Aikakausiteoria perustui sumerien kuninkaanlistojen hallintoaikojen väärinymmärtämiselle. Nooan vedenpaisumus ei ollut sen suurempi kuin Shuruppakin jokitulva. Salomonin valtakunta ei ollut niin loistokas kuin Raamattu väittää. Nämä osoittavat, että mitään suurempaa salaisuutta tähän aikakausiteoriaan ei sisälly.
Paitsi periaatteessa. Periaatteessa historialla voisi olla kaava.
Auringonpilkuilla on yhdentoista vuoden periodi. Jääkausilla on sadan tuhannen vuoden jakso. Hanok/Enok liittyy aurinkokalenteriin, eli havaintoon, että vuoden jakso on 365 päivää. Danielin kirjan kirjoittaja uskoi löytäneensä historian kaavan aikakausiteoriasta ja esitti teoriansa kuvapatsaana. Raamatun aikakausiteoria ei kuitenkaan ole oikea historian kaava. Se selittää vain miksi tiettyinä aikoina, siis Septiagintan kirjoittamisesta Ensimmäiseen juutalaissotaan, uskottiin aikakauden muuttuvan juuri silloin.
Eksodus ja Muhammedin taivasmatka eivät sovi 7000-vuoden teoriaan. Ne sen sijaan sopivat pohjantähden vaihtumisaikoihin, eli vanhempaan aikakausiteoriaan. Pohjantähti ja maailmanpylväs säilyi yhtenä aikakauden lopun määrittämisperiaatteena, minkä osoittaa myös Johanneksen Ilmestyksen näky lohikäärmeen vainoamasta naisesta.
Lopun aikojen ennustaminen ei loppunut Ensimmäisen juutalaissodan tappioon. Aikoja laskettiin koko seuraavat kaksi tuhatta vuotta. Kristityt odottivat Jeesuksen laskeutuvan taivaalta, joten heidän ennustuksensa päätyivät vain pettymykseen. Sen sijaan ne, jotka eivät odottaneet ihmettä, vaan tulkitsivat profetiat jonain, joka tulee itse toteuttaa, saattoivat saada aikaan paljonkin pahaa, kuten jo nähtiin Ensimmäisestä juutalaissodasta.
Viimeisten kymmenien vuosien aikana on varsin pitkälle saatu selvitettyä mitä reittejä pitkin ja milloin ihmiset muuttivat Afrikasta eri puolille maailma. Vanha testamentti yrittää vastata samaan kysymykseen kertomuksella Nooan pojista. Ihmiskunta lähes tuhoutui vedenpaisumuksessa. Kainin jälkeläiset kuolivat sukupuuttoon. Vain Nooa lapsineen pelastui hävitykseltä. Tulvan jälkeen Nooan kolme poikaa asuttivat tyhjenneen maan.
Afrikasta muualle maailmaan levinneitä isälinjoja oli kolme kuten Nooan poikia (Y-DNA haploryhmät C, ED ja F), kaikissa muissa suhteessa nykytieteen ja Vanhan testamentin selitykset eroavat. Äitilinjoja oli kaksi (mitokondriahaploryhmät N ja M).
Perusoivallus selityksissä on silti sama: ihmiskunta tai sen osa on monta kertaa ollut lähellä tuhoutumista. Vain pieni joukko on selviytynyt. Heidän jälkeläisensä ovat myöhemmin uudelleenasuttaneet autioituneet alueet.
Vanhan testamentin tuhot ovat äkillisiä: vedenpaisumus, Sodoman ja Gomorran tuhonnut meteorisade tai tulivuoren purkaus, ja ennen vedenpaisumusta tapahtunut Jumalan yritys tuhota ihmiskunta tulella: se ehkä tarkoittaa tulivuoren jättipurkausta. Tällainen tuho tapahtui noin 74.000 vuotta sitten Sumatran Toba-tulivuoren purkautuessa. Koko Intian niemimaa peittyi paksuun tuhkakerrokseen. Tuhkan alle jääneet ihmiset ja suuremmat eläimet kuolivat. Megapurkausta seurasi ydintalvi, joka sai aikaan tuhoa koko maailmassa. Nykyihmisen historiassa on ollut vaihe, jossa jäljelle jäi vain noin tuhat yksilöä. Se sijoittuu aikaan hieman ennen ihmisen muuttoa Afrikasta ja se saattaa olla mainittu Toban purkaus.
Maapalloon on törmännyt komeettoja ja suuria meteoreja, jotka voivat aiheuttaa äkillisen laajan tuhon, mutta nykyihmisen aikana näiden syiden ei tiedetä aiheuttaneen suurta tuhoa. Mereorin törmäyksestä tai meressä olevan tulivuoren megapurkauksesta seurannut tulva-aalto voi olla eräiden Aasian ja Amerikan kansojen tulvamyyttien taustalla.
Nykyihmisen aikana tuho ei yleensä ole ollut äkillinen vaan hidas satoja tai tuhansia vuosia kestänyt ilmaston muutos, joko kuivuus ja aavikoituminen tai kylmyys ja jäätiköityminen. Kuivuus on ihmisen kaudella liittynyt jääkauden maksimeihin: mannerjään kasvaessa sadevesi vähenee ja aavikot kasvavat. Vastakkainen tapahtuma, maapallon liiallinen lämpeneminen, on mahdollinen, mutta ihmisen aika on ollut jääkautta. Liiallisen lämpenemisen seurauksiin kuuluvat eräiden alueiden kuivuminen ja toisten jääminen kohoavan meren pinnan alle.
Ihmiset ovat muuttaneet pois uhkaavan tuhon alta mikäli ovat voineet, mutta toisinaan meret, jää, aavikot ja vuoristot ovat sulkeneet kaikki pakotiet. Ansaan jäänyt väestö on joko tuhoutunut kokonaan tai siitä on jäänyt jäljelle vain pieni osa, mikä näkyy geneettisten äiti- ja isälinjojen vähenemisenä.
Ihmiset ovat myös muuttaneet uusille alueille heti kun mahdollisuus siihen on avautunut joko uuden tien auetessa tai alueelle muuttoa aiemmin estäneen alkuväestön poistuttua tai tuhouduttua. Jo asutulle alueelle muuttaminen on aina ollut mahdollista, mutta onnistuneen alueelle tunkeutumisen edellytyksenä on ollut jokin etu, joka muuttajilla on suhteessa alueella asuneisiin.
Pitkän tieteellisen pohdinnan jälkeen jääkausien syyksi on hyväksytty napa-alueiden saaman auringon säteilyn vaihteluiden ja maapallon erilaisten toisiinsa vaikuttavien takasinkytkettyjen järjestelmien yhteistoiminta. Auringon säteilyn vaihtelut johtuvat maan radan ja pyörintäakselin hitaista jaksollisista muutoksista. Ne osataan nykyään laskea. Tärkeitä maapallon järjestelmiä ovat esimerkiksi hiilidioksidi- ja metaanikaasujen kierto meren, ilmakehän ja eloperäisten aineiden välillä sekä vesi, joka varastoituu meriin, jäätiköihin, ilmakehään ja vesistöihin. Nämä mekanismit tunnetaan suhteellisen hyvin.
Auringon säteily vaihteluiden ja maapallon takasinkytkentäjärjestelmien yhteistoimintaa on mallinnettu tietokoneilla, mutta ei voi sanoa että toiminta vielä kokonaan ymmärrettäisiin. Viimeisen miljoonan vuoden ajan jääkaudet ovat seuranneet toisiaan 100.000 vuoden välein. Sitä edeltävänä kahtena miljoonana vuotena jääkausien väliaika oli 41.000 vuotta. Sekä 41.000 vuotta että 100.000 vuotta kuuluvat auringon säteilyn vaihtelun jaksoihin, mutta ei tiedetä miksi jääkausien jakso muuttui 41.000 vuodesta 100.000 vuoteen. Siitä on erilaisia teorioita.
Periaatteessa jääkausien alkaminen voitaisiin ennustaa tähtiä seuraamalla, koska tähtien avulla näkee maan pyörintäakselin suunnan ja maan rataan vaikuttavat tekijät, lähinnä suuret planeetat. Muinaiset ihmiset olisivat periaatteessa voineet ennustaa aikakausien loput ja jääkausien alut, mutta vain periaatteessa. Nykyajan tiedemiehetkään eivät käytännössä siihen pysty.
Periaatteessa Vanhan testamentin selityksen kaltaiset aikakausiteoriat ovat oikein. Aika jakautuu aikakausiin. Pitkää muuttumatonta aikaa seuraa sangen lyhyt muutoksen aika, jolloin kansat muuttavat alueelta toiselle. Jotkut väestöt tuhoutuvat kokonaan tai lähes kokonaan, pieni osa voi selviytyä ja sen geenit ovat karsinnassa muuttuneet. Aikakausien lopun voi periaatteessa määrittää tähtiä tarkkailemalla ja tärkeää on myös maan akselin sijainti, eli mikä tähti kulloinkin on pohjantähtenä.
