Alliance Israélite Universelle -järjestö perustettiin vuonna 1860 edistämään juutalaisten sulautumista muuhun yhteiskuntaan Järjestön perustaja oli Ranskan skottilaisen vapaamuurariuden johtaja, mikä on hyvin ymmärrettävää. Juuri vapaamuurarius oli johtanut juutalaiskysymyksen syntyyn kuninkaita kaatamalla. He myös yrittivät sen ratkaista.
Pian osoittautui, että juutalaiset eivät sulautuneet toivotulla tavalla yhteiskuntaan. He pyrkivät toimimaan kansana, mutta jonkin ryhmän jäsenten työelämässä ja lakijutuissa omilleen antama keskinäinen apu ei ole sovitettavissa demokratiaan. Keskinäinen apu omille on samalla myös muiden syrjintää ja se johti antisemitismin kasvuun. Myös Alliance Israélite Universelle
taipui lopulta juutalaisten oman kotimaan kannalle.
Wagnerilainen völkisch-liike ja muut saksalaiset antisemitistit eivät suunnitelleet juutalaisten asettamista loppusijoituspaikkaan. Hitler suunnitteli sitä ja paikka luultavasti oli Palestiina. Oliko kyseessä Germanenorder-salaseuran soluttaminen ja kaappaus, salaseuran muuttaminen natsipuolueeksi, puolueen nostaminen Saksan johtoon, sota, juutalaisten vaino ja profetioiden toteutus?
Jos näin oli, völkisch-salaseuran solutti Sebottendorf teosofia-ajatuksillaan. Teosofia syntyi 1880-luvulla Helena Blavatskyn kirjojen pohjalta. Wagnerismi oli syntynyt jo 1850-luvulla. Wagnerismin arjalainen rotuoppi on Gobineulta. Blavatskyn arjalainen juurirotuoppi on salaisilta johtajilta. Richard Wagnerin ja Helena Blavatskyn ajatukset ovat yllättävän samanlaisia 1880-luvulla. Vaikutuksen täytyy kulkea wagnerilaisuudesta teosofiaan salaisten johtajien välityksellä. Wagnerilaiset eivät lähes varmasti itse vaikuttaneet teosofiaan. Teosofian salaiset johtajat poimivat ajatuksia wagnerilaisuudesta, kirjoittivat ne paperille ja jättivät tekstit Helena Blavatskyn kaappiin, jonne salaisten johtajien opetuksia ilmaantui yliluonnollisella tavalla.
Usein väitetään, että teosofialla ja vapaamuurariudella ei ole mitään yhteyttä. Väite pätee, jos tarkoitetaan anglo-amerikkalaista vapaamuurariutta. Väite ei päde, mikäli tarkoitetaan kumouksellista ranskalaista memfis-misraimin vapaamuurariutta. Helena Blavatsky and Annie Besant kuuluivat naisen vapaamuurariuteen.
Alkuperäinen kumouksellinen vapaamuurarius päättyi 1870-luvulla Pariisin kommuunin kukistuttua. Memfisloosien vallankumoukselliset jäsenet saivat armahduksen, loosien poliittinen toiminta lakkasi ja jäsenmäärä romahti.
Myös misraimloosit menettivät jäseniään ja lakkasivat toimimasta. Itsenäisena riittinä misraimriitti lakkautti Ranskassa riitin silloinen johtaja John Yarker vuonna 1902.
1800-luvun lopulla Eurooppassa levisi paljon uusia ajatuksia mukaanlukien darwinismi ja wagnerlaisuus. John Yarker perusti uudistetun memfis-misraim -riitin Ranskassa vuonna 1908. Uudistetulla memfis-misraim -riitillä oli toimiva yhteys Teosofiaseuran kanssa Theodor Reussin kautta. Reuss perusti Ordo Temple Orientis -salaseuran, joka mahdollisesti oli sama salaseura kuin The Hermetic Brotherhood of Light, johon Teosofiaseuran perustaja Helena Blavatsky myös kuului. John Yarker myönsi Blavatskylle korkean asteen memfis-misraim -muurariuden naisia hyväksyvässä riitissä.
