Sionismi ja Toinen maailmansota, osa 6

Mistä profetiasta saadaan luku kuusi miljoonaa?

Se luultavasti saadaan juuri edellä mainitusta Sakarjan profetiasta Sak 13:8-9. Euroopassa asui ennen Toista maailmansotaa yhdeksän miljoonaa juutalaista. Kaksi kolmannesta yhdeksästä miljoonasta on kuusi miljoonaa. Sodan jälkeen juutalaisia oli koko maailmassa noin kaksitoista miljoonaa. Jos heitä kuoli kuusi miljoonaa, ennen sotaa juutalaisia oli koko maailmassa kahdeksantoista miljoonaa. Kuusi on kolmannes kahdeksastatoista.

Jo 1600-luvun messiaan Sabbatai Zevin aikana ilmeisesti tunnettiin ennustus, että yksi kolmasosa kaikista juutalaisista kuolisi lopun ajan suuressa vainossa. Juutalaiset uskoivat, että Khmelnickyn kapinassa vuosina 1648-57 kuoli 100.000-300.000 juutalaista ja että se oli kolmasosan kaikista maailman juutalaisista. Vainon jälkeen syntyi messiaaninen liike. Messias oli Sabbatai Zevi. Hänen tuli johtaa kansan jäännös kotimaahansa.

Nykytutkijoiden mukaan Ukrainassa asui tähän aikaan 40.000-50.000 juutalaista ja Khmelnickyn kapinassa heitä tapettiin 6.000-14.000. Samaan aikaan syttyi Puolan ja Ruotsin sota eli ruotsalaisten tulva sekä Puolan ja Venäjän sota. Näissä sodissa Puolan väestöstä kuoli yli kolmannes, noin 4 miljoonaa 11 miljoonasta. Juutalaisia Puolan kansainyhteisön väestöstä oli 100.000-200.000. Heistä kuoli luultavasti myös kolmannes, ehkä hieman enemmän, mutta ei 300.000 kuten usein väitetään. Juutalaiset arviot tämän ajan kuolleista ovat liioiteltuja ja ilmeisesti liittyvät lopun ajan profetioihin ja messiaanisuuteen.

Sama ilmiö on nähtävissä maailmansotien aikoina. Holokausti oli Jesajan ja Sakarjan profetioiden täyttymys. Kuusi miljoonaa juutalaista kuoli polttouhrina. Kansa puhdistettiin tulessa. Sen jälkeen syntyi Israel.

Profetioiden täyttymyksestä holokaustissa näyttää puuttuvan Messiaan tulo. Juuri Messiaan tuli johtaa kansa kotimaahansa,  mutta sionismia tukevien tahojen joukossa oli myös niitä, joiden mukaan Messias oli jo saapunut.

Sabbatai Zevin seuraajien, sabbatiaanisten juutalaisten, mielestä Messias syntyi 1600-luvulla Sabbatai Zevinä ja hän syntyi uudestaan useaan kertaan, viimeiseksi Jacob Frankina ja hänen tyttärenään Ewa Frankina 1700-luvun ja 1800-luvun vaihteessa. 1600-luvulta alkaen monet kabbalistit olivat sabbatiaaneja ja frankisteja.

Puolan frankistit käätyivät näennäisesti katolilaisuuteen. Turkin sabbatialaiset olivat jo aiemmin kääntyneet näennäisesti islamiin. Heidät tunnetaan Döhmeh-lahkona. Monet kummastakin lahkosta liittyivät 1800-luvulla vallankumouksellisiin vapaamuurarilooseihin. Näin ollen vallankumouksellisen vapaamuurariuden kannalta Messias oli jo saapunut. Juutalaisten paluun aika oli koittanut. Sabbatai Zevin seuraajan, siis vallankumouksellisen vapaamuurariuden, tuli johtaa kansan jäännös kotimaahansa. Useimmat näistä vapaamuurareista eivät olleet uskonnoltaan tai alkuperältään juutalaisia, silti he tavallaan olivat messiaanisia juutalaisia, samoin kuin aiemman Messiaan, Jeesuksen, seuraajat eivät myöhemmin olleet juutalaisia ja silti olivat mielestään Vanhan testamentin luvattu kansa.

