutta ei kertonut siitä. Garnetin mukaan kertomisen esti rippisalaisuus. Toinen tapaus oli vuosien 1715 ja 1747 kapinayritykset Englannissa. Stuartien kuningassuku oli ajettu maanpakoon Ranskaan ja he yrittivät paluuta Englannin kruunuun. Jesuiittojen väitetään auttaneen näitä katolisia Stuarteja kapinahankeissa.
Jesuiitat pysäyttivät protestanttisen uskonpuhdistuksen etenemisen ja uudistivat katolisen kirkon. Vuonna 1773 Paavi lakkautti jesuiittajärjestön. Järjestö käynnistettiin uudestaan vuonna 1782. Vapaamuurarit pitivät jesuiittoja vaarallisina vastustajina vuoteen 1773 asti, mutta eivät sen jälkeen.
Ennen uskonpuhdistusta katolisella kirkolla oli muutama varsin machiavellinen paavi, kuten Machiavellin Prinssin todellisen vastineen Cesare Borgian isä. Hyvin mahdollisesti jesuiittojen toiminta ennen järjestön uudistamista sisälsi machiavellistisia menetelmiä. Jesuiittasalaliitto oli melkein varmasti todellinen, mutta rajoittui aikaan 1540-1773. Jesuiitat edistivät katolisen kirkon valtapyrkimyksiä ja vastustivat vapaamuurareiden ja myöhemmin kommunistien tavoitteita.
Vapaamuurari-Illuminati -salaliitto
Vapaamuurareiden salaliitosta varoittivat ensimmäisinä John Robinson kirjassaan Proofs of a Conspiracy Against All the Religions and Governements of Europe, Carried on in the Secret Meetings of Freemasons, Illuminati and Reading Societies (1798) ja Augustin Barruel kirjassaan Mémoires pour servir à l’histoire du Jacobinisme (1797-98). Robinsonin mukaan Adam Weishauptin Bavarian Valistuneet, Illuminati, oli soluttautunut vapaamuurariuteen. Weishaupt oli alkuperältään juutalainen ja saanut koulutuksensa jesuiitoilta. Weishaupt perusti Illuminatin vuonna 1776 ja se omaksui vuonna 1773 lakkautetuilta jesuiitoilta periaatteen: “päämäärä pyhittää keinot” ja ehkä myös menetelmiä ja organisaatiorakenteen. Ranskan vallankumouksen jakobiinit ja Illuminati ymmärrettiin samaksi ryhmäksi.
Illuminaattivapaamuurareiden kumouksellinen toiminta oli varmasti todellista ja ajoittui vuosille 1776-1871, joskin vapaamuurareilla oli rooli vielä Venäjän vuoden 1917 vallankumouksessa. Illuminaattivapaamuurarit yrittivät kaataa kuninkaat, tuhota katolisen kirkon vallan, pystyttää demokratian, muuttaa perhemallin vapaammaksi. He halusivat myös vapauttaa juutalaiset, mikä selvästi ilmenee vapaamuurari Napoleonin toimista vallatuissa maissa.
Vallankumouksellisilla vapaamuurareilla oli myös sionistinen tavoite. He halusivat siirtää juutalaiset Palestiinaan ja perustaa uuden Israelin. Vallankumouksellinen vapaamuurarius, misraim- ja memfisloosit, olivat opiltaan martimismia, kristillistä kabbalismia. Kristillinen tässä yhteydessä ei tarkoita kristinuskon mukaista vaan sitä, että Jeesus laskettiin yhdeksi messiasta ja Uuden testamentin profetioita pidettiin yhtä tärkeinä kuin Vanhan testamentin profetioita. Martinismi oli eräänlaista gnostiikkaa. Sen mukaan kabbalan keskeinen sanoma oli pian koittava aikojen loppu ja juutalaisen kansan paluu maahansa.
Vapaamuurareiden sionistiset tavoitteet voivat olla tulleet heihin 1700-luvun lopulla ja 1800-luvun alulla liittyneiltä frankisteilta, mutta luultavammin vapaamuurarius oli messiaanista jo alkuvaiheessa. Spekulatiivinen muurarius, vapaamuurarius, kehittyi 1600-luvulla. Siihen aikaan Englannissa oli protestanttisia milleniaristisia liikkeitä. Pohjois-Amerikan intiaaneja pidettiin Israelin kadonneina heimoina. Israelin lunastuksen ajan uskottiin olevan lähellä.