Misraim-memfis -vapaamuurariuteen kuuluviin okkultistisiin salaseuroihin ei koskaan kuulunut suurta määrää ihmisiä ja voisi kuvitella, että niillä ei ollut suurempaa merkitystä Euroopan historiassa. Tämä käsitys on väärä. Misraim-memfis -riitti on martinismia. Se on kabbalismia, joka näki päämääränään juutalaisten ajamisen Euroopasta, Israelin synnyttämisen profetioiden mukaan, ja kommunismin vastustamisen.
Venäjän tapaus osoittaa, että martinismilla oli poliittista vaikutusta. Ranskalainen martinisti Phillip vieraili monta kertaa tsaarin hovissa siihen aikaan kun Venäjällä järjestettiin valtion hyväksynnällä juutalaisvainoja. On luultavaa, että Siionin Viisaiden Pöytäkirjat -niminen väärennös syntyi juuri 1890-luvun martinisti- ja teosofiapiireissä, koska sen ensimmäiseksi sai käsiinsä teosofi Yuliana Glinka. Dokumentin tarkoitus oli synnyttää juutalaisvainoja ja tukea sionistien päämäärää: juutalaisten palauttamista kotimaahansa. Juutalaisvastaisuutta synnyttävä taho ei siis ollut poliittinen sionistijärjestö, vaan Venäjän tapauksessa luultavasti martinistit tai teosofit.
Tässä nähdään tiettyä samankaltaisuutta Irakin tilanteeseen 1940-luvulla: antisionististen juutalaisten väitteiden mukaan sionistien päämäärä oli juutalaisten paluu kotimaahansa ja päämäärää edistettiin synnyttämällä antisemitismiä.
Martinistit eivät olleet juutalaisia. He olivat yleensä katolisia samoin kuin alkuperäisten misraimloosien lähes kaikki jäsenet olivat katolisia, mutta kabbalisteina he kutsuivat johtajiaan nimillä Rabbi ja neuvostoaan nimellä Sanhedrin, joten tavallaan he olivat omasta mielestään juutalaisia. Kuviteltu yhteys juutalaisiin perustuu frankisteihin.
Teosofia siis poimi wagnerismista arjalaisen rodun käsitteen, darwinismista eräänlaisen kehitysopin, ja vaikutteita monesta esoteerisesta opista, mutta teosofian salaiset johtajat todellisuudessa olivat tukahdutetun kumouksellisen vapaamuurariuden johtajia. Messiaaninen suunnitelma, Salomonin temppelin rakentaminen, ei ollut vielä toteutettu, eikä työtä voinut jättää kesken.
Rudolf von Sebottendorf oli memfisriitin vapaamuurari ja ehkä sabbatialainen. Hän oli kiinnostunut teosofiasta ja ihaili Lanz von Liebenfielsiä. Lanz oli saanut paljon vaikutteita teosofiasta. Natsipiireissäkin opiskeltiin teosofiaa: Dietrich Eckart kertoo, että juuri hän johdatteli Adolf Hitlerin Helena Blavatskyn Salaiseen oppiin. Teosofiset vaikutteet kulkivat siis Sebottendorfilta Eckartille ja Eckartilta Hitlerille. Muuta väylää teosofisten ajatusten leviämiselle ei ole. Samaa tietä Sebottendorfilta Hitlerille saattoi siirtyä sabbateaalinen ajatus aikojen lopusta, juutalaisten vainosta, suuresta sodasta, uudesta Israelista ja uudesta maailmanjärjestyksestä.
Henry Fordin rahoitus Aufbau Vereinigung -salaseuran kautta natsipuolueelle osoittaa liitäntää vapaamuurareihin. Ford tunnetaan antisemitistinä ja Siionin Viisaiden Pöytäkirjojen levittäjänä, mutta Ford oli myös 32-asteen vapaamuurari. Amerikkalaiset vapaamuurarit eivät yleensä ole juutalaisvihaajia, sen sijaan he voivat olla sionisteja. On mahdollista, että Henry Ford käytti omaisuuden antisemitistiseen propagandaan tarkoituksenaan saada juutalaiset pakenemaan Palestiinaan, jolloin hän olisi ollut antisemitistinen sionisti.