Poliittinen sionismi syntyi vasta Theodor Herzlin järjestämässä Ensimmäisen sionistikongressissa vuonna vuonna 1897. Tämä vuosi ei ole sionismin alkuvuosi, vaan sionismi alkoi paljon aiemmin.

Poliittinen sionismi ei ollut messiaanista. He eivät odottaneet Messiaan tuloa. Heidän tulkintansa mukaan juutalainen kansa oli oma messiaansa. Ennen holokaustia heidän vastustajansa olivat ortodoksijuutalaiset, joiden mielestä Messias ei ollut tullut eikä kansa saanut palata ennen Messiaan tuloa. Ortodoksijuutalaiset hyväksyivät sionismin vasta kun holokaustin kauheus paljastui. Holokausti täytti profetiat suuresta vainosta.

Israelin valtio ei voinut syntyä ilman holokaustia, koska ortodoksirabbit eivät sallineet kansan paluuta kotimaahansa ennen lopun ajan merkkejä ja Messiaan tuloa. Syy siihen, että holokaustissa kuolleita sanotaan olleen kuusi miljoonaa, kolmannes kaikista maailman juutalaisista, kaksi kolmannesta Euroopan juutalaisista, luultavasti on se, että näin korostetaan ortodoksijuutalaisille lopun ajan merkkien toteutuneen.

Raamatun profetiat ovat usein toteutuneet tai näyttäneet toteutuneen, mutta siihen on useita syitä. Jesajan, Jeremiaan ja useiden muiden profeettojen toteutuneet ennustukset Israelin ja Juudaan kuningaskuntien tuhosta osoittavat profeettojen vetäneen oikeaan osuneita johtopäätöksiä silloisesta poliittisesta tilanteesta.

Raamattuun pääseen profetian täytyi Jesajan aikaan toteutua, koska väärin ennustaneet profeetat tapettiin väärinä profeettoina.     Danielin kirjan hämmästyttävän tarkasti toteutuneet profetiat on kirjoitettu tapahtumien jälkeen ja kyseisiä profetioita on täydennetty aina roomalaisaikaan saakka uusilla profetioilla niiden käsittelemien asioiden jo tapahduttua.

Myyttiset profetiat, kuten Nooan saama ennakkovaroitus vedenpaisumuksesta, toteutuvat vain myytissä, koska itse tapahtumaa ei ollut.

Jeesuksen toteuttamat profetiat Messiaasta tapahtuivat, koska monet näistä profetioista toteutettiin tietoisesti, kuten ratsastaminen Jerusalemiin aasin selässä.

Yksikään Vanhan testamentin profetia ei ole toteutunut tavalla, joka vaatii Jumalan näkymätöntä kättä. Voiko siis holokausti olla ainut todellinen profetia, jonka toteutuminen johtuisi Jumalan tahdosta, ajan hengen näkymättömän käden ohjauksesta, tai puhtaasta sattumasta? Ellei näin ole, se tarkoittaa, että profetia holokaustista toteutettiin tahallaan. Kuusi miljoonaa kuollutta tosin kirjoitettiin tapahtumien jälkeen luovalla kuolleiden laskennalla, mutta suuri vaino tapahtui aivan varmasti.

Sionistit aloittivat toimintansa Irakissa vuonna 1921. Juutalaisvastaisuus Irakissa alkoi vuonna 1929. 1930- ja 1940-luvuilla se kehittyi juutalaisvainoiksi, joka kulminoitui vuonna 1948. Yli 120.000 Irakin juutalaista muutti Israeliin ajalla 1948-51. 1952 kaksi juutalaista hirtettiin syytettynä pommin heittämisestä USA:n Bagdadin toimistoon. Juutalaiset uskoivat yleisesti, että pommi-iskun takana olivat sionistit, jotka pyrkivät tällä tavalla kiihdyttämään Israeliin muuttoa. 1960-luvulla Israel salaisesti tutki tapauksen, muttei löytänyt kytkentää sionisteihin. Hyvin mahdollisesti syytteissä on perää. Sionistit kiihdyttivät muuttoa tekemällä iskuja, joita he väittivät vastapuolen tekemiksi.