1600-luvun messiaan Sabbatai Zevin pyrkimykset kytkeytyvät Englantilaiseen milleniarismiin. Sabbatai Zevin isä oli englantilaisen kauppaliikkeen välittäjä ja hyvin luultavasti Sabbatai sai isänsä englantilaisten kauppakumppaneiden välityksellä tietoja messiaan odotuksesta Englannissa sekä protestanttien että juutalaisten keskuudessa. Sabbatai Zevin valitsema vuosi 1666 messiaaksi julistautumiselle perustuu kristittyyn laskelmaan: 1000 kirkon vuotta ja Pedon luku 666. On perusteltua olettaa, että vapaamuurariudella oli liitäntä sabbatealaisuuteen jo ennen frankisteja.
Kommunistien salaliitto
Kommunistien salaliitto oli varmasti todellinen eikä kaipaa pidempiä seltyksiä. Kommunistit pyrkivät maailmanvallankumoukseen ajalla 1870-1989. Kommunistien tavoite oli utopia, jossa on poistettu kaikki ihmisten välillä eriarvoisuutta aiheuttavat tekijät: omaisuus, uskonto, kansalaisuus, rotu, sukupuoliroolit, kuningas, kirkko, koti. Kommunismi kehittyi kumouksellisesta vapaamuurariudesta ja karbonaareista, minkä osoittaa Ensimmäisen internationaalin jäsenlista. Myös anarkismin kehittyi vapaamuurariudesta. Alkuvaihessa yllättävän monet kommunistien johtajat olivat alkuperältään juutalaisia.
Äärioikeiston salaliitot
Äärioikeisto on perustanut useita todellisia ja vaarallisia salaseuroja, mutta yhteistä maailmanlaajuista äärioikeistolaista salaliittoa ei ole koskaan ollut. Osa salaseuroista on lopettanut, kuten Afrikaaner Broederbund, joka toimi Etelä-Afrikassa ajalla 1920-94. Osa toimii edelleen, kuten Ku Klux Klan, joka on toiminut vuodesta 1865 alkaen. Tyypillinen äärioikeiston salaseura tukee valtiota, kirkkoa, armeijaa, sisäistä turvallisuutta, perusperhettä, kansallisia arvoja, perinteisiä tapoja ja rotuerottelua. Tällainen salaseura yleensä vastustaa kommunismia, demokratiaa, kansainvälisyyttä, rajojen poistamista, rotujen sekottumista, uusia perhemalleja, feminismiä, homojen oikeuksia ja metsästysaseiden lupien rajoittamista. Äärioikeiston salaseura vastustaa suunnilleen kaikkea mitä kommunismi ja kumouksellinen vapaamuurarius kannattivat.
Natsit ja synarkia
Saksan kansallissosialismi ei ollut äärioikeiston tyypillinen edustaja vaan pikemminkin ns. synarkian ilmentymä. Yleensä äärioikeiston salaliitto puolustaa perinteisiä arvoja, kuten kirkkoa ja kotia, kun taas natsit aikoivat korvata kristinuskon uuspakanuudella ja tuottaa arjalaisia hautomoissa. Natsit ihannoivat sotaa, halusivat elintilaa, aikoivat alistaa muut kansat orjiksi ja vainosivat juutalaisia. Myös tämä on enemmän kuin mihin äärioikeisto yleensä pyrkii.
Natsipuolueen edeltäjän, DAP-puolueen, perusti Thule-salaseura.
Natsit yrittivät perustaa Uuden maailmanjärjestyksen. Natsit siirsivät juutalaisia Itä-Eurooppaan. Göbbelsin päiväkirjojen mukaan heidät siirrettäisiin sodan jälkeen myöhemmin valittavaan uuteen kotimaahan. Tämä kotimaa luultavasti ei ollut Madagaskar. Hitlerin kirjastosta on löydetty Paul de Lagarden kirja Saksalaisia esseitä, jossa on Hitlerin alleviivaama ja kahdella marginaalimerkinnällä korostama vaatimus Puolan ja Itävallan juutalaisten siirtämisestä Palestiinaan. Palestiina oli ainakin aluksi Hitlerin suunnittelema juutalaisten kotimaa. Hitler yritti toteuttaa lopun ajan profetiaa. Hän katsoi toteuttavansa Jumalan suunnitelmaa.
Natsi-Saksa oli kuin Raamatun Assyyria tai Uusbabylonia, tai vielä paremmin kuin lopun ajan profetioiden pohjoinen pakanavalta Goog, joka lopun aikana sotii Jumalan pyhiä vastaan ja voittaa heidät. Goog tuhotaan, kansan jäännös palaa kotimaahansa.
Hitlerin valtaannousun taustalla näyttää olleen ranskalainen salaseura nimeltä synarkia. Nimen synarkia keksi 1870-luvulla martinisti Joseph Alexander Saint Yves-d’Alveydre. Hän tarkoitti sillä hallintaa salaseuroja kautta ja luonnehti synarkiaa eräänlaiseksi teokratiaksi. Synarkia olisi anarkian vastakohta.
Synarkian juuret johtavat 1800-luvulle. Kumouksellisten misraim-vapaamuurariloosien oppi oli martinismia, mutta oli myös muita martinistisalaseuroja, osa ruusuristiläisyyden alla. Nämä toiset martinistit vastustivat misraimloosien toimintaa. Victor Hugo oli tällainen martinisti ja vastusti Napoleon III:nnen hallintoa kun taas misraimloosit tukivat Napoleon III:tta.
Kun Pariisin kommuuni kukistui 1871 ja misraim- ja memfisloosit lopettivat toimintansa, uuden memfis-misraimriitin loivat martinistit, jotka vastustivat kommunismia ja yleensä vasemmistolaisuutta. Synarkia luotiin kommunismin pysäyttämiseksi.
Vuonna 1941 Vichy-Ranskan poliisi varoitti synarkistien salaseuran vallankaappaussuunnitelmasta ja mainitsi salaseuran läheiset yhteydet martinisteihin. USA:n suurlähettiläs Anthony Biddle kirjoitti vuonna 1942 presidentti Rooseveltille väittäen, että fasistista Vichy-Ranskaa hallitsi Wormsin pankin klikki, jota johti Pariisin Lazard Frères -pankki. Mukana olivat myös Lontoon ja New Yorkin Lazard Frères -pankit.
Voimakkain synarkistien salaseuroista oli Ranskassa vuonna 1922 perustettu Synarchist Movement of Empire (SME). Se järjesti myös terrori-iskuja. Kansainvälinen synarkialiike oli perustettu heti Venäjän vallankumouksen jälkeen vuonna 1919. Synarkian väitetään olleen vastuussa fasistien valtaannoususta Italiassa, Portugalissa, Saksassa ja Espanjassa, sekä myös vaikuttaneen siihen, että Natsi-Saksa valloitti Ranskan hyvin lyhyessä ajassa. Synarkan ohjelma on julistuksessa nimeltä The Synarchist Pact.
Tämän todellisen historian ehkä yllättävimmät piirteet ovat, että Lazard Frères on juutalainen pankki ja synarkian päämäärä on luoda Euroopan Yhdysvallat sekä tukea anglo-amerikkalaisia ja juutalaisia intressejä. Väite ei ole niin uskomaton kuin se aluksi vaikuttaa.
Venäjän hovissa vierailleet martinistit Gerard Encausse ja Lyonin Philipp varoittivat tsaari Nikolai II:sta juutalaisten salaliitosta. Tämä saattaa tuntua ristiriitaiselta, koska edellä juuri totesimme, että synarkiaa hallitsivat juutalaiset pankit. Se ei ole ristiriitaista. Martinistit olivat kabbalisteja ja odottivat profetioiden kuvaamaa aikojen loppua. Siihen kuuluu juutalaisten palaaminen kotimaahansa suuren vainon jälkeen. Martinisteille juutalaisten vaino oli olennainen osa messiaanista suunnitelmaa. Natsit toteuttivat vainon ja sen seurauksena syntyi Israel.
Juutalaispankkiirien salaliitto
Juutalaisten ja vapaamuurareiden salaliiton kuvasi ensimmäisenä Osman Bey (Frederick Millingen) vuonna 1873 kirjassaan Die Eroberung der Welt durch der Juden: Versucht nach Geschichte und Gegenwart. Voidaan olettaa, että 1800-luvun juutalaispankkiireilla ei aluksi ollut osuutta kumouksellisen vapaamuurariuden toimissa. Vuodesta 1840 lähtien he tukivat sionismia.