Tätä sopii miettiä. Kumouksellisten vapaamuurareiden suosima menetelmä oli soluttautua vastustajan järjestelmään, muuttaa toiminta vielä äärimmäisemmäksi ja hyötyä mielipiteiden muuttumisesta toivottuun suuntaan. Muistetaan miten P2-loosi muutti Punaisten Armeijakuntien toimintaa.
On hyvä verrata antisemitismin nousua sionismin nousuun. Siitä voi seurata jokin pieni ajatuksenpoikanen.
Sionismi alkoi kauan ennen Herzlin järjestämää Ensimmäistä Sionistikongressia, joka pidettiin Baselissa vuonna 1897. Sionismin alku voidaan ajoittaa vuoteen 1808, jolloin kristitty pastori ja Yalen presidentti Ezra Stiles piti puheen juutalaisten paluusta kotimaahansa. Stiles oli kiinnostunut kabbalismista ja hän keskusteli juutalaisten paluusta Rabbi Haim Isaac Carigalin kanssa. Stilesillä oli muitakin ystäviä, kuten Benjamin Franklin ja John Adams. Franklin ainakin oli vapaamuurari.
Toinen vapaamuurari, juutalainen Mordecai Manuel Noah, piti puheen juutalaisten paluusta vuonna 1815. Noah oli Yhdysvaltain konsuli Tunisiassa. Vapaamuurareiden ja kristittyjen tukijoiden kanssa hän yritti vuonna 1825 perustaa USA:han juutalaisille väliaseman muutolle Palestiinaan. Tästä asutuskeskuksesta, nimeltä Ararat, ei tullut mitään. Juutalaiset eivät olleet kiinnostuneita.
Sionismin alkuvaiheessa ajatuksen tukijat olivat yleensä joko kabbalisteja tai vapaamuurareita. Myös mormonit olivat innokkaita sionisteja. Monet mormonikirkon perustajat olivat vapaamuurareita ja mormonikirkon rituaalit pohjautuvat vapaamuurarirituaaleihin. Sionismin syntyyn vaikutti USA:n Toinen herätysliike ja sitä luonnehtiva usko lopun aikoihin ja Jeesuksen toiseen tulemiseen. Uskottiin, että juutalaisten tuli palata kotimaahansa lopun aikoina ja että he samalla kääntyisivät kristinuskoon ja pelastuisivat Helvetin tulelta.
Vuonna 1831 ajatus sai merkittävän kristityn tukijan, Anthony Ashley-Cooperin, Shafterburgin seitsemännen herttuan. Hän oli kristitty sionisti ja yhteiskunnallinen uudistaja. Hän taivutti Englannin ulkoministeri Palmerstonin perustamaan Jerusalemiin Englannin konsulaatin ja vuonna 1838 Ashley-Cooper oli ensimmäinen korkean tason poliitikko, joka esitti suunnitelman juutalaisten palauttamisesta Palestiinaan.
Vuonna 1839 Moses Montefiore pyysi Egyptin islamilaista johtajaa Khediveä antamaan juutalaisille kotimaan Palestiinasta, mutta pyyntö hylättiin. Montefiore oli englantilainen juutalaispankkiiri ja Rothschildien yhteistyökumppani. Moses Montefioren sisaren mies oli Rothschildeista rikkain, englanninjuutalainen Nathan Mayer Rothschild. Nyt sionistisuunnitelman takana ovat jo kabbalistit, vapaamuurarit, kristityt sionistit ja merkittävät juutalaispankkiirit. Juutalainen yhteisö oli edelleen ajatusta vastaan uskonnollisista syistä: kansan paluu kotimaahansa saattoi tapahtua vasta Messiaan ilmaannuttua.
Jotain vaikutusta sionismilla jo oli: Englannin Jerusalemin konsulaatti raportoi, että Algerian ja sen lähialueiden juutalaisia oli Palestiinassa suuria määriä vuonna 1839. Tämä muuttoaalto liittynee Mordecai Noahin toimintaan Tunisin konsulina vuonna 1813.
Charles Henry Churchillin ja Moses Montefioren kirjeenvaihdossa vuosilta 1841-42 keskusteltiin sionistisesta suunnitelmasta. Eversti Churchill oli Englannin konsuli Damaskossa Ottomaanien valtakunnassa. Hän oli Palmerstonin alainen ja Churchillin toiminta liittyy epäilemättä Anthony Ashley-Cooperin ja Palmerstonin välisiin keskusteluihin.
Curchillin vuoden 1841 kirjeestä Montefiorelle vaikuttaa siltä, että Churchille on jo aiemmin ehdotettu juutalaisten paluuta kotimaahansa ja hän vastaa Montefiorelle.Churchill esittää Montefiorelle ensimmäisen tunnetun suunnitelman Palestiinan saamisesta juutalaisten kotimaaksi. Sen mukaan juutalaisten vaikuttajien tulisi esitellä ajatusta suurten valtojen johtajille.
Vuonna 1843 perustettiin New Yorkissa B’nai B’rith. Siitä muodostui yksi tärkeimmistä sionistijärjestöistä, paljolti pankkiiri Jacob Schiffin pyynnöstä. Schiff kuului Rothschildin lähipiiriin.
Vuonna 1844 Mordecai Manuel Noah kirjoitti kirjan, jossa esitti juutalaisten paluuta Palestiinaan.
Vuonna 1853 Anthony Ashley-Cooper kirjoitti Englannin pääministeri Aberdeenille kehoittaen ryhtymään juutalaisten palauttamiseen Palestiinaan ja perustellen sitä sillä, että alue saataisiin sillä tavoin stabiloitua. Englantilaiset ymmärsivät vasta maailmansotien välissä, että politiikka johtaisi arabi-juutalaiskonfliktiin. Päämääränä oli rauhanomainen rinnakkaiselo.
Vuonna 1857 Rabbi Judah Alkalai kirjoitti kirjan Goral la-Adonai, jossa vaaditaan juutalaisten paluuta. Alkalai oli kabbalisti. Hän oli uskonnollisten kirjoitusten pohjalta päätellyt, että pelastuksen aika alkoi vuonna 1840 ja sitä kestäisi sata vuotta, vuoteen 1939. Jos tänä aikana juutalaiset eivät palaisi Palestiinaan, seuraisi toinen aika, alkaen vuodesta 1940. Tänä toisena aikana kansa pakotettaisiin suurella vihalla palaamaan kotimaahansa. Lopputulos olisi sama, vain kärsimyksen määrä lisääntyisi.
Vuonna 1860 Chaim Lorje, kuuluisan kabbalistin Isaac Lurian jälkeläinen ja mystikko, perusti Frankfurtiin yhdistyksen Palestiinan asuttamiseksi. Samana vuonna Moses Montefiere kustansi Jerusalemiin asutuskohteen nimeltä Mishkenot Sha’anim. Se oli ensimmäinen kohde Palestiinan uudessa juutalaisessa asutusaallossa. Samana vuonna Adolphe Crémieux perusti organisaation nimeltä Alliance Israélite Universelle. Alliance Israélite Universelle oli aluksi tarkoitettu edistämään juutalaisten sulautumista kristittyyn yhteiskuntaan, mutta siitä muodostui sionistinen järjestö. Crémieux oli 33. asteen vapaamuurari ja Ranskan Grand Orient -suurloosin johtaja. Nathan Mayer Rothschild oli myös vapaamuurari. Anthony Ashley-Cooper ei ollut vapaamuurari, mutta hänen vaimonsa veli oli Walter Erskine, skottilaisen vapaamuurariuden suurmestari vuosina 1882-1885.
Vuonna 1862 Rabbi Zvi Hirch Kalischer kirjoitti kirjan Drishat Tzion. Kirja vaatii juutalaisten paluuta kotimaahansa. Rabbi Kalischer mainitsi Isaac Moise Crémieuxin, eli Adolphe Crémieuxin, yhtenä vaikutusvaltaisena juutalaisena, joka voisi edistää sionismin asiaa. Samana vuonna Moses Hess kirjoitti kirjan Rooma ja Jerusalem, jossa hän kehottaa muuttamaan Palestiinaan. Juutalainen Moses Hess oli Karl Marxin ja Frederich Engelsin alkuaikojen työtoveri.
Kuinka sosialistit, tai Hess oli kai lähinnä kommunisti, ja ortidoksijuutalaiset saivat saman ajatuksen noin vuonna 1860?
Ortodoksijuutalaisten tuli odottaa Messiasta, eikä väittää että Messias tarkoittikin kansaa eikä henkilöä. Sosialistien ja kommunistien tuli rakentaa kansainvälisyyttä, eikä lähteä rakentamaan kibbutzeja Palestiinaan. Kaiken selittää helposti se, että Moses Hessillä oli yhteyksiä superrikkaisiin, samoin näillä ortodoksirabbeilla. Kumpikaan taho tuskin oli itse etsinyt sellaisia yhteyksiä. Heitä pyydettiin mukaan suureen seikkailuun, josta ei voinut kieltäytyä: se oli tuhatvuotinen unelma.
Vuonna 1868 Judah ben Shlom johti joukon Jemenin juutalaisia Palestiinaan.
Vuonna 1870 Alliance Israélite Universelle perusti Palestiinaan ensimmäisen uusille siirtolaisille tarkoitetun maanviljelyskoulun, nimeltä Mikveh Israel. Tämä alun jälkeen Alliance Israélite Universelle on paljolti tunnettu Palestiinassa sijaitsevista kouluistaan. Maatalouskoulun tarve oli ilmeinen. Palestiinassa asui juutalaisia myös ennen vuotta 1840. He olivat siellä harjoittamassa uskontoaan ja he elivät muiden juutalaisten lähettämillä almuilla. Sionismin päämäärä oli heti alussa, että maahan muuttavat juutalaiset elättäisivät itsensä maanviljelyllä, eivätkä pyytäisi almuja keneltäkään, varsinkaan rikkailta juutalaisilta.
Vuonna 1876 George Eliot kirjoitti sionistisen romaanin Daniel Deronda. Eliot ei ollut vapaamuurari: hän oli nainen, todelliselta nimeltään Mary Ann Evans. Evans kuitenkin oli rakkaussuhteessa filosemitistiin ja vapaamuurariin nimeltä George Henry Lewes.
Vuonna 1881 juutalainen Theodore Herzl perusti sionistijärjestön.
Vuonna 1882 juutalainen Judah Leib Pinsker kirjoitti lehtisen nimeltä Auto-emansipation – juutalainen kansa oli oma Messiaansa, Messiaan tuloa ei tarvinnut odottaa.
Vuonna 1896 Theodore Herzl kirjoitti kirjan Der Judenstaat. Lopulta vuonna 1897 pidettiin Ensimmäinen Sionistikongressi. Samana vuonna Edmond James de Rothschild osti 506 neliökilometriä maata Israelista juutalaisten asutusalueeksi.
Vuosi 1897 ei todellakaan ollut sionismin alkuvuosi. Liike oli ollut käynnissä jo kauan ennen Maurice Jolyn kirjan julkaisemista vuonna 1864.
Millainen konsortio sionismin takana oli? On löydetty kabbalisteja tai esoteerikkoja kuten Judah Alkalai ja Chaim Lorje, vapaamuurareita kuten Mordecai Noah, Nathan Mayer Rothschild, Adolphe Crémieux, yksi kommunisti Moses Hess, yksi ortodoksirabbi Zvi Hirsch Kalisher, pankkiireja Moses Montefiore ja Rothschildit ja kristittyjä sionisteja kuten Anthony Ashley-Cooper ja Ezra Stiles.
Neuvotteluja Englannin ja muiden valtioiden kanssa kävivät pankkiirit ja korkeat poliitikot. Juutalaisten kotimaahan palauttamisen idea lähti luultavasti kristityistä sionisteista ja pankkiirit innostuivat siitä vapaamuurariuden kautta. Muut tahot houkuteltiin mukaan. Tämä olisi luonnollisin järjestys.
Eversti Churchill suositteli Moses Montefiorelle, että ajatusta juutalaisten paluusta Palestiinaan tulisi esitellä viidelle suurelle vallalle. Ajatusta yritettiin myydä ainakin Englannin, Ranskan, Venäjän ja Turkin päättäjille. Vain Venäjä suhtautui ajatukseen positiivisesti. Englannissakin mielipiteet menivät ristiin. Ajatusta luultavasti esiteltiin myös muille vaikutusvaltaisille tahoille, kuten vapaamuurareille ja sosialisteille. On mielenkiintoista todeta, että Venäjällä syntyi hallituksen hyväksymiä juutalaisvainoja pian näiden neuvotteluiden jälkeen.
Erityisen pulmallinen on Judah Alkalain ennustus siitä, että jos juutalaiset eivät palaisi kotimaahansa vuoteen 1939 mennessä, vuodesta 1940 eteenpäin kansa pakotettaisiin suurella vihalla palaamaan kotimaahansa, koska juuri näin tapahtui Hitlerin aikana.
Ennustukset hyvin harvoin toteutuvat itsestään.
Kyseistä ennustusta ei voi suoraan johtaa mistään Vanhan Testamentin kohdasta. Sakarjan profetian Vanhassa Testamentissa voi ymmärtää siten, että ennen kansan paluuta tulee suuri vaino ja kolmasosa tai kaksi kolmasosaa kuolee, mutta Alkalain ilmoittamat vuosi 1840 ja sadan vuoden aika 1939 asti eivät (luultavasti) todellisuudessa ole johdettu mistään Raamatun kohdasta.
Talmudin mukaan Messiaan kaksi tuhatta vuotta alkoi vuonna 240 jKr. Siitä vuoteen 1840 on 1600 vuotta. Messiaan tulee ilmaantua ja juutalaisten palata kotimaahansa ennen kuin 2000 vuotta messiaanista aikaa on kulunut. Alkalai antaa juutalaisille sata vuotta muuttaa Palestiinaan rauhanomaisin keinoin. Sen jälkeen oli vielä jäljellä 300 vuotta messiaanista aikakautta. Kuitenkin Alkalai antoi vain toisen sata vuotta pakotettuun muuttoon. Tämä ei ole loogista. Aikaa olisi pitänyt olla jäljellä vuoteen 2240 saakka.
Kyseinen ennustus on helpoimmin ymmärrettävä siten, että juutalaisten muutto Palestiinaan oli jo päätetty riittävän vaikutusvaltaisella taholla. Sadan vuoden ajan kokeiltaisiin vakuuttaa juutalaiset muuttamaan, koska sata vuotta on sopivan pyöreä luku. Jos se ei onnistuisi, vuoden 1939 jälkeen heidät pakotettaisiin muuttamaan. Käytännössä tämä tarkoittaa, että sionismin takana vaikuttava konsortio oli valmis käyttämään juutalaisvainoja, mikäli kansa ei palaisi kotimaahansa sovinnolla. Johan Mooses ja Aaronkin synnyttivät toimillaan antisemitismiä Egyptissä ennen eksodusta. Antisemitismin tahalliseen synnyttämiseen on Raamatullinen esikuva.
Siionin Viisaiden Pöytäkirjoissa on juuri tähän viittaava kohta. Siinä sanotaan, että Siionin Viisaat ovat kaiken antisemitismin takana ja se on välttämätöntä heidän vähäisempien veljiensä kannalta. Vähäisemmät veljet ovat juutalainen kansa. Keitä siis ovat Siionin Viisaat?
Siionin Viisaiden Pöytäkirjat ovat väärennös, jonka päämääränä oli synnyttää antisemitismiä ja juutalaisvainoja. Venäjällä oli 1880-1906 juutalaisvainoja. Vainojen seuraus oli, että suuri osa juutalaisia muutti pois Venäjältä. He muuttivat pääosin Yhdysvaltoihin. Toisen maailmansodan aikana oli suurempia juutalaisvainoja. Siihen aikaan juutalaiset eivät päässeet muuttamaan Yhdysvaltiohin, koska USA ja useimmat muuta maat kieltäytyivät ottamasta heitä vastaan – amerikanjuutalaisten järjestö muuten hyväksyi nämä rajoitteet. Näin ollen juutalaiset joutuivat keskitysleireille, jossa heistä kuoli profetian ennustama osa. Sodan jälkeen perustettiin Israel. Vainoista selviytyneet palasivat kotimaahansa.
Kuka kirjoitti Siionin Viisaiden Pöytäkirjat? Jokin taho, joka tiesi misraiminloosien ohjelman. Sellainen taho saattoi olla mikä hyvänsä: vapaamuurareiden toiminnasta oli monta paljastuskirjaa, mutta miksi taho esitti juutalaiset syyllisinä? Misraim- ja memfisloosit olivat kabbalistisia ja vallankumouksellisia, mutta ne eivät olleet juutalaisia. Ne olivat myös lopettaneet vallankumouksellisen toimintansa, minkä Venäjän Ohrana tietenkin tiesi. Papus, memfis-misraim-riitin suurmestari vuonna 1908, kävi Venäjällä tsaarin vieraana useammin kuin kerran.
Kuinka pankkiirit voivat tukea liikettä, joka pyrkii kommunismiin?
Niin kuitenkin näytti tapahtuneen Napoleon III:nnen Ranskassa ja Venäjällä. Venäjän bolshevikkeja tukivat amerikanjuutalaiset pankkiiri Jacob Schiff ja Warburgin veljekset. Todellisuudessa se ei ole mitenkään omituista. Eivät pankkiirit itse aikoneet elää kommunismissa, kommunismi oli tarkoitettu kansalle. Taustalla oli Platonin Valtiossa kuvaama utopiamalli, jossa on kolme periytyvää luokkaa: filosofit hallitsijana, sotilaat vartijoina, ja kansa. He olivat vain korvanneet filosofit filantrooppisilla miljonääreillä – filosofithan eivät tehtävästä kovin hyvin selviytyneet, Platon kokeili itse. Jonkunhan pitää valtiota johtaa, jotta kansa voi elää utopiassaan. Tämä malli ehkä sopi pankkiireille erinomaisesti.
Tai ehkä ei näin, vaan juutalaiset pankkiirit olivat sionisteja. He tukivat kommunisteja Venäjän tsaaria vastaan, mutta voi olla virhe ajatella, että he todellisuudessa tukivat kommunismia. He tukivat sionismia, kommunismi oli vain väline, jolla pelotellen saataisiin kristityt antisemitistit ajamaan kuhnailevat juutalaiset Palestiinaan.
Jätetään todistelu tähän vaiheeseen, hieman avoimeksi. Oli olemassa sionismiliike, mikä ei tarkoittanut vain poliittista sionistijärjestöä vaan myös eräitä pankkiireja ja vapaamuurareita. Tämän liikkeen tarkoituksena oli luoda uusi Israel. Se päämäärä ei voinut toteutua ilman holokaustia.
Oli myös olemassa Hitler ja natsipuolue. Natsipuolueen ohjelma ja useimpien jäsenten ajatukset juontavat juurensa wagnerismista ja völkisch-liikkeestä. Niissä ei ole mitään viitteitä juutalaisten suuresta vainosta ja kansan jäänteen palaamisesta kotimaahansa. Sellainen ajatus löytyy vain profetioista. Hitler kuitenkin toteutti juuri tätä ajatusta, minkä todistamiseen teimme pitkän laskelman holokaustissa kuolleista. Soluttautuivatko siis vapaamuurari Sebottendorf, teosofi Eckart, okkultisti Hess ja osin juutalaisena itseään pitävä Hitler völkisch-liikkeesen? Se täytyy itse arvoida.
Kuriositeettina voi mainita, että Auschwitzissa on kasoittain keskitysleirivankien hiuksia. Vierailijalle kerrotaan, että hiuksista olisi valmistettu sukellusveneisiin mattoja tai miehistölle sukkia. Tarina perustuu yhden natsikomentajan kirjoittamaan käskyyn, jossa vaaditaan säilyttämään hiukset ja annetaan tällainen syy. Hiuksista ei valmistettu yhtään mitään. Ei hiuksista juuri muuta kannata valmistaa kuin peruukkeja. Natsikomentaja luultavasti ei tiennyt syytä hiusten säilyttämiseen. Kukaan muukaan ei tiedä miksi hiukset säilytettiin.
Jos Hitler toteutti Raamatun profetioita, niin muistetaan
Vanhan testamentin kohta Sam 2. 14:11 “Ei hiuskarvakaan sinun päästäsi ole putoava maahan”, joka Uudessa testamentissa ymmärretään lopun ajan suureen vihaan liittyvänä profetiana Luuk 21:18 “Mutta ei hiuskarvakaan tiedän päästänne katoa.”
Jos juutalaisista tulee kuolla kaksi kolmasosaa, mutta hiuskarvakaan heidän päästään ei saa kadota, päästä hygieniasyistä ajetut hiukset täytyy tietenkin säilyttää. Onko jollain hiusten säilyttämiseen parempaa selitystä?