Puolassa oli vuonna 1946 Kielcen juutalaisvaino. Kahdeksanvuotias puolalaispoika katosi kahdeksi päiväksi ja palattuaan väitti, että juutalaiset tai mustalaiset olivat kidnapanneet hänet. Vuonna 1998 kyseinen puolalaispoika kertoi, että häntä ei ollut kidnapattu vaan pidetty piilossa pari päivää hänen isänsä ja kommunistisen salaisen poliisin toimesta. Isä käski hänen kertoa, että juutalaiset kidnappasivat hänet. Tapauksen seurauksena syntyi juutalaisvaino, jota kommunistinen poliisi ja armeija tuki. Kommunistit syyttivät tapauksesta Puolan kansallismielisiä ja Puolan ulkomailla toimivaa pakolaishallitusta, mutta nopeasti luopui syytteistä, kun ilmeni ettei kansallismielisillä ollut mitään tekemistä asian kanssa. Tapahtuminen todellinen syy on jäänyt epäselväksi. Vainon seurauksena yli 100.000 puolanjuutalaista muutti Israeliin. Kommunistisen Puolan salaisessa poliisissa oli useita juutalaisia korkeissa asemissa. Myös tämä merkillinen tapaus saattoi olla sionistien operaatio, jonka päämääränä oli saada lisää juutalaisia Israeliin.

Ennen vuoden 1946 Kielcen juutalaisvainoa Puolassa oli Ejszyszkin tapaus 1944-45. Kommunistit syyttivät Puolan maanalaista armeijaa juutalaisvainosta. On osoitettu, että vainoa ei ollut. Se oli osa kommunistien propagandaa, samalla se tuki sionismia heikentämällä juutalaisten halua palata Puolaan.

Näiden esimerkkien valossa ei ehkä ole niin omituista etsiä kytkentää sionistien ja natsien väliltä. Holokaustin päättivät korkeat natsit. Luonnollisin epäilty taho ei ole poliittinen järjestäytynyt sionismi vaan uusi vallankumouksellinen vapaamuurarius, ei misraimloosit vaan uusi muoto. Sionistit eivät yksin edes saaneet USA:ta tunnustamaan Israelin valtiota. Siihen tarvittiin B’nai B’rith, juutalainen vapaamuurarius. Sionistijärjestöllä ei ollut mitään suurempaan vaikutusvaltaa. Myös mainituissa Irakin tai Puolan tapauksissa olisi hyvin epäuskottavaa, että oikea syyllinen löytyisi kansainvälisestä sionistijärjestöstä ja Israelin valtiota ei Puolan tapauksessa ollut vielä edes perustettu.

Kuten jo edellä todettiin, monet messiaaniset frankistit ja sabbatealaiset olivat 1700-luvun lopulla ja 1800-luvulla liittyneet vallankumouksellisiin vapaamuurarilooseihin ja tämä vapaamuurariuden piti päämääränään kabbalistista Tikkunia, maailman palauttamista alkuperäisen järjestykseensä. Tähän järjestykseen kuului profetioiden toteutuminen ja uuden Israelin perustaminen.

Tämän muuten hyvän salaliittoteorian murskaa, että

Hitler ei ollut vapaamuurari ja Toisen maailmansodan aikaan vallankumouksia järjestivät kommunistit, eivät vapaamuurarit.    Vain murskaako sittenkään?

Katsotaan asiaa tarkemmin. Näitä asioita täytyy aina katsoa tarkemmin ja useaan kertaan. Salaseurojen toiminta on salaista.

Vuonna 1901 teosofiasta, vapaamuurariudesta, ruusuristiläisistä ja sufi-islamista kiinnostunut okkultisti Rudolf Glauer liittyi Turkissa memfisriitin loosiin. Hänet kutsui loosiin juutalainen pariskunta. Pariskunnalla oli harvinaisia okkultisia kirjoja, joita Glauer mielellään tutki. Tässä vaiheessa hän tuskin oli antisemitisti.

Glauer ehkä kääntyi sufi-islamin Bektasi-lahkoon. Kirjassaan hän mainitsee eron vapaamuurariuden ja Bektasi-vaikutteisen Turkkilainen vapaamuurariuden välillä. Turkkilainen vapaamuurarius oli sidoksissa Döhmeh-lahkoon ja Döhmeh-lahkolla on läheisiä yhteyksiä Bektasi-lahkoon. Glauer luultavasti liittyi vapaamuurariloosiin, joka noudatti memfisriittiä ja jonka jäsenistä monet kuuluivat sabbatealaiseen Dönmeh-lahkoon.