Onko nykyään pankkiirien salaliittoa, jättäen pois kysymyksen pankkiirien etnisestä alkuperästä? Pankkien globaali valta oli todellinen 1800-luvulla ja on taas todellinen 1980-luvulta alkaen. Pankkiirit sponsoroivat aivoriihiä, jotka laativat poliittisia ohjelmaesityksiä päättäjille. Se mitä maailmassa on tapahtunut 1980-luvun jälkeen on ollut tietoista politiikkaa, jota ovat tehneet todelliset ihmiset ja muutokset ovat yleensä vastanneet pankkien ja investoijien toiveita. Pääoman siirrot vapautettiin 1980-luvulla. Markkinat vapautuivat. Kaupan esteet poistettiin. Ihmisten siirtymistä helpotettiin. Julkista sektoria leikattiin. Valtion yritykset yksityistettiin. Konkurssiin menevä pankki pelastettiin verovaroin. Pankkitapahtumille ei saanut asettaa veroa. Ehkä tätä ei pidä kutsua salaliitoksi. Luultavasti ei ole mitään varsinaista pankkiirien salaseuraa. Kyseessä on politiikka ja talouden realiteettit. Oli miten on, nämä anonyymit talouden realiteetit toimivat kuin poliittisesti vaikuttava salaseura tai hyvä veli -verkosto.
Juutalaispankkiirien ohella 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun salaliittoteorioissa usein väitettiin, että juutalaiset kansana pyrkisivät maailmanvalloitukseen. Juutalaisten salaliittoteorian perusmuoto voidaan lukea Dresdenissä vuonna 1882 pidetyn ensimmäisen antisemitistikonferenssin julkilausumasta. Se mukaan juutalaiset toimivat kansana ja he pyrkivät saamaan maan haltuunsa. Heitä tulisi kohdella samalla tavalla kuin maahan hyökkäävää kansaa, siis hyökkäys tulisi torjua ja hyökkääjät työntää maasta.
Julkilausuma mainitsee erityisesti vuonna 1860 perustetun Alliance Israélite Universelle -järjestön, joka vaati kaikkia juutalaisia tulemaan jokaisen pulaan joutuneen juutalaisen avuksi. Antisemitistien mukaan, jos juutalaiset näin toimivat, ei-juutalaisilla ei ole mitään mahdollisuutta oikeudessa juutalaista vastaan – toisella puolella on valtavat taloudelliset resurssit ja juutalaisten omistama ja hallitsema lehdistö. Tässä vuoden 1882 julkilausumassa ei tarkoiteta Dreyfus-tapausta, joka oli vasta vuonna 1894. Antisemitistit ehkä ajattelivat Damaskuksen rituaalimurhaoikeudenkäyntiä vuonna 1840, joissa Alliance Israélite Universelle -järjestö oli ollut hyvin aktiivinen.
Näiden antisemitistien mukaan juutalaisia ei tulisi ottaa tiettyihin valtion virkoihin ja armeijaan, koska heidän lojaalisuutensa kohdistuu juutalaisiin, ei maahan, jossa he asuvat. Lisäksi he vaativat, että puolanjuutalaisten maahanmuutto tulisi kieltää.
Vuoden 1882 antisemitistien syytökset ovat varsin paljolti tyypillistä muukalaisvastaisuutta. Juutalaisten asema Venäjällä ja siihen kuuluvassa Puolan Kongressissa oli huonontunut. Juutalaiset muuttivat maasta suurin joukoin ja osa muutti Saksaan ja Itävalta-Unkariin. Suuri muuttajien määrä johtaa muukalaisvastaisuuteen. Juutalaisten erikoisrajoitusten poistaminen Saksassa ja Itävallassa toi heitä toimialoille, joissa juutalaisia ennen ei ollut nähty. Alliance Israélite Universelle -järjestön peräänkuuluttama juutalaisten keskinäinen solidaarisuus ja heidän vahva asemansa pankkisektorilla nähtiin 1800-luvun lopulla uhkana.
Vuoden 1882 antisemitistejen pelkoja voi verrata Fredrick II Suuren kommenttiin kirjassa Testament politique (1752 tai 1768). Sen mukaan juutalaiset muodostavat klikkejä, salakuljettavat ja tekevät kaikenlaisia temppuja, jotka ovat haitallisia kristityille kauppiaille. Hän sanoo, ettei ole koskaan vainonnut mitään lahkoa, mutta tulee tarkkailla, että juutalaisten määrä ei kasva. Voidaan olettaa, että 1700- ja 1800-luvuilla juutalaiset toimivat näin.
Mikään näissä antisemitistien syytöksissä ei viittaa messiaanisiin ajatuksiin lopun ajoista ja juutalaisten paluusta kotimaahansa.