Monissa muissa grimoireissa, kuten Salomonin Testamentissa ja Salomonin Avaimessa, tarvitaan eläinuhri. Kaikkiin taikoihin, joissa kutsuttiin Jumalaa lausumalla Jumalan salainen nimi, tarvittiin uhri, koska Mooseksen laissa kielletään lähestymästä Jumalaa tyhjin käsin, mutta halusiko Jumala eläinuhria? Profeetoissa Jumala toteaa, että hän ei halua eläinuhreja. Voisi ajatella, että oikea uhri olisi rukous tai hyvät työt, mutta kabbalistien mielestä näin ei ole. Kabbalan pyhin kirja, Zohariin kuuluva Idra Zuta selittää, että vain uhrin savu lepyttää alemman jumaluuden ja kirjan lopussa kehoitetaan juomaan verta. Uhrin täytyy olla veriuhri. Oma esikoinen ei kelpaa uhriksi: Mooses ja profeetat kieltävät omien lasten uhraamisen, kielto ulottuu koko kansan lapsiin, vaan ei muihin lapsiin. Rukous toki kelpaa kiitoksena, mutta suuria taikoja sillä ei voi tehdä. Voimakkaan taian saatoi tehdä vain Jumalan nimen avulla. Nimen lausuminen oli kielletty, joten uhri oli välttämätön Aabrahamin Jumalan lepyttämiseksi. Turhaan Jumalan nimeä ei saa lausua.
Abramelinin kirjan rituaali tehdään joen rannalla. Myös golem-rituaali tulee tehdä joen varrella. Golem-rituaalissa herätetään henkiin savimies. Elottoman herättäminen eloon on kaikkein vaativin taika. Siinä lausutaan Jumalan salainen nimi, joten rituaalissa tarvitaan alemmalle jumaluudelle otollinen uhri, veriuhri, veri poltetaan alttarilla. Abramelinin kirjan rituaalissa tarvitaan lapsi ja hopealautanen ja vakuutetaan, että lapselle ei tapahdu mitään pahaa. Tiedetään, että oli olemassa toinenkin käytännöllisen kabbalismin rituaali, joka myös tapahtui joen varrella ja jossa tarvittiin lapsi ja hopealautanen. Toisin kuin Abramelinin kirjassa, lapselle kävi hyvin huonosti. Kyseessä oli kabbalistinen rituaalimurha, tiedot rituaalista on saatu oikeudenkäynneissä kuulustelemalla syytettyjä ja todistajia.
Euroopan noituus perustui pääosin käytännölliseen kabbalismiin. Noidat tappoivat lapsia, jotta saivat rasvaa lentovoiteeseen. Käytännöllisessä kabbalismissa oli taikoja ja reseptejä, joissa tarvittiin veriuhri, eikä otollisin uhri ollut eläin.
Käytännön kabbalismia harjoittanut Chasidei Ashkenazi -lahko katoaa kirjallisista lähteistä 1300-luvulla. Lahkon piirissä syntyi sydänkeskiajalla salaseura nimeltä Tzadikim Nistarim, 36 oikeamielistä. Nistarim-salaseuran perustanut Wormsin Eliyah Ba’al Shem kuului niihin perheisiin, joiden jäsenet muodostivat Chasidei Ashkenazi -lahkon. Nistarim jatkoi lahkon toimintaa käytännöllisten kabbalistien salaseurana 1500-luvulta alkaen.
Talmudissa 36 oikeamielistä mainitaan kohdassa Sanhedrin 97b, jossa käsitellään aikakausiteoriaa. Tzadikimin ja aikakausiteorian välillä on yhteys.
Legendan mukaan kunakin aikana maailmassa on 36 oikeauskoista. Yksi heistä voi olla juutalaisten Messias, mutta Messias ilmaisee itsensä vain jos aika on oikea. Nistarimin jäseniä ei kukaan tunne. Joidenkin legendojen mukaan he eivät itsekään tiedä kuuluvansa Nistarimiin, mutta tämä legenda on väärä, koska Nistarimin perustajan ja eräiden johtajien nimet tiedetään. Näiden nimien avulla salaseuran luonne paljastuu. Kyseiset henkilöt eivät olleet ihmiskunnan hyväntekijöitä vaan mustan magian taitajia.
Nistarimin perustajana mainitaan Wormsin Eliyah Ba’al Shem, joka on ainoa rabbi, joka on itse myöntänyt yrittäneensä tehdä golemin, savesta laaditun ja eloon herätetyn ihmisen.
Golem oli savesta muovailtu ja kabbalistisella loitsulla eläväksi taiottu hirviö. Kabbalistinen velho, Ba’al Shem, Jumalan nimen lausuja, loi golemin puolustamaan kansaansa syyttäjiä vastaan, mutta jossain tarinan versioissa golem kääntyy luojaansa vastaan.
Legendassa kerrotaan, kuinka golemin jäännökset edelleen ovat Vilnan vanhan synagoogan genizassa, synagoogan varastorakennuksessa. Toisen legendan mukaan ne olisivat Prahan vanhan uuden synagoogan ullakolla, mutta Prahan golem on 1800-luvulla keksitty tarina. Alkuperäinen golem-legenda on Vilnasta. Sekä Vilnan genizassa että Prahan ullakolla on käyty eikä golemin jäännöksiä ole löytynyt. Oikea geniza on Kairon geniza. Sieltä todella löytyi käytännöllisen kabbalismin loitsuja, ja juuri loitsuja golemin luomiseen tarvitaan.