Sebottenderfista tuli Turkin kansalainen vuonna 1911. Hänet adoptoitiin Sebottenderfin aatelissukuun ja myöhemmin Glauer tunnettiin nimellä Rudolf von Sebottendorf. Hän palasi Saksaan vuonna 1913. Turkin kansalaisena hän ei taistellut Ensimmäisessä maailmansodassa.

Vuonna 1916 juutalaisvastaiseksi muuttunut Sebottendorf liittyi Germanenorder-salaseuraan ja nousi Bavarian paikallisseuran johtajaksi. Germanenorder oli 1911 perustettu, muodoltaan vapaamuurariuden kaltainen, mutta muurareita, juutalaisia, kommunisteja ja slaaveja vastustava völkisch-salaseura. Völkisch-liike oli kansallisromanttinen saksalaisuutta korostava ajan muoti-ilmiö, jonka idoli oli Richard Wagnerin piiri.

Vuonna 1918 Germanenorder-salaseurasta irtaantui tytärseura. Sen johtaja oli aluksi Hermann Pohl, mutta jo samana vuonna johtoon nousi Rudolf von Sebottendorf. Seura käytti peitenimeä Thule-seura, näennäisesti se oli kirjallisuusseura ja opiskeluryhmä, mutta todellisuudessa suunnitteli vallankaappausta.

Thule-seura perusti vuonna 1919 poliittisen puolueen nimeltä DAP ajamaan ohjelmaansa. Adolf Hitler liittyi puolueeseen 1919 ja muutti nimen natsipuolueeksi 1920. Hitlerin auttoi puolueen johtoon Dietrich Eckart. DAP:n molemmat perustajat Karl Harrer ja Anton Drexler syrjäytettiin.

Kaikki tapahtui varsin nopeasti, kuten vuosiluvuista voi nähdä.

Tämän lyhyen historian perusteella voi epäillä, että kyseessä oli soluttautuminen völkisch-salaseuraan ja vallankaappaus. Sillä tavalla toimi 1980-luvun Italiassa vapaamuurariloosi P2. Loosi soluttautui kommunistisiin Punaiset prikaatit -terroristisoluihin ja syrjäytti aiemmat johtajat. P2:n tarkoituksena oli kääntää kansa kommunisminvastaiseksi. P2:n hallitsemat johtajat aloittivat panttivankien murhaamisen, minkä seurauksena Punaisen prikaatit menettivät maltilliset vasemmistolaiset tukijansa. Kumouksellisen vapaamuurariuden tavallinen toimintatapa on solutus ja kaappaus.

Saattaa olla, että vapaamuurari Sebottendorf soluttautui antisemitistiseen, vapaamuurariuden vastaiseen Germanenorder-salaseuraan ja käänsi sen toimimaan misraim- ja memfisloosien messiaanisen ohjelman mukaisesti. Kabbalistisen ohjelman päämääränä oli profetioiden täyttymys: aikojen lopun sota, juutalaisten palauttaminen kotimaahansa suuren vainon avulla ja uuden maailmanjärjestyksen asettaminen.

Jos näin oli, Sebottendorf ei todellisuudessa ollut antisemitisti vaan sabbatealainen. Sebottendorfin antisemitismi oli osa solutusta. Miten todellista oli Hitlerin antisemitismi? Taistelunihan on pelkää juutalaisvastaista vuodatusta.

Kirjassaan Taisteluni Hitler kertoo tulleensa antisemitistiksi Wienin vuosinaan 1905-13 luettuaan Lanz von Liebenfelsin toimittamaa Ostara-lehteä. Historioitsijat eivät usko tätä tarinaa. Hitlerin liikekumppani Wienin vuosina oli Reinold Hanish: Hitler maalasi akvarelleja, Hanish myi niitä. Myöhemmin Hanish väärensi Hitlerin maalauksia ja myi niitä. Ilmeisesti Hitlerillä oli jonkin verran mainetta taiteilijana. Hanishin mukaan Hitlerin paras ystävä Wienin vuosina oli juutalainen Josef Neumann ja toinen juutalainen ystävä oli Simon Robinsohn. Hanushin mukaan Hitlerillä oli hyvät suhteen miesten yömajan juutalaisiin miehiin ja hän liikkui melkein yksinomaan juutalaisten parissa. Hitler vastusti sosiaalidemokraatteja ja kommunisteja, ei juutalaisia. Tutkijat ovat todenneet Hanishin tiedot oikeiksi. Samaan viittaa juutalaisen Jakob Altenbergin toteamus, että Hitler ei koskaan lausunut antisemitistisiä kommentteja Wieneissä. Jakob Altenberg myi kehyksiä. Hän osti Hitlerin maalauksia ja laittoi niitä myytäviin kehyksiinsä ostajien houkuttelemiseksi.

