Maailmanlopussa jokin jumala uhraa itsensä ja tulee uudeksi pohjantähdeksi, tai toisin ajatellen, maailmanlopussa ihminen uhraa itsensä ja tulee uudeksi jumalaksi. Tällainen käsitys on esimerkiksi atsteekkien viiden maailmanajan myytissä.
Nykyihmisten muuttoon Eurooppaan voi esittää monia syitä, kuten ilmaston muutokset, mutta katsotaan löytyykö syy tähdistä, tarkemmin sanoen pohjantähdestä. Tähtiä, jotka eri aikoina toimivat pohjantähtenä, on yhdeksän, mutta eräät niistä ovat liian himmeitä. Voidaan olettaa, että menneisyydessä pohjantähtinä ovat toimineet seuraavat tähdet nykyisyydestä varhaisempiin aikoihin:
- Polaris, nykyinen pohjantähti, hyvin kirkas
- Kocbah – kirkas
- Thuban – himmeä
- Tau Herculis – himmeä
- Vega – hyvin kirkas
- Delta Cygna – kirkas
- Deneb – hyvin kirkas
- Adleramin – kirkas
- Er Rai – himmeä
Sitten lista kiertää taas Polariksesta eteenpäin platonisen vuoden eli 25.800 vuoden jaksolla. Tähdet eivät ole tasan jakautuneet, vaan Thubanin ja Vegan väliin jää 9300 vuoden jakso, jolloin on näkyvissä vain himmeä Tau Herculis noin puolivälissä jaksoa. Kirjoitetaan pohjantähdet alkaen 44.800 eKr jättäen pois tähdet, jotka aikakauteen nähden olivat liian himmeitä havaittavaksi:
44.800 eKr Adleramin (Aurignacian kulttuuri alkoi.)
41.300 eKr Deneb (Aurignacian kulttuuri Eurooppaan.)
39.300 eKr Delta Cygna
37.800 eKr Vega
28.500 eKr Thuban (Gravettian kulttuuri alkoi.)
26.400 eKr Kocbah
23.700 eKr Polaris
19.00 eKr Adleramin (Solutrean kulttuurin lyhyt kausi.)
15.200 eKr Deneb (Intiaanit siirtyvät Amerikkoihin,
13.500 eKr Delta Cygna Euroopassa Magdalenian kulttuuri,
12.000 eKr Vega Israelissa Natufian kulttuuri.)
7.200 eKr Tau Herculis (Maanviljelys Eurooppaan.)
2.700 eKr Thuban (Vasarakirveskulttuuri, keltit.)
600 eKr Kocbah (Hyksot Israeliin.)
2.100 jKr Polaris (Kristinusko ja islam liittyvät tähän.)
Vuosiluvut antavat ajat, jolloin tähdet ovat lähinnä taivaan pohjoisnapaa. Noin tuhat vuotta kumminkin puolin tähti sopii pohjantähdeksi ja ellei muita tähtiä ole, niin kelpaa se parikin tuhatta vuotta kumpaankin suuntaan. Pohjantähtien välissä on pitkiä kausia, joita taulukossa vastaavat välit. Ei siis ole niin, että jokaiseen kulttuurinmuutosaikaan aina automaattisesti löytyisi pohjantähti. On mielenkiintoista, että mitään ei tapahdu näissä välikausissa.
Taulukko on riittävän täydellinen. Muita merkittäviä kulttuurimuutoksia Euroopassa ei kivikaudella ollut kuin Aurignacian, Gravettian, Solutrean ja Magdalenian kulttuurit. Sen jälkeen tuli Azilian kulttuuri, joka oli tasoltaan heikko. Solutrean kulttuuri kesti vain neljä tuhatta vuotta, mutta se tuotti paljon uusia keksintöjä, ja sitten katosi. Sitä ei selitä ilmaston muutos eikä mikään muukaan sellainen syy, mutta aika sopii hyvin yhteen Adleraminin pohjantähtijakson kanssa.
Logiikka taulukossa on, että kun uusi pohjantähti ilmestyy, uusi aikakausi alkaa. Aikakauden alussa saa tehdä muutoksia ja uusia keksintöjä hyväksytään. Myöhemmin niitä ei hyväksytä, eikä varsinkaan aikoina, jolloin pohjantähteä ei ole. Nämä jälkimmäiset ajat ovat pahoja aikoja ja ne aloittaa aikojen lopun tuho. Uuden aikakauden alussa ilmaantuu uusi valittu kansa, jonka siis määrää taivaan tähtikuvio jollain logiikalla.
Mitään uutta ei tapahtunut silloin kun ei ollut pohjantähteä vaan Kalevalan suuri tammi pimensi taivaan.
Katsotaan esimerkkinä Gravettian-kulttuuria. Kyseisen kulttuurin ihmisillä oli koiria. Pohjantähdeksi tuli Dracon tähdistön Thuban. Thubanin ympärillä kiertää kaksi karhua, Iso Karhu ja Pieni Karhu. Karhuilla on kovin pitkät hännät ja pikemminkin ne ovat koiria. Tähtikuvio siis sanoo, että valittu kansa ovat koirien pitäjät. Toki tulkinnan olisi voinut tehdä muutenkin, mutta shamaanit tai papit ovat jotenkin nämä teologiset koukerot selvitelleet. I-isälinjan ihmiset lähtivät vaellukselle Iranista ja asettuivat koirineen Eurooppaan. Tähteään pitää seurata.
Spekulaatiota, mutta näppärä selitys, vai kuinka?
Kun Thuban seuraavan kerran tuli pohjantähdeksi, liikeelle lähtivät sekä hevosia pitäneet R1a-ihmiset, siis slaavit, vasarakirveskansa, että karjaa hoitaneet R1b-ihmiset, luultavasti keltit. Pienen Karhun ja Otavan voi nähdä tähtitaivasta pyörittävänä härkäparina tai kahtena aurana, kyllä ne pitkähäntäisen karhut voi nähdä myös pitkäkaulaisina hevosina. Samaan aikaan Kanaanin maassa tähtikuviot nähtiin Baalin härkänä, joka taisteli Jobin kirjan Leviatania eli Draco-tähdistöä vastaan. Egyptissä Draco ymmärrettiin jollain mielikuvituksen väännöksellä Niilin krokotiilia selässään kantavaksi virtahevoksi, joka jostain syystä oli Egyptin suojelija ja Thubanin aika oli Egyptin Vanhan valtakunnan suuruuden aikaa.
Kansa lähti vaellukselle tai totteli kuningastaan, koska ihmiset uskoivat tähtien sanomaan. Aikakausi muuttui heidän toimiensa vuoksi. Ilman uskoa he eivät olisi lähteneet vaellukseen eikä aikakausi olisi muuttunut. Usko synnytti aikakauden lopun. Samoin oli Jeesuksen aikana Juudeassa. Usko lopun aikoihin sai ihmiset nousemaan kapinaan Roomaa vastaan ja kapinan seurauksena heille tuli silloisen aikakauden loppu. Tarvitaan uskoa. Vanhurskas elää uskollaan.
Eikö tämä ole fantastista!
Tulee siis uskoa aikakauden loppuun ja se tulee, jos tekee sen mitä tarvitaan. Tulee myös uskoa uuden aikakauden alkuun. Laki kestää vain aikakauden loppuun, uudella aikakaudella on uusi laki. Voimassaolevan lain seuraaminen on kaikin puolin järkevää, mutta kun aikakausi loppuu, laki ei enää ole voimassa.
Tai tuleeko laki tule ensin täyttää?
Ei. Ei laki täyttämistä kaipaa vaan profetiat. Uusi aikakausi alkaa kun ennusmerkit on täytetty, siis jos ihmiset uskovat niihin. Tässä vaaditaan uskoa.
Marttyyri pääsee Taivaaseen.
Taivas on tähtitaivaalla pohjantähden ympäristössä, näin uskottiin. Taivas on juuri maailmanakselin navassa ja hallitsee maanpiiriä ja taivaita. Viaton polttouhri nousee savuna taivaaseen ja uhrattu jumala istuu valtaistuimelleen taivaan pohjoisnavalle, ympärillään marttyyrit. Eivät he omia syntejään lunasta, koska kelvollisen uhrin täytyy olla viaton, vaan muiden synnit, jotta luvatut saavat hallita maailmaa, joka heille on luvattu. Juuri uuden luvatun kansan synnit täytyy lunastaa.
Tämä metafyysinen osa myyttiä tarvitaan, jotta uskovaiset uskoisivat että se, mikä heidän tehtäväksi on tässä maassa annettu, onnistuu ja kaikki toteutuu. Ei kai se, joka sotaan lähtee, saa pelätä epäonnistuvansa.
Juutalaisten kapina Roomalaisia vastaan vuosina 66-73 ei epäonnistunut. Se onnistui aivan kuin oli ajateltu. Temppeli tuli tuhota, koska Kocbah oli etääntynyt taivaan pohjoisnavasta jo kuusi sataa vuotta. Maanpäällinen temppeli oli taivaallisen kuva, eikä toinen voinut säilyä jos toinen ajautui väärälle tielle. Toinen kansa tuli valita uudelle aikakaudelle, toinen laki tuli asettaa. Tuomio tuli niille, jotka jatkoivat vanhaa. Maailmanpylvästeoria, eli aikakausiteoria, on armoton.
Jos ihmiset vielä uskoisivat maailmanpylvääseen, olisi paljon paremmin. Meidän ei tarvitsisi pelätä radikaalia islamia: Polaris on pohjantähtenä vielä tuhat vuotta ja sitten vuoroon astuu Er Rai. Tämä nerokas teoria takaisi maailmanrauhan tuhansiksi vuosiksi.
Valitettavasti hmiset ovat niistä ajoista viisastuneet. Tai tieto on mennyt viisauden edelle.
Kuuluiko Jeesuksen oppiin jokin astronominen, pohjantähteen liittyvä osa?
Luultavasti kuului. Johanneksen Ilmestyksessä on Johanneksen näky lohikäärmeestä ja naisesta. Nainen on selvästi Pieni Karhu ja lohikäärme on Draco. Qumranin yhteisö ja alkukristityt lukivat ensimmäistä Enochin kirjaa, jonka eräiden osien arvellaan periytyvän Ensimmäisen temppelin ajoilta. Hanok eli Enoch liitetään aurinkokalenterin syntyyn ja qumranilaiset käyttivät arinkokalenteria. Hanok ei kuollut, hänet nostettiin taivaaseen. Se voi viitata uhrikuolemaan.
Hanok eli lakia edeltävän kaksituhatvuotisen kauden puolivälissä, kuten Messias Jeesus eli messiaanisen ajan puolivälissä. Kristityt gnostikot pitivät Jeesusta Hanokin jälleensyntymänä. Ennen lakia olleen aikakauden aloitti Enos eli sumerilainen Dumuzid paimen. Dumuzidista kehittyi myöhemmin babylonialainen Tammuz-jumala, jota palvottiin Jerusalemissa temppelin edustalla Ensimmäisen temppelin aikana, ja varmasti myös Samariassa.
Ehkä Jeesuksen samarialaiselta naiselta pyytämä vesi tarkoitti tätä oppia. Johanneksen evankeliumissa juutalaiset väittävät, että Jeesus on samarialainen. Jeesus ei sitä kiellä. Tämä vanha oppi ei silti ollut babylonialainen, vaikka Tammuz oli babylonialainen, oppi on kuulunut jo vanhaan Kanaanin maan uskontoon.
Lakia edeltävä aika loppui Nooan tulvaan. Nooan vedenpaisumus ja Platonin kertomus Atlantiksen uppoamisesta tukevat maailmanpylvästeoriaa: Vedenpaisumusta ei Raamatun kertomassa laajuudessa ollut. Ei myöskään ollut Atlantista. Siis miksi niin kerrottiin?
Se johtuu siitä, että maailmanpylvästeorian mukaan kyseisinä aikoina olisi pitänyt olla suuret katastrofit: mitä muuta voisi olettaa tapahtuvan, jos taivaan tukipilari heilahtaa.
Nooan vedenpaisumuksen uskottiin tapahtuneen 3000-3200 ennen ajanlaskua. Noin 2900 eKr olikin Sumeriassa jokitulva, josta Gilgamesh-eepos kertoo, mutta se ei kattanut koko maailmaa. Samaan aikaan nousi Egyptin Vanha Valtakunta ja Thuban otettiin pohjantähdeksi. Thuban on himmeä ja vaikka se oli ollut lähellä taivaan pohjoisnapaa jo kauan, se luultavasti pantiin merkille vasta noin 3000 eKr. Sitä ennen täytyi olla ollut edellisen aikakauden lopun suuri katastrofi, Nooan vedenpaisumus.
Nooan vedenpaisumus täytyi siis olla tapahtunut. Sen saattoi laskea taivaan tähdistä!
Platonin mukaan Atlantis taas upposi 10.000 vuotta ennen Solonin aikaa, siis noin 10.500 eKr. Tähän tarvitaan selitys: aikahan ei ole oikein! Tuhotulva sopisi parhaiten jääkauden loppuun, mutta jääkausi loppui vasta noin 8000 eKr. Platonin antama aika kuuluu Nuorempaan Dryaskauteen, jolloin ilmasto viileni, eikä suuria tulvia luultavasti ollut. Platonin ajoitukselle täytyy olla jokin syy antiikin aikakausiteoriassa.
Mistä Platon sai ajan Atlantiksen uppoamiselle?
Platon kertoo saaneensa tietonsa egyptiläisiltä papeilta. Egyptiläisillä ei voinut olla mitään tietoja katastrofista, joka olisi tapahtunut 10.000 vuotta sitten. Sen sijaan heillä oli esimerkki katastrofista, jollainen saattoi tapahtua. Se oli Kreetan minoalaista kulttuuria kohdannut tuho Thera-tulivuoren purkauduttua luultavasti vuonna 1628 eKr. Yksi Kreetan saarista upposi.
Egyptiläiset papit saattoivat osata laskea pohjantähden siirtymän jo ennen Platonin syntymää. Kreikkalaiset tunsivat prekessioilmiön, joka pohjantähden siirtymän aiheuttaa, varmuudella toisella vuosisadalla ennen ajanlaskua. Egyptiläiset papit saattoivat tuntea ilmiön pari sataa vuotta aiemmin.
Jos näin oli, niin egyptiläiset osasivat laskea, että viimeinen kirkas pohjantähti oli Vega, jonka kausi pohjantähtenä loppui juuri noin 10.000 vuotta ennen Platonin aikaa. He myös tiesivät mitä oli tapahtunut kun Thuban-tähden kausi pohjantähtenä päättyi noin 1750 eKr. Pian sen jälkeen Thera purkautui ja minoalainen kulttuuri suistui mereen. Vastaavasti Vegan kauden päättyessä olisi jokin aiempi saarikulttuuri suistunut mereen.
Atlantiksen täytyi upota Platonin ilmoittamana aikana.
Liiallista spekulaatiotako? Ehkä, mutta mikä on parempi selitys noille myyttisille katastrofeille annetuille ajoituksille?
Herakleen urotöistä saadaan toinen esimerkki siitä, että antiikin aikana osattiin laskea pohjantähden siirtymä. Herakleen, tai roomalaisittain Herkuleen, kaksitoista urotyötä liittyvät astrologiaan. Herkules itse on tähtikuvio, polveutuva mies. Osa urotöistä voidaan helposti tunnistaa eläinradan merkkeihin liittyviksi, kuten Nemean leijona vastaa leijonaa. Loputkin voi liittää tähtimerkkeihin katsomalla läheisiä tähtikuvioita. Esimerkiksi Hydra vastaa rapua: kertomuksessa rapu häiritsee Hydra-hirviötä ja Hydran tähtikuvio on Ravun tähtikuvion vieressä. Nämä tähtikuviot ovat kreikkalaisia ja ajoitukseltaan klassista antiikkia.
Himmeä Tau Herculis oli pohjantähti vuoden 7200 eKr molemmin puolin noin tuhannen vuoden verran. Kertomus ei ole voinut syntyä Tau Herculisin pohjantähtikaudella, vaan tarinan laatija on osannut laskea Tau Herculisin olleen pohjantähtenä niin varhaisena aikana, että Herkules pukeutuu tarinassa Nemean leijonan taljaan. Kertomuksen laatija haluaa siis ajoittaa Herkuleen kivikaudelle, noin aikaan 7200 eKr.
Yhdestoista urotyö, lohikäärmeen vartioimien Heran kultaisten omenien varastaminen, liittyy Dracoon ja Pieneen Karhuun, ja Stymfaliaan linnut tarkoittanee Joutsenen, Aquilan ja Vulturen tähdistöjä, jotka kaikki ovat lähellä Herkulesta.
On siis uskottavaa, että astrologit Jeesuksen aikana osasivat laskea menneet ja tulevat pohjantähdet ja tiesivät, että Polaris tulisi pohjantähdeksi noin vuonna 1000 jKr. Tätähän tarkoittaa se, että viisas tietää menneet ja tulevat. Lasketaan ajat tähdistä ja päätellään mitä silloin on täytynyt tapahtua.
Johanneksen Ilmestyksessä on kappaleessa 12 näky taivaalla. Se vastaa hyvin sitä, mitä Johannes näki pohjoisella yötaivaalla noin vuonna 95 jKr. Johanneksen Ilmestyksen näky naisesta ja lohikäärmeestä, eli Pienestä Karhusta ja Dracosta, perustui astrologiaan. Johannes tiesi, että naisen pään kirkas tähti, Polaris, tulisi hallitsemaan taivasta tuhannen vuoden päästä, tuhatvuotisen valtakunnan jälkeen.
Johannes näkee taivaalla näyn, jossa on nainen ja lohikäärme. Taivaalla on vain yksi lohikäärme, tähtikuvio Draco. Dracon molemmat päät muodostuvat punaisista tähdistä. Seitsemän pään, kymmenen sarven ja seitsemän kruunun osalta tähdet täytyy hahmottaa sopivasti, mutta tässä auttaa se, että punainen lohikäärme varmasti on Jobin kirjan Leviathan, seitsenpäinen hirviö. Jobin kirjassa Leviathan on myös käärme, krokotiili ja virtahepo, kaikki esiintyvät egyptiläisinä tulkintoina Draco-tähtikuviolle. Itse asiassa sama olento ei voi samalla kertaa olla krokotiili, virtahepo, seitsenpäinen hirviö, lohikäärme ja käärme, ellei se ole tähtikuvio, jonka tähdet voi mielessään järjestää erilaisiksi hahmoiksi.
Nainen on Pieni Karhu. Naisen jalat ovat punaiset tähdet Kochab ja Pherkad, ne ovat kuu naisen jalkojen alla. Naisen vaatteen tähdet ovat valkoiset, siis auringolla vaatetetut. Naisen pään, Polariksen, ympäriltä löytyy 12 tähteä seppeleenä. Naisen selkä on taipunut taakse, koska hän on tuskissaan – selkä on Pienen Karhun häntä. Maha, Pienen Karhun neliö, on suuri kuin viimeisillään olevalla naisella. Polariksesta on tulossa pohjantähti, naisesta syntyy maailman valtija, jonka ympäri koko maanpiiri ja taivaat kiertävät.
Samalla on toki totta, että lohikäärme on Rooma ja nainen on alkukirkko. Hermes Trismegistuksen sääntö “miten ylhäällä, niin myös alhaalla” on voimassa kaikessa astrologiassa. Tässä yhteydessä voi myös tulkita 1260 päivää, jonka ajan naisen tulee odottaa. Uusi pohjantähti tulee hallitsemaan tuhat vuotta, mutta Johanneksen päivinä, noin 95 jKr, siihen oli vielä aikaa. Vuosi 1355 jKr ei ole kovin väärä aika uuden pohjantähden aikakauden alkamiseen. Tuhannen vuoden hallintakaudella laskien alkamisaika olisi 1100 jKr, koska Polaris on lähinnä oikeaa napaa vuonna 2100. Antiikin ajan mittaukset eivät olleet yhtä tarkkoja kuin nykyiset. Toki aikamääreillä on myös maanpäällinen vastine, ne ovat myös pakanakuninkaan hallintoajan päiviä, miten ylhäällä, siten alhaalla.
Johanneksen Ilmestyksen pääosan voi selittää Josefus Flaviuksen Juutalaissodan historian avulla: Ilmestys kertoo juutalaissodasta. Tämä näky taivaalla taas on juuri se mitä se sanookin, näky tähtitaivaalla.
Gnostisessa Juudaksen evankeliumissa Jeesus lupaa Juudas Iskariotille, että hänen tähtensä on johtotähti. Jokaisella opetuslapsella oli tähti. Gnostilaiset uskoivat, että valitun sielu nousee kuoleman jälkeen tähteen. Johanneksen Ilmestuksessä näyttää olevan osin samanlaista ajattelua: Jeesus sanoo olevansa kirkas aamutähti ja iltatähti. Aamutähti ja Iltatähti yleensä tarkoittaa Venus-planeettaa, joka näkyy kirkkaana tähtenä aamulla ja illalla, mutta tässä kohdassa on luontevinta ymmärtää kirkas aamu- ja iltatähti Polaris-tähtenä, tulevana pohjantähtenä. Polaris näkyy koko yön, sekä aamulla että illalla.
Saamme varsin luonnollisen astrologisen tulkinnan Johanneksen näylle. Raamatussa on muitakin kohtia, joille on esitetty astrologisia tulkintoja. Messiaanisuus on kytköksissä astrologiaan ja maailmanaikoihin. Alunperin se on ollut osa maailmanpylväsmyyttiä, lopun aikana nouseva uusi hallitsija.
Monet kristityt ovat odottaneet Harmageddonia, Jumalan vihan päivää. Milloin se tulee?
Ratkaisu on yksinkertainen: se tuli jo kauan sitten.
Johanneksen Ilmestys ei ole ennustus. Se on todistus Jeesuksesta, niin kuin teksti väittääkin. Se on todistus siitä, että Ensimmäisessä juutalaissodassa tapahtui kaikki se, mitä Hesekiel, Daniel, Jooel ja Sakarja ennustivat.
Kirja ei ole ennustus vaan kuvaus tapahtuneista asioita, todistus siitä että Jeesus täytti Vanhan testamentin ennustukset. Johanneksen Ilmestyksen kirjoittaja oli lukiessaan noin vuonna 95 Josefus Flaviuksen noin vuonna 76 kirjoitettua Juutalaissodan historiaa yhdistänyt satoja vuosia vanhat profetiat oman aikansa tapahtumiin. Profetiat sopivat siihen mitä Josefus kirjoitti.
Profetiat olivat toteutuneet: Jumalan vihan päivä oli tullut. Sen takia Ilm. 22:10 sanoo, että älä lukitse kirjan sanoja koska aika on lähellä. Kaikki oli jo tapahtunut. Tapahtumat todistivat, että Jeesus täytti profetiat ja oli kauan odotettu Messias. Kaikki oli täytetty.
Profetian kirjoittaminen jälkikäteen oli siihen aikaan hyväksyttävä kirjallinen tyyli. Danielin kirja on kirjoitettu makkabealaissotien aikana ja se ennustaa jo tapahtuneita asioita, kuten Aleksanteri Suuren valloitukset. Kirjan todellinen ennustusosa on vain sen lopussa. Alkuosa on jo tapahtuneen historian selitys lukijalle.
Ensimmäinen juutalaissota käytiin vuosina 66-73. Se päättyi juutalaisten tappioon. Seloottien puolustama Jerusalem tuhottiin vuonna 70. Tikarimiesten miehittämä Masadan vuorilinnoitus kukistui vuonna 73. Juutalaissodan historia on kirjoitettu vuosien 75 ja 79 välissä. Ilmestyskirja ajoitetaan perinteisesti keisari Domitianin aikaan, noin vuodelle 95. Jotkut ajoittavat kirjan aikaisemmaksi, vuoteen 68 tai 69 sen sisällön perusteella, koska teksti näyttää liittyvän Ensimmäiseen juutalaissotaan.
Joka tapauksessa Ilmestyskirja on hyvin vanha, ensimmäiseltä vuosisadalta. Ilmestyskirjan vanhin säilynyt fragmentti on ajoitettu noin vuoteen 150 jKr ja ensimmäinen viite siihen on Irenaeukselta, joka eli 115-202. Ilmestyskirja on luontevinta ajoittaa noin vuoteen 95, Jerusalemin kaatumisen ja Josefuksen kirjoittaman historiankirjan jälkeiselle ajalle, koska Juutalaissodan historiassa oli kohtia, jotka osoittavat että Ilmestyskirja kuvaa Jerusalemin tuhoa Josefuksen antamia tietoja seuraten.
Ilmestyksen alkukappaleet 1-4 eivät nyt kiinnosta, ne ovat tervehdyksiä seurakunnille. Kyseiset seurakunnat olivat todellisia kristittyjä seurakuntia Vähä-Aasiassa, Turkin länsiosassa, varsin pienellä alueella. Kaikkien niiden kaupunkien paikat on löydetty ja ajallisesti niissä oli seurakunnat ensimmäisellä vuosisadalla.