Wormsin Eliyah Ba’al Shemin seuraaja Nistarimin johtajana on ehkä ollut Zamushtzin Joel Ba’al Shem ja häntä luultavasti seurasi Ropshetzin Adam Ba’al Shem. Hasidi-juutalaisuuden perustaja Ba’al Shem Tov, oikealta nimeltään Israel ben Elezer, oli aluksi Ba’al Shem ja Nistarimin jäsen tai johtaja, mutta jätti käytännöllisen kabbalan ja tutki myöhemmin vain teoreettista kabbalaa.
Nistarim oli siis 1500-luvulla perustettu salaseura, jonka johtajat ovat olleet käytännöllisen kabbalismin mestareita. Ba’al Shem, Jumalan nimen lausuja, on arvonimi, joka annetaan maagille, joka käyttää loitsuissaan Jumalan nimeä. Hän voi tehdä kaikkein voimakkaampia taikoja.
Nistarimin johtajien lisäksi Ba’al Shemejä ei tunneta montaa. Lontoon Ba’al Shem, Hayyim Samuel Falk, oli merkittävä käytännön kabbalisti, joka muun muassa taikoi itselleen varastollisen koksia kun talosta loppuivat lämmityshiilet. Salaliittoteorioiden Grand old lady Nesta Webster piti juuri Falkia linkkinä kabbalistisen, messiaanisen liikkeen ja ruusuristiläisten välillä. Tämä yhteys vaikuttaa täysin mahdolliselta. Websterin mukaan Falk tunsi egyptiläisen vapaamuurariuden perustajan Cagliostron, sekä myös Swedenborgin ja tohtori Falk asui Lontoossa. Webster kertoo myös, että Falkia tituleerattiin juutalaisten kuninkaaksi. Se voisi tarkoittaa Nistarimin johtajaa.
Ba’al Shemejä ovat lisäksi Mitchelstadtin Ba’al Shem ja Zamoshetshin Ba’al Shem. He ovat myöhäisempiä ja kuuluvat hasidi-juutalaisuuteen. Näiden lisäksi on ensimmäinen Ba’al Shem: Vilnan Eliyahu eli Vilnan Gaon. Ei ole selvää oliko hän Nistarimin jäsen.
Hayyim Samuel Falk saattoi kuulua Nistarimiin. Nistarimin ja teosofien ja ruusuristiläisten Salaisilla Adepteilla saattaa olla historiallinen yhteys. Teosofien Adeptit on toisin tunnistettu vallankumouksellisiksi vapaamuurareiksi ja karbonaareiksi, yksi Adepti olisi ollut Mazzini, mutta täyttä varmuutta teosofien Adeptien nimistä ei ole ja jonkinlainen salaseura siellä voi piillä.
Eräs legenda kolmestakymmenestä oikeamielisestä on, että juuri Nistarimin vuoksi maailma on olemassa. Muistetaan tässä yhteydessä Tuomaan evankeliumin sanat: Jaakob Oikeamielisen vuoksi maailma on syntynyt. Oikeamielinen tarkoittaa Tzaddik eli Zadok. Nistarim liittyi messiaaniseen liikkeeseen ja jatkoi Zadokien perintöä. Jeesuksen ajan juutalainen messiaaninen liike jatkui Euroopan keskiajan käytännöllisenä kabbalismina.
Millaisia nämä 36 hyvää ihmistä olivat?
Sen voi selvittää tutkimalla käytännön kabbalismin loitsukirjoja, grimoireja. Niissä olevat taiat olivat okkultismia, mustaa magiaa, noituutta. Niissä ei ole mitään, mikä osoittaisi käytännöllisen kabbalismin mestarit, 36 hyvää ihmistä, ihmiskunnan hyväntekijöiksi. He olivat oikeamielisiä. Se tarkoittaa, että he olivat oikean, vanhan riitin seuraajia.
Vanhimmat grimoiret, loitsukokoelmat, ovat ensimmäisiltä vuosisadoilta ajanlaskun alun jälkeen eikä kristillinen traditio kerro grimoire-tyyppisistä loitsuista. Yksi varhaisimmista grimoireista on Salomonin Testamentti. Se on apokryyfikirja, joka ajoitetaan ajanlaskun ensimmäisille vuosisadoille. Siinä mainitaan kreikkalaisia jumalia ja Jeesuksen ristiinnaulitseminen roomalaisten aikana. Kirja kuuluu siihen traditioon, joka myöhemmin tunnetaan käytännöllisenä kabbalismina.
Toinen keskiaikainen kuuluisa magian kirja on Picatrix. Picatrix tunnetaan erityisesti noitien käsikirjana. Kirja on latinankielinen käännös arabiankielisestä teoksesta Ghāyat al-Hakīm, joka on kirjoitettu 1000-luvulla. Se on laaja kokoelma Lähi-Idän maagista ja astrologista tietämystä. Kirja käännettiin ensin hepreaksi, sitten espanjaksi ja lopulta espanjasta latinaksi 1200-luvulla.
1200-luvulla Espanjassa käännettiin latinaksi myös Chasidei Ashkenazi-yhteisöstä lähtöisin oleva 1200-luvulla kirjoitettu grimoire Sefer Raziel HaMalakh. Se tunnetaan myös nimellä Liber Razielis Archangeli.