Nuoren kuvaamataiteilijan tie maailman valloitukseen on kivinen. Helpompi siirtyä politiikkaan ja vaihtaa pensseli tankeiksi. Voice of X voittajat kai pääsevät sentään dubbaamaan filmejä.

Myöskään Ensimmäisen maailmansodan ajalta ei tiedetä Hitlerin lausuneen antisemitistisiä kommentteja. Hitlerin Ensimmäisen maailmansodan aikainen joukkueenjohtaja, puolijuutalainen protestantti Erns Hess, ei edes muistanut Hitleriä. Hitler oli hänen mukaansa hiljainen mies, josta ei pidetty.

Hitler esiintyi hyvin jyrkkänä antisemitisminä heti Ensimmäisen maailmansodan loputtua vuonna 1918. Samana vuonna hän liittyi DAP-puolueeseen. Silti hän ei unohtanut juutalaisia ystäviään. Valtaan päästyään Hitler pelasti Ernst Hessin henkilökohtaisella käskyllään Hessin Gestapon kynsistä. Samoin Hitler suojeli juutalaista Eduard Blochia, joka oli ollut Hitlerin perheen lääkäri. Hitlerin autonkuljettaja ja vanha ystävä Emil Maurice osoittautui osin juutalaiseksi. Se ei Hitleriä kiusannut. Hitler myös opiskeli esiintymistaitoa juutalaiselta mentalistilta ja astrologilta nimeltä Erik Jan Hanussen.

Ei ole yllättävää, että viime vuosina on julkaistu tuloksia, jotka vihjaavat siihen, että Hitler olisi ollut osin juutalainen. Hitlerin veljenpoikahan väitti Hitlerin isänisän olleen juutalainen.

Hitlerin Y-DNA haploryhmä näyttää olleen E1b1b1. Tämä ei vielä todista asiaa. Kahdeksalla prosentilla itävaltalaisista ja etelä-saksalaisista miehistä on tämä haploryhmä. Ashkenazijuutalaisilla haploryhmää on kahdellakymmenellä prosentilla. Juutalaisuuden toteamiseksi tulisi tietää tarkemmin mitä kirjaimia ja numeroita tulee E1b1b1 tyypin viimeisen 1:n jälkeen.

Toinen nettitieto viittaa selvemmin juutalaiseen taustaan. Se ei ole Hitleriltä vaan Eva Brownilta. Eva Brownin hiusharjasta on analysoitu mitokondrio-DNA ja saatu haploryhmä N1b1. Tämä haploryhmä esiintyy Euroopassa, mutta se on erittäin harvinainen. Sitä esiintyy lähinnä Ashkenazijuutalaisilla. Näiden juutalaisten keskuudessa N1b2 on paljon yleisempi kuin N1b1, mutta myös N1b1 on vahva viittaus Ashkenazijuutalaiseen äitilinjaan.

On täysin mahdollista, että Hitler oli tai uskoi olevansa osin juutalaista alkuperää. Se sopisi siihen, että hänen missionsa olisi ollut toteuttaa lopun ajan ennustusten tärkeä osa.

Uskonnollisista syistä juutalaisten vainoajan olisi pitänyt olla juutalainen, tarkemmin ottaen osin juutalaista alkuperää: hänen tulisi kuulua Benjamin heimoon eli Edomiin. Benjamilainen kuningas Saul vainosi Daavidia. Toinen benjamilainen Saul, apostoli Paavali, vainosi daavidilaisen Jeesuksen oppilaita.

Hitlerin antisemitismi saattoi siis olla osa peitetarinaa. Samoin voi epäillä Kolmannen valtakunnan kakkosmiehen ja Taisteluni-kirjan paperille kirjoittaneen Rudolf Hessen antisemitismiä. Hess kuului Thule-seuraan. Hän oli professori Karl Haushoferin antaumuksellinen oppilas. Haushoferin vaimon isä oli juutalainen. Hess järjesti Haushoferin vaimolle ja pojalle puhtaan arjalaisstatuksen. Hess ei siis todellisuudessa ollut kovin tarkka arjalaisuudesta, vaikka Thule-seura oli näennäisesti äärimmäisen juutalaisvastainen.