Aikakaudet ovat siis todellinen käsite, entä valittu kansa. Oppi valitusta kansasta on rotuopin sukulaiskäsite. Onko sillä jokin todellinen perusta.
Teosofian perustajan Helena Blavatskyn kirjassa Salainen oppi on myös teoria maapallon asuttamisesta. Kirjan toinen osa käsittelee juurirotuoppia. Teosofian merkitys tämän kirjoituksen kannalta on sen rooli esoteerisisten salaseurojen opeissa 1800-luvun lopulta aina 1900-luvun puoleen väliin. Se on edelleen taustalla New Age -uskonnoissa. Salaisen opin juurirotuoppi vaikutti Thule-seuran kautta natsien rotuoppiin enemmän kuin Gobineaun ajatukset. Blavatskyn kirjan rotuoppi perustuu esoteeristen pohdintojen lisäksi darwinismiin ja 1800-luvun kallonmittauksiin ja kielitieteeseen. Juurirotuopin mukaan tietyt kansat ovat primitiivisempiä, tietyt kehittyneempiä, ja uudella aikakaudella kehittyneempi juurirotu nousee vallitsevaan asemaan.
Vanhan testamentin käsitys oli toinen: kansat tuhoutuvat, koska ne ovat teoillaan suututtaneet Jumalan. Jumala valitsee uuden kansan, joka perii maan tai maapallon. Aikakauden lopussa hyvä voittaa ja paha tuhotaan.
Vanhan testamentin käsitystä voi perustella sillä, että vaikeaan tilanteeseen joutunut ihmisyhteisö hyvin mahdollisesti on etsinyt syytä kanssaihmisistään tai johtajistaan ja siitä on haarautunut osa, joka on seurannut uutta johtajaa ja uusia tapoja. Joku tällainen joukko on ehkä lähtenyt alueelta pois riittävän aikaisin ja selviytynyt. Seurauksena on myös tapojen muutos, jonka selviytyneet ovat tulkineet hyvän voittona pahasta.
Blavatskyn juururotuopissa oleva käsitys kehittyneemmästä rodusta, joka korvaa alkeellisemman, ei myöskään ole täysin väärin, mikäli rotun sijaan tarkoitetaan lajia. Ennen nykyihmistä Afrikan ulkopuolelle muuttivat ensin pystyihminen ja seuraavaksi Neandertalin ihminen, jonka itäinen sukulainen oli Denisovin ihminen. Nämä ihmislajit hävisivät ja on täysin mahdollista, että kehittyneempi ihminen syrjäytti alkeellisemman.
Blavatsky arveli eräiden nykyihmisten polveutuvan alkeellisemmista juuriroduista. Tämä käsitys on osoitettu vääräksi, mutta on totta, että kaikki nykyihmiset ovat pienessä määrin sekoittuneet aiempiin ihmislajeihin. Eurooppalasilla on 1-2% Neandertalin ihmisen geenejä. Aasialaisilla Neandertalin ihmisen geenejä on hieman enemmän ja lisäksi 0.5% Denisovin ihmisen geenejä. Uuden Guinean ja Australian alkuasukkailla on Denisovin ihmisen geenejä 5-6%. Saharan alapuolisen Afrikan alkuperäisasukkaat eivät myöskään ole puhtaita nykyihmisiä: heidän geeneistään noin 2% on saatu risteymissä Afrikassa eläneiden muiden ihmislajien kanssa.
Neandertalin ihmiset osasivat puhua ja heidän aivonsa olivat yhtä suuret kuin nykyihmisillä vanhemmalla kivikaudella, siis hieman suuremmat kuin ihmisillä nykyään. Nykyihmisten aivot ovat pienentyneet viimeiset 15.000 vuotta. Aivojen pieneneminen on tyypillinen seuraus kesyttämisestä. Se nähdään kaikissa kotieläimissä, erityisen selvästi koirissa. Aivojen pieneneminen koirilla johtuu metsästykseen ja agressioon liittyvien käyttäytymispiirteiden tukahduttamisesta suvunjalostuksella. Koirat eivät enää metsästä yhtä hyvin kuin sudet. Ihmisen aivojen pieneneminen liittynee myös samanlaiseen kehitykseen. On asioita, joita emme enää osaa tehdä, emme vain itse huomaa niitä.
Ihmislajien aivot kasvoivat nopeasti 3-1 miljoonaa vuotta sitten, mikä saattaa liittyä puheen kehittymiseen. Luultavasti ihmiset osasivat puhua jollain tasolla jo ennen pystyihmisen syntyä. Neandertalensin ihmisen syrjäyttäminen, mikäli nykyihminen hänet syrjäytti, ei perustunut kehittyneempiin aivoihin vaan kehittyneempään kulttuuriin.
Jo aiemmin asutetulle alueelle tunkeutuminen onnistuu vain jos tunkeutujalla on jokin etu puolellaan. Ihmisen tapauksessa se on kehittyneempi kulttuuri.
Kulttuurin leviäminen ei vaadi aiemmin alueella asuneiden ihmisten hävittämistä sukupuuttoon. Nykyisten eurooppalaisten ja Euroopan kivikautisista löydöksistä eristettyjen geenien vertailu osoittaa, että useissa tapauksissa geenit ovat muuttuneet siten, että äitilinjat ovat säilyneet ja isälinjat vaihtuneet. Tämä tarkoittaa, että miehet joko tapettiin, orjuutettiin tai ajettiin pakoon ja naisia otettiin vaimoiksi tai jalkavaimoiksi. Käytäntö sopii siihen darwinistiseen periaatteeseen, että kukin yksilö pyrkii jatkamaan sukuaan. Lisäksi käytöntö säilyttää aiemman väestön geeniperimän lähes kokonaan. Uusi väestö sai naisten kautta kaikki muut aiemman väestön geenit geenivarastoonsa paitsi vain miehillä olevat Y-geenit.
Y-geeneissä ei ole mitään ihmisyyden kannalta olennaista. Jos niissä olisi jotain tärkeää, naisilta ne ominaisuudet puuttuisivat. Useimmat miesten ja naisten erot eivät myöskään ole Y-geenissä vaan ne ovat seurausta mieshormoonista. Mieshormoonia antamalla naisen parta ja lihakset alkavat kasvaa. Naisen aivot saa miesmäistymään antamalla hormoonia sikiölle. Y-geenissä ei edes ole rakennusohjeita miehen ulkoisille sukupuolielimille, vaan geneettinen tyttövauva kasvattaa pojan sukuelimet, jos saa liikaa mieshormoonia – ja naisetkin tuottavat mieshormooneja lisäkilpirauhasissa. Y-geeni vain käynnistää mieshormoonin tuottamisen suurissa määrissä. Siinä voi olla geneettiset ohjeet siittiöiden tuottamiseen. On siis varsin yhdentekevää säilyykö Y-geeni väestössä vain muuttuuko se. Vanha sääntö, miesten tulee suojella naisia, on geneettisesti perusteltu.
Euroopassa näyttää olleen useita isälinjojen muutoksia. Aivan ensimmäisten Eurooppaan muuttaneiden nykyihmisten Aurignacianin kulttuurin ihmisten, isälinjoja ei tunneta. Arvellaan, että ne ovat voineet olla haploryhmiä F tai C. Kumpaakaan ei enää löydy Euroopasta. Aurignacianin kulttuuri näyttää liittyvän Itäaasialaiseen Ust’ishimin kulttuuriin. Ust’isthimista löydettiin isälinja K2a. Euroopasta tätä haploryhmää ei ole löydetty. Aurignacianin kulttuurin äitilinjoja on selvitetty. Niihin kuuluivat N, U (erityisesti U5) ja HV. Nämä äitilinjat ovat säilyneet Euroopassa, tietenkin mutaatioiden kautta muuttuneina.
Seuraavan muuttoaallon ihmisillä, Gravettian-kulttuuriin kuuluvilla, oli luultavasti isälinjat I ja I2. Niitä tavataan edelleen, mutta vain Balkanilla. Äitilinjoihin näyttää kuuluneen U5, H ja H1. Kaikki ovat säilyneet ja ne ovat laajalle levinneet Euroopassa. Maanviljelyksen Eurooppaan toivat G2a miehet, joihin liittyi maanviljelyksen omaksuneita I2 miehiä. G2a kulttuurit rakensivat Länsi-Euroopan megaliitit, kuten Stonehengen Englannissa. Molempia isälinjoja edelleen Euroopassa löytyy, mutta kapeilta alueilta. I2 esiintyy Balkanilla, G2a pääosin Välimeren maiden vuoristoilla. Äitilinjat olivat H eri aliryhmineen, T2, J ym. Niitä kaikkia löytyy Euroopasta.
Lähes täydellinen isälinjojen vaihto liittyy indoeurooppalaisten kielten tuloon Eurooppaan. Kulttuuri oli pronssikautinen, sen ihmisillä oli metallisia aseita, härkävankkurit, lehmiä, lampaita ja viljelyskasveja. Ukrainasta noin 4000 eKr lähteneet ja Länsi-Euroopan noin 2500 eKr valloittaneet R1b-miehet näyttävät täydellisesti syrjäyttäneen aiemmat isälinjat. Länsi-Euroopassa tavattavat I-haploryhmät ovat tyyppiä I1 ja peräisin germaanisilta kansoilta. G2a on kadonnut.
Itä-Euroopan 3000-2500 eKr valloittaneet R1a-miehet, nuorakeraaminen kulttuuri eli vasarakirveskansa, slaavit, olivat kesyttäneet hevosen. Myös heillä oli karjaa ja pronssisia aseita. Vanhat isälinjat katosivat melkein kokonaan. Suomenlahden ympärille jäi suomalaisille tunnusomaista N1c1-isälinjaa, joka oli saapunut sinne noin tuhat vuotta aiemmin. Balkanille jäi vanhaa I2-isälinjaa. Etelä-Ukrainaan ehkä jäi jotain jälkiä aiemmista isälinjoista, mutta yhtä hyvin jäljet voivat olla myöhemmistä muuttoliikkeistä.
Skandinavian I1-isälinja, jota myös tavataan Suomessa, Saksassa ja viikinkien jäljiltä muuallakin, ei ole kovin vanha. Se voitanee ajoittaa suunnilleen Pohjois-Euroopan pronssikaudellen 1500-500 eKr.
Suomen asutuksen osalta tilanne ei ole selvä. 58% suomalaisista miehistä kuuluu isälinjaan N1c1. Suomessa on kaksi haaraa N1c1-isälinjaa. Toinen, itämeren suomalaiset ja saamelaiset, saapui jo 3000-4000 eKr. Toinen, karjalainen, saapui vasta ajanlaskun alun aikoihin ja tämä linja asutti Savon. Karjalaisten kulttuuri oli rautakautinen. Ihmisillä oli hevosia ja rautamiekkoja. He hoitivat karjaa, viljelivät kaskipeltoja ja rakensivat veneitä.
Aiempi N1c1-kulttuuri oli kivikautinen pyyntikulttuuri, jossa tunnettiin keramiikka. Tämä kulttuuri vastannee arkeologiassa kampakeramiikkaa, Suomessa se ajoittuu aikaan 3200-2800 eKr. Kampakeraaminen alue ulottui läpi pohjoisen Siperian ja se liitetään N1c1-väestöön ja suomalaisugrilaisiin kieliin. Kulttuuri syntyi jo 6000 eKr Mantsuriassa.
Nuorakeraamisen kulttuurin tulo Suomeen muutama sata vuotta ennen vuonna 2000 eKr liittyy vasarakirveskansaan, siis R1a-isälinjan miehiin. Geneettisenä merkkinä siitä Suomessa on noin 7% R1a-isälinjan miehiä.
Neljännes suomalaisista miehistä kuuluu isälinjaan I1. Osa näistä isälinjoista on vasta Ruotsin vallan ajalta, siis 1100 jKr jälkeen, mutta pääosa lienee Pohjois-Euroopan pronssikaudelta 1500-500 eKr ja vastaa Kuikaisten kulttuuria, joka levisi Skandinaviasta Länsi-Suomeen. Se oli pronssikautinen kulttuuri ja ero sisämaan kivikautiseen kulttuuriin säilyi selvänä. Tämä kulttuuri luultavasti vastaa Kalevalan Pohjolaa, sen pääalue on Pohjanmaa.
Tämä kaikki voi tarkentua tai muuttua kun geenitutkimus etenee. Jotain yleisiä havaintoja siitä voi tehdä ja ehkä ne ovat pysyvämpiä totuuksia.
Isälinjojen loppuminen äitilinjoja herkemmin on yleinen havainto. Se tarkoittaa, että muutamat miehet saavat paljon enemmän jälkeläisiä kuin useimmat. Syynä tähän ilmiöön näyttää olevan se, että voitettujen väestöjen miehet eivät ole jatkaneet sukuaan voittajien keskuudessa.
Äitilinjojen säilyminen on riittänyt siihen, että kokonaisgeeniperimä ei ole merkittävästi pienentynyt muuttoliikkeiden seurauksena, vaikka isälinjoissa on muutoksia. Päin vastoin, uusi väestön osa on tuonut uusia geenejä.
Valittua kansaa ja rotuoppia ei löydy tällä tavalla, mutta on toinen mekanismi, joka siihen voi johtaa. Katsotaan sitä seuraavaksi.