Uudempia grimoireja kristityssä Euroopassa alkoi ilmaantua vasta renessanssiajalla. Vanhin niistä on Salomonin Avain. Se on ehkä 1400-luvulta, sen kirjoittajaa ei tunneta. Grimoireja esiintyy Reuchlinin De Arte Cabbalistican ja hänen oppilaansa Heinrich Cornelius Agrippa laajassa De Occulta Philosophia. 1700 ja 1800-luvulla ilmestyi useita grimoireja, kuten Pienempi Salomonin Avain, Mooseksen kuudes ja seitsemäs kirja. Renessanssiajan teoreettisemmat okkultismia käsittelevät kirjat, kuten Ficinon Corpus hermeticum tai von Rosenrothin Kabbala Denudata liittyvät pikemminkin teoreettiseen kuin käytännölliseen kabbalismiin. Grimoire-perinne jatkui myöhemmin 1600-luvun ja varsinkin 1800-luvun ruusuristiläisyydessä.
Monet näistä teoksta löytyvät verkosta ilmaisiksi. Ne sisältävät magiaa ja taikoja, joilla voi löytää maahan kaivetun aarteen, muuttaa ihmisiä eläimiksi, lentää, muuttua näkymättömäksi, aiheuttaa sairauksia ja kuoleman vihamiehille, ym., kaikkia niitä taikoja, joita keskiajalla noidat tekivät. Samanlaisia taikoja on kuuluisassa noitakirjassa, Abramelinin kirjassa. Abramelinin kirjassa esiintyvät lapsi ja hopealautanen. Symbolit viittavat veriuhriin, vaikka kirja vakuuttaa, ettei lapselle käy mitään. Juutalaisen mustan magian, Kabbalah Ma’asitin, taioissa käytettiin myös kuolleiden ihmisten ruumiinosia.
Keskiaikainen Sefer Toledot Yeshu kertoo jotain juutalaisesta maagisesta perinteestä. Toledot Yeshu ei kiellä Jeesuksen ihmeitä, vaan väittää että Jeesus teki ihmeet väärinkäyttämällä Jumalan nimeä. Toledot Yeshun mukaan Jeesus varasti temppelistä Jumalan nimen. Sittemmin nimi katosi. Tarina muistuttaa vapaamuurarien legendaa Abif Hiramista, Salomonin temppelin rakentajasta: kolme roistoa tappoi Hiramin ja varasti salaisen sanan.
Onko evankeliumeissa vihjeitä siitä, että Jeesus olisi tehnyt ihmeitä grimoire-perinteen mukaisesti? Legendojen mukaan Jeesus ja Jeesuksen opetuslapset tekivät ihmeitä. Apostoli Paavali ei tehnyt ainuttakaan ihmettä kirjeittensä mukaan, mutta ei ollut Jeesuksen alkuperäinen opetuslapsi. Jeesus vietti neljäkymmentä päivää erämaassa, mikä voisi olla puhdistautumisaika. Ilmeisesti eri sairauksille oli erilaiset loitsut, koska opetuslapset eivät saaneet kaikkia sairauksia parannettua. Jeesus pyöritteli pallon mudasta ja painoi sen silmälle tehden sokean näkeväksi. Jeesus myös piirsi hiekkaan. Essealainen Honi Ympyränpiirtäjä piirsi hiekkaan taikaympyröitä ja niihin maagisia kirjaimia, epäilemättä samoja noitaympyröitä kuin keskiajan noituudessa. Fariseukset syyttivät Jeesusta siitä, että hän teki ihmeensä kutsumalla Beelsebuubia, paholaista, Jeesus ilmeisesti kielsi sen: hän teki ihmeet Jumalan voimalla. Silloin hänen täytyi kutsua Jumalaa.
Juutalaiset messiaat tekivät ihmeitä: Messias Jeesus teki ihmeitä, Messias Simon Bar Kokhba puhalsi suustaan tulta, Messias David Alroy lensi. Kaikkien kabbalististen Ba’al Shemien kerrotaan tehneen ihmeitä. Evankeliumit kertovat myös samarialaisesta noidasta nimeltä Simon Magus. Hän oli taikuri, lensi ilmassa ja käytti myös Jeesuksen nimeä taioissaan. Simon Magus oli kristitty, hänet kastoi apostoli Filippus, yksi Jeesuksen kahdestatoista opetuslapsesta. Simon Maguksen opettaja oli Dositeos, yksi mandaelaisuuden perustajista. Simonia itseään pidetään gnostilaisuuden perustajana. Käytännöllisen kabbalismin grimoiret saattavat perustua varhaiseen juutalaiseen tai samarialaiseen gnostiikkaan.
Evankeliumien kuvaukset eivät sulje pois sitä mahdollisuutta, että Jeesus olisi seurannut Ba’al Shem -tyyppistä traditiota ja tehnyt ihmeitä lausumalla Jumalan nimen. Jeesus komensi henkiä. Hänen ei kerrota käyttäneen amuletteja tai uhranneen, mutta Jeesus antoi itsensä uhrina ja Johanneksen Ilmestyksessä kukin opetuslapsi saa kiven, johon on kirjoitettu salainen nimi. On toki mahdollista, että Jeesuksen ajan essealaisten ja varhaisten juutalaiskristittyjen magia olisi ollut hieman erilaista kuin esimerkiksi samarialaisten magia. Tarkkaa selvyyttä tästä ei saa. Juutalaiskristillisyydestä löytyy maagisia piirteitä.
Tzadikim Nistarim -salaseura perustettiin 1500-luvulla, mutta 36 oikeamielistä mainitaan Talmudissa, kohdassa joka ehkä kirjoitettin 600-luvulla. Koska messias voi olla kuka hyvänsä 36:sta oikeamielisestä ja messias on ihmeiden tekijä ja henkien käskijä, kaikki 36 olivat ihmeiden tekijöitä ja henkien käskijöitä. Heidän täytyi myös olla jossain mielessä Daavidin sukua, koska messias oli Daavidin sukua.
Daavidin sukua löytyi exilarch-perheestä, hajaannuksen ajan prinsseistä. Todellisuudessa exilarchit tuskin olivat Daavidin sukua lainkaan. Mieslinjat olivat lähes varmasti kadonneet jo ennen Jeesuksen aikaan, vaikka evankeliumien mukaan Jeesus olikin Daavidin sukua Joosefin kautta. Joosef tosin ei samojen tekstien mukaan ollut Jeesuksen isä. Tyttären kautta periytyen Daavidin sukua oli vielä jäljellä ja eräät kuuluisat rabbit olivat sitä kautta Daavidin sukua. Exilarch-sukuja ei voi liittää näihinkään sukuihin, mutta todellinen geneettinen periytyminen ei ole olennaista. Riittää että niin uskottiin.
Sydänkeskiajan käytännöllinen kabbalismi voidaan liittää ajanlaskun ajan essealaisten messiaaniseen juutalaisuuteen. taaksepäin ajassa aina Jeesuksen aikoihin asti. Kairon genizasta on löydetty Kuolleen meren kääröihin kuuluva Damaskon kirja. Sidos Kairon genizan ja Chasidei Ashkenazin välillä on myös olemassa: Wormsin Eleazar ben Judahin kirjassa Sefer Raziel HaMalach. Tämä kirja sisältää paljon materiaalia vanhemmasta kirjasta nimeltä Sefer Ha-Razim. Wormsin Elezarin kautta päästään Chasidei Ashkenazista Nistarim-salaseuraan.
Wormsin Eleazarin kirja Sefer Raziel HaMalach sisältää ensimmäisen kuvauksen rituaalista, jolla luodaan golem. Golem on se mekanismi, jolla Nistarim, 36 oikeamielistä, suojelee kansaansa kristityiltä. Nistarim on ihmiskunnan hyväntekijöiden kabbalistinen salaseura, mutta näille kabbalisteille ihmiset tarkoitti vain heidän omaa kansansa. Golem luotiin suojelemaan luvattua kansaa, mutta tuskin savesta. Golem saattaa tarkoittaa salaseuraa. Legendan mukaan golem kääntyy kansaa vastaan tiettyinä aikoina, mutta siihen varmasti on hyvät syyt: kansaa täytyy ohjailla.
1600-luvun alkuun mennessä juutalaiset oli karkoitettu useasta Länsi-Euroopan maasta, pääosin rituaalimurhatapausten seurauksena. Useimmat Euroopan juutalaiset asuivat Puolan ja Liettua kansainyhteisössä. Heitä oli vainottu useaankin otteeseen, kuten ristiretkien ja Mustan Surman aikoina, mutta profetioissa luvattua suurta vainoa ja kansan osan paluuta kotimaahansa ei vielä ollut tapahtunut.
Vuonna 1647 kasakkapäällikkö Bohdan Khmelnicky nosti ukrainalaiset kapinaan puolalaisia kartanonherroja ja heidän juutalaisia tilanhoitajiaan vastaan. Khmenickyn mukaan puolalaiset olivat tehneet heistä juutalaisten orjia. Kansan viha suuntautui juutalaisia vastaan.
Khmelnickyn verilöyly laukaisi messiaaniset odotukset, ja pian kansannousun jälkeen ilmaantui kuuluisin juutalainen messiuuden tavottelija Sabbatai Zevi. Sabbatai Zeviä piti kiihkeimmän innostuksen aikana messiaana joka toinen juutalainen. Sabbatai yritti kaapata vallan Turkissa, mutta epäonnistui ja hän joutui kääntymään islamiin. Kääntymyksen seurauksena useimmat Sabbatain kannattajat luopuivat hänestä, mutta sabbatealaisuus jatkui salaseuroissa aina 1800-luvulle.
1700-luvun loppupuolella sabbatealaisuudesta nousi uusi messiaaninen liike, joka keräsi muutaman kymmenen tuhatta kannattajaa pääosin puolanjuutalaisista. Liikkeen johtaja oli Jacob Frank ja sen kannattajia sanottiin frankisteiksi. Frankistit kääntyivät Jacob Frankin johdolla katolilaisuuteen vuonna 1759, mutta kääntymys ei ollut aito. Frank vietti vuosikausia vankina Częstochowassa ja muutti lopulta Frankfurtin lähelle Offenbachiin.
Tiedetään, että frankisteja liittyi vapaamuurareihin ja vuoden 1800-luvun paikkeilla Puolan vapaamuurareista merkittävä osa saattoi olla frankisteja. Tiedetään, että Frankin vävy tai serkku Moses Dobruška, alias Paroni von Schönfeld, alias Junos Frey, oli frankisti, vapaamuurari ja jakobiini, ja että hänen perustamassaan Aasialaisten Veljien salaseurassa harjoitettiin seksimagiaa. Tämän salaseuran mallia seuraten eräät vapaamuurariuden piiriin kuuluvat ruusuristiläissalaseurat myös suorittivat seksiriittejä.
Useat salaliittokirjailijat ovat halunneet antaa frankisteille ja muille sabbatealaisille aivan liian suuren osan vapaamuurareiden salaliitossa ja eräät väittävät, että frankismi jatkui ja edelleen tänä päivänä jatkuu salaisena uskontona. Todellisuudessa frankismi katosi pian Ewa Frankin kuoltua vuonna 1816. Frankistisuvut muodostivat suljetun yhteisön pitkälle 1880-luvulla asti, mutta katosivat tai sulautuivat yhteiskuntaan sen jälkeen.
Sabbatealaisuuden ja frankismin vaikutus ajalla 1770-1870 vallankumouksia järjestäneisiin vapaamuurarilooseihin on varma. Frankistit toivat mukanaan sabbatealaisen kabbalan. Tämä asia tiedetään: 1800-luvun lopun ruusuristiläisen Kultainen aamunkoitto -salaseuran kabbala oli hyvin samanlainen kuin frankistien kabbala. Kultainen aamunkoitto -salaseura kuului vapaamuurariuden piiriin, mikä ilmenee esimerkiksi salaseuran yhden johtajan, Mathers MacGregorin, lesken kirjoittamasta johdannosta kirjassa The Essential Kabbalah. Voi päätellä, että vapaamuurareiden kabbalistiset opit olivat frankisteilta tai muilta sabbatialaisilta.
Kabbalismi ei ole pääsyy vapaamuurareiden kumoukselliseen toimintaan. Yhteiskunnan muutoksen syyt löytyvät valistusfilosofeista ja Platonin Valtiosta. Sen sijaan kabbalismi on pääsyy juutalaisten kokemuksiin näiden muutosten aikana. Vapaamuurarit päättivät, että juutalaisten tuli palata omaan maahansa. Frankistit olivat yhteistyössä vapaamuurareiden kanssa. Venäjän pogromit, Toisen maailmansodan holokausti, sionismi ja Israelin perustaminen kuuluvat kaikki tämän toiminnan piiriin.
Kommunistiset, ja yleensä totalitaariset, ajatukset voidaan johtaa uusplatonismin kautta Platonin Valtiosta. Yritykset ydinperheen tuhoamiseksi voidaan myös johtaa Valtion ajatuksista. Kirkon, erityisesti katolisen kirkon, vastustukseen on monta syytä. Juutalaisuus, gnostilaisuus ja uusplatonismi olivat kaikki katolisen kirkon vastustajia, mutta vastustajiin kuului myös tiedemiehiä ja valistusfilosofeja. Kristittyjen monarkioiden tuhoaminen kuului teoreettisen kabbalan kuvaamaan Jumalan suureen suunnitelmaan, mutta kaikkia monarkioita ei kokonaan tuhottu. Osa muutettiin perustuslaillisiksi monarkioiksi.
Jacob Frankin ajatusten kokoelma Zbiór słów pańskich löytyy ilmaiseksi englanninkielisenä käännöksenä netistä nimellä The Collections of the Words of Lord. Tästä 400-sivuisesta pääosin vertauksia sisältävästä kirjoitelmasta voi todeta, että Jacob Frank ei ollut 1700-luvun lopun Euroopan poliittisten uudistusten harmaa eminenssi tai vallankaappausten suunnittelija. Jacob Frank oli oppimaton kansanmessias, joka mietti Vanhan testamentin kertomuksia patriarkoista ja sovitti niitä omaan elämäänsä.
Kirjassa Frank kertoo ihmeistä joita oli tehnyt, sekä unista joita oli nähnyt. Frank eli aivan toisessa maailmassa kuin Platonin Valtiota ja valistusfilosofeja lukeneet yhteiskunnan uudistajat. Frank ei olisi pystynyt manipuloimaan vapaamuurareita. Pikemminkin oli toisin päin: vapaamuurarit käyttivät frankisteja hyväkseen.
Jacob Frankin missio ilmenee sanoista The Collections -tekstin kohdissa 130 ja 219: Frank tuli kumoamaan kaikki lait ja säädökset ja tuhoamaan kaikki uskonnot. Lain muuttaminen oli perinteinen messiaan tehtävä: Messias on uusi Mooses. Myös Jeesus muutti lain. Messias aloittaa uuden aikakauden, uudella ajalla on uusi laki.
Jacob Frankin sanontakokoelmasta selviää, että Frank piti kristittyjä Edomina ja Eesauna. Kabbalistille Edom tarkoittaa niitä epäonnistuneita kuningaskuntia, jotka Zoharin tärkeimpiin kuuluvan kirjan Idra Rabban alussa tuhotaan. Edom oli myös vihatun Herodes Suuren kuningaskunta. Edom tuhotaan aikojen lopussa. Eesau oli vanhempi Iisakin kaksospojista Eesau ja Jaakob. Jumala rakasti Jaakobia ja vihasi Eesauta. Jacob Frank piti itseään Jaakobin hengen uudelleensyntymänä. Frankin opin mukaan ruumis ja sielu eivät syntyneet uudestaan, vain henki syntyi uudestaan.
Jacob Frank sanoo myös (The Collection, 969), että Puolan lordit ja prinssit ovat vasemman käden puolella ja Jumala pelastaa vain oikean käden puolen. Jako vasemman ja oikean käden puoliin on kabbalistinen. Vasen vastaa pahaa, oikea hyvää.
Kohdassa 316 Frank kertoo selittäneensä kaikille, että Puola tullaan jakamaan ja kohdassa 320 kerrotaan, että juutalaiset kabbalistit lähtevät synnyttämään sotaa maailman neljälle kulmalla.
Näistä kohdista näkee selvästi, että frankistit eivät omaksuneet katolilaisuutta aidosti eivätkä he toivoneet Puolan menestystä. Jaakob pukeutui Eesauksi saadakseen isänsä Iisakin siunauksen. Samoin Frankin täytyi teeskennellä kääntymystä katolilaisuuteen, jotta messiaaninen lupaus toteutuisi.
Profetiat toteutuisivat. Edom hävitettäisiin, tulisi Jumalan koston päivä. Jacob Frank puhuu koston päivästä kohdassa 837 ja verenvuodatuksesta kohdassa 817. Kohdassa 737 Jacob Frank sanoo, että kansannousu tulee tapahtumaan Puolassa, kohdassa 885 sanotaan, että kun frankistit liittyvät Edomiin, siis kastattavat itsensä katolilaisiksi, koko maailma mullistetaan.
Frankistien ohjelma tarkoitti maailman vallankumousta.
Katolisuuteen kääntyneiden frankistien jälkeläiset onnistuivat hyvin. Muutamat tekivät uran taiteen saralla, monet tulivat rikkaiksi. Onnistumiseen oli useita syitä. Jokainen Liettuan juutalainen (siihen aikaan Puola ja Liettua olivat valtioliitossa, Ukraina kuului Liettuaan) sai automaattisesti aatelisarvon kääntyessään kristinuskoon. Kasteessa heillä oli kummeina vanhan aatelin jäseniä ja heidät usein adoptoitiin aatelisperheeseen. Jacob Frankin kummi oli Puolan kuningas. Tärkeä varakkuuden lähde oli valtion viinamonopoli. Itsenäisen Puolan loppuaikoina frankistit hallitsivat suurinta osaa panimoalasta. Kolmas menestyksen syy oli omien auttaminen. Ensimmäisen kolmen sukupolven aikana frankistien jälkeläiset menivät Jacob Frankin käskyn (The Collections, 961) mukaisesti naimisiin vain keskenään ja he auttoivat toisiaan liikeasioissa ja urakehityksessä.
Frankistien toiminnasta itsenäisen Puolan loppuaikoina on erilaisia käsityksiä. Toisaalta he tukivat vapaamuurareiden uudistuspyrkimyksiä ja Tadeusz Kościuszkon kapinaa, toisaalta he pyrkivät hajoittamaan Puolaa. Frankistit toteuttivat Jacob Frankin ajatuksia, eikä ole epäilystä siitä, että Frank halusi tuhota kristityt ja Puolan aateliston. Puola jaettiin, kuten Frank oli sanonut. Pääsyy oli, että aateliset käyttivät veto-oikeuttaan eikä mitään päätöksiä saatu aikaan. Puolassa jokaisella aatelisella oli äänestysoikeus ja yksikin vastaääni kaatoi äänestystuloksen. Suuri määrä uusaatelisia saattoi helposti lamaannuttaa maan päätäntämekanismin. Frankisteilla tuskin oli selvää vallankaappaussuunnitelmaa, mutta Jacob Frankin sanonnoista ilmenee, että Frank sai tehtäviä ryhmältä, jolla tällainen suunnitelma oli. Ryhmän nimi on Baałakaben. Sanan merkitystä ei tiedetä, se voi viitata puolankieliseen sanaan bałagan, joka tarkoittaa epäjärjestystä. Baałakaben lähes varmasti tarkoittaa vapaamuurareita.
Baałakabenista sanotaan, että se sisältää juutalaisia, katolisia ja turkkilaisia, monta oppinutta. He vartioivat kaikkia maailman aarteita ja voisivat antaa miljoona dukaattia. (The Collection, 1082). Baałakaben ovat miehiä, joissa ei ole moitetta (1259). Baałakaben eivät ole kaukana Brnosta (1241). Baałakaben antaa käskyjä Jacob Frankille (1241). Frankistien liitännät vapaamuurareihin ovat hyvin tunnettuja.
Frankin sanat kohdassa 677-678 viittaavat suoraan vapaamuurareiden tehtävään. Kohdassa 677 sanotaan: “Vaikka maailmassa on monta kuningaskuntaa, niin sitä, mikä nyt ilmaistaan, ei ole maailmassa ollut. Mutta se ei voi olla ilman pimeyttä ja riistoa. Tämä on tarkalleen sitä, mitä Jumala näytti isällemme Aabrahamille hänen kanssaan tekemänsä liiton solmimisaikana antaen tietää, että hänen lapsensa joutuisivat kestämään katkeruutta ja vastustusta.” Kohdassa 687 on jatko: “Framassoncyn jumalten täytyy tehdä se mitä ne tekivät.”
Framassoncy tarkoittaa vapaamuurariutta. Kohta sanoo siis, että maailmaan on syntymässä uusi kuningaskunta. Sen täytyy tarkoittaa Messiaan valtakuntaa. Se ei voi syntyä ilman vaikeuksia. Vapaamuurarien täytyy aiheuttaa juutalaisille katkeruutta ja vastustusta, jotta Messiaan valtakunta voi syntyä.
Kohta kertoo saman kuin Siionin Viisaiden Pöytäkirjat, joiden mukaan kaikki antisemitisti on Viisaiden aiheuttamaa. Pöytäkirjat on väärennös, mutta siinä mainittu Viisaiden salaseura 33. Sion tarkoitti Ranskan misraimlooseja, jotka Pöytäkirjojen ilmestyessä olivat jo lopettaneet toimintansa. Tästä tulkinnasta ei voi olla epäilystä, koska Pöytäkirjat perustuu Maurice Jolyn kirjaan.
Totesimme jo, että Messiaan valtakunta ja kansan paluu ei voi tapahtua ennen suurta vainoa. Frankin sanakokoelman mukaan vapaamuurarit siis järjestävät vainon. Kohdassa 1229 luvataan suurempaa verenvuodatusta kuin Khmelnickyn verilöylyssä. Sen jälkeen maailmaan syntyy uutta, siis uusi Israel.
Baałakabenilla on aarteita, paljon rahaa. Sanakokoelmassa mainitaan kaksi muuta tahoa, joilla on aarre: Isoveli (The Big Brother) ja Olztynissa asuva herra.
Isoveljestä sanotaan, että hän on toisessa maailmassa oleva kopio Jacob Frankista; Jacob tiesi Isovelin jumaluuden; Isoveli on kuningasten kuningas; Isoveli on Jumalan edessä; Isoveli ei voi tulla tähän maailmaan. Isoveli on siis Jacob Frankin Taivaallinen vastine, Messias. Isovelin aarre on Taivaassa.
Olsztynin herrasta sanotaan: Isoveli ei ole se, joka asuu Olsztynissä ja on vain herra. Yksi on Holsztynissä ja hän vartioi suurta aarretta. Olsztynissä on myös suuri aarre. Olsztyn eli Holsztyn on Częstochowan lähellä oleva pieni paikka. Siellä on Olsztynin linnan rauniot. Jacob Frank oli vankina Częstochowan luostarissa 1760-1772. Olsztynin herra oli Frank itse. Aarre tarkoitti maahan haudattua aarretta. Frank luultavasti uskoi, että Olsztynin linnan luolissa oli haudattu aarre. Kabbalisteilla oli loitsu maahan haudattujen aarteiden löytämiseksi.
Frankin piti itseään Messiaana, mutta näiden sanontojen mukaan hänen messiaanisuutensa ei toteutunut tässä maailmassa. Kohta 1051 sanoo, että Messias on nainen ja monessa kohdin viitataan Neitoon (Maiden), joka tarkoittaa Jacob Frankin tytärtä Ewa Frankia. Isoveli oli myös Ewa Frankin sulhanen.
Isoveli oli taivaallinen hahmo, mutta Baałakaben oli joukko ihmisiä. Baałakabeniin kuului moitteettomia miehiä, monet oppineita, monesta uskontokunnasta. juutalaisia, kristittyjä, muslimeja. Heiltä oli otettu jalat pois, koska he olivat tehneet valan. He lensivät ilmassa Euroopan laidalta toiselle.
Kuvaukset Baałakabenista eivät ole myyttisiä: ne heijastavat Jacob Frankin oppimattomuutta. Frankia voi verrata 1900-luvun Cargo-kulttien perustajiin. Cargo-kulttien perustajat olivat sinänä älykkäitä miehiä, mutta oppimattomia. He eivät ymmärtäneet millä tavalla länsimaiset ihmiset olivat saaneet kaikki tavaransa, joita lentokoneet toivat. He keksivät siihen myyttisen selityksen. Frank saattoi myös ymmärtää saamansa selitykset väärin, tai kabbalistina tahallaan käytti hämärää kieltä. Esoteerikot ja okkultistit eivät pyri kirjoituksillaan selventämään asiaa lukijalle vaan hämärtämään. Sillä yritetään estää vihkiytymättömiä ymmärtämästä asiaa ja jos joku vihkiytymätön asian ymmärtääkin, hänen tarjoamansa oikeankin tekstin tulkinnan voi helposti kieltää, jos teksti on riittävän hämärä. Okkultistien hämärtämismenetelmä on hyvin vanha ja toimivaksi todettu, parempi kuin salakirjoitus.
Vala, jonka Baałakabenin jäsenet olivat tehneet, sopii vapaamuurarivalaan. Vapaamuurari paljastaa rituaalissa toisen jalkansa, mikä sopii Frankin käsitykseen, että miehiltä on viety jalat valan vuoksi. Ilmassa lentäminen selittää kuinka Baałakaben saattoi lähettää tietoja nopeasti. Siihenkin aikaan oli käytössä lentoposti: kirjekyyhkyt. Rothschildin vakoiluverkosto Euroopassa käytti kirjekyyhkyjä. Myös vapaamuurarit saattoivat käyttää tätä menetelmää.
Jacob Frank kertoo, että Baałakaben on hyvin rikas. Rikkauden perusta oli Frankin mielestä maahan kaivetut aarteet. Frankin selitys rikkauksille muistuttaa Cargo-kulttien selitystä länsimaiden rikkauksille. Sen enempää Frank kuin Cargo-kulttien perustajatkaan eivät käsittäneet mistä länsimaiden rikkaudet oikein tulevat. Voidaan arvella, että Frankiin yhteydessä ollut vapaamuurariutta johti Fredrick Suuri. Hän oli Tiukan tottelevaisuuden riitin suurmestari ja yksi Puolan jakajista. Fredrick Suuri todennäköisesti rahoitti toimintaa.
Kohta 855 ilmaisee, että Frank ei itse voi tehdä mitään, ellei Baałakaben sitä määrää. Jacob Frank siis sai tehtäviä ja rahoitusta vapaamuurareilta, luultavasti ei suoraan Fredrick Suurelta vaan Wienin sabbatialaisilta vapaamuurareilta. Vapaamuurarit olivat päättäneet, että juutalaisten tuli palata kotimaahansa ja he aikoivat järjestää suuren vainon, jota ennen profetioiden mukaan paluu ei voinut tapahtua. Jacob Frankin kuoltua Ewa Frank joutui suuriin taloudellisiin vaikeuksiin. Ilmeisesti Ewalla ei ollut rahoittajia – Puola oli jo jaettu siinä vaiheessa.
Miksi vapaamuurarit halusivat juutalaisten palaavan kotimaahansa?
Syy tuskin on juutalaisviha – antisemitismiä tarjotaan syyksi aivan liian helposti ikään kuin kaikki ei-juutalaiset olisivat antisemitistejä. Vapaamuurarit eivät yleensä olleet antisemitistejä. 1700-luvun lopulla ei ollut suuria juutalaisvainoja. Antisemitismi ei ole uskottava selitys. On kaksi luonnollisempaa syytä, toinen uskonnollinen, toinen poliittinen.
Uskonnollinen syy on, että Raamatun mukaan juutalaiset palaavat kotimaahansa aikojen lopulla. Eräät kristityt ryhmät tulkitsivat nämä profetiat siten, että Jeesuksen Toinen tuleminen ei voinut tapahtua ennen kuin juutalaiset palaisivat kotimaahansa. Tämä ei ole katolisen kirkon eikä useimpien protestanttisten kirkkojen kanta, mutta ajatuksella oli kannatusta protestanttisissa milleniaristi-lahkoissa. Vapaamuurariuden vallankumouksia järjestävät loosit harjoittivat martinismia. Martinismi on kristillistä kabbalaa ja käsitys Jeesuksen tulosta sopii myös tähän ryhmään.
Toinen syy, luultavasti tärkein syy, oli poliittinen. Vapaamuurarit yrittivät muuttaa yhteiskuntajärjestystä. He aikoivat kaataa kuninkaat ja aatelisvallan ja pystyttää demokratian. Juutalaiset olivat keskiajalta lähtien olleet kuninkaan apureita. He rahoittivat kuningasta maksamalla korkeita veroja. Juutalaisilla oli rahaa maksaa veroja, koska heidän sallittiin harjoittaa muuten kiellettyä koronkiskontaa ja usein he saivat muitakin taloudellisesti kannattavia etuoikeuksia, kuten tiettyjä kruunun monopoleja.
Juutalaiset myös lainasivat rahaa kuninkaalle. Joskus joko kuninkaat tai aateliset eivät pystyneet maksamaan velkojaan tai kristitty kuningas päätti, että Jeesuksen kieltämä koronkiskonta tulee lopettaa. Silloin juutalaiset karkoitettiin. Useimmassa tapauksessa he palasivat pian takaisin. Verojen kerääminen juutalaisilta oli niin kannattavaa, että kuninkaat helposti sulkivat silmänsä koronkiskonnan ilmeisille haitoille. Kuninkaan sotilaat olivat koronkiskonnan kannalta yhtä tärkeitä kuin juutalaisten alkupääoma. Ilman sotilaita juutalaisilta otettuja lainoja ei olisi maksettu. Kyseessä oli epäpyhä allianssi, jonka päämäärä oli puristaa kansalta rahaa.
Koronkiskonta oli haitallista kehitykselle. Puola, jossa juutalaisten osuus väestöstä oli suurin, ei kehittynyt 1300-luvulta lähtien, jolloin juutalaiset kutsuttiin maahan. Maan taantui ja jaettiin 1700-luvun lopulla. Koronkiskonta on nykyäänkin laitonta. Se eroaa tavallisesta rahan lainaamisesta korkoa vastaan siinä, että kiskontakorko on paljon suurempi ja toiminnan päämäärä on, että uhri menettää lopulta kaiken.
Juutalaiset kielsivät lainaamasta omille uskonveljilleen korkoa vastaan, mikä osoittaa että he tiesivät kiskontakorkojen haitat. Ymmärrys koronkiskonnan vaikutuksista näkyy myös siinä, että Jeesus ja Muhammed kielsivät koron oton, ja siinä että lopun ajan profetioissa Vanha testamentti lupaa, että luvattu kansa lainaa muille eikä lainaa muilta. Muilta lainaaminen ymmärrettiin vaaralliseksi, kuten koronkiskojalta lainaaminen on ja mitä tavallisten pankkilainojen ottaminen ei ole.