Soluttautumishypoteesin perusteleminen vaatii hieman historiallista tarkastelua. Saksalainen kansallisromantiikka syntyi filosofi Johann Gottlieb Fichten Saksan kansalle Napoleonin sotien aikana pitämien puheiden innoittamana. Richard Wagnerin ystäväpiiri nousi kansallisromanttisen völkisch-liikkeen keskukseksi. Richard Wagnerin kuoleman jälkeen piiriä johti hänen leskensä Cosima Wagner. Wagnerin ystäviin kuului muunmuassa Friedrich Nietzsche jonkin aikaa. Nietzschen sisko pyöri wagnerilaisten piirissä kauemmin, koska oli naimisissa tunnetun antisemitistin kanssa. Richard Wagner oli itsekin antisemitisti.

Rotuopin aloitti Wagnerin ystävä ranskalainen kreivi Arthur de Gobineau vuonna 1853-55 ilmestyneellä kirjallaan rotujen eritasoisuudesta. Gobineau uskoi itse polveutuvansa germaanisesta frankkien heimosta, kun taas ranskalainen kansa oli hänen mielestään latinalaista ja muuta alempaa juurta. Gobineaun mukaan kaikki ihmiskunnan hyvä oli arjalaista eli indoeurooppalaista perua ja arjalaisista puhtaimpia olivat germaanit. Gobineaun rotuoppia kehittivät eteenpäin muut Wagnerin piirin jäsenet, erityisesti Houston Stewart Chamberlay ja Ludwig Schemann. Jälkimmäinen perusti vuonna 1896 Gobineau-seuran, joka käännytti saksalaisia rotuoppiin ja antisemitismiin koko maassa. Vuosi 1896 on kiinnostava Rabbi Alkalain vuoden 1857 profetian valossa: seuraavana vuonna pidettiin ensimmäinen sionistikongressi.

Saksalaiset antisemitistit, kuten Theodor Fritsch, rakensivat  Gobineau-seuran työn perustalle. Gobineau-seuran jäsen Houston Stewart Chamberlay oli latvialaisvirolaisen natsifilosofin Alfred Rosenbergin oppi-isä. Myös Joseph Göbbels kääntyi juutalaisvihaajaksi Chamberlayn kirjan luettuaan.

Alfred Rosenberg kuului Aufbau Vereinigung -salaseuraan. Salaseuran johtaja oli Münchenin vuoden 1923 oluttupavallankaappauksessa Hitlerin rinnalla kävellyt ja poliisin luotiin kuollut Max Erwin von Scheubner-Richter. Myös natsien varhainen tukija Erich Ludendorff oli Aufbaun jäsen. Hitlerin ja muiden natsien teoria juutalaisten salaliitosta on ilmeisesti peräisin Aufbau Vereinigung-salaseurasta. Aufbau Vereinigung-salaseura rahoitti natsipuoluetta muun muassa Henry Fordilta saaduilla rahoilla. Ford piti Siionin Viisaiden Pöytäkirjoja aitoina ja käytti omaisuuden juutalaisten salaliiton tutkimiseen ja siitä tiedottamiseen.

Erich Ludendorff oli sosiaalidarwinisti ja wotanisti ja hän uskoi salaliittoteorioihin jesuiitoista, vapaamuurareista ja juutalaisista. Hänen vaimonsa oli yksi johtavista völkisch-teoreetikoista. Ludendorffien teoriat olivat liian omituisia natseille – vaikka eivät ne sen oudompia olleet kuin teosofistien kirjoitukset – mutta poliittisena voimana Ensimmäisen maailmansodan sotasankarista oli apua Hitlerin valtaannousussa.

Hitler irroitti natsipuolueen völkisch-liikkeestä, kuten Thule-seurasta. Natsien ideologia muodostuu sekoituksena Germanenorder, Thule ja Aufbau -salaseurojen uskomuksista, sekä Karl Haushoferin geopoliitiikasta, ja alussa Gottfried Federin pankkiirien vastaisista talousajatuksista, joista Hitler heti luopui saadakseen armeijan ja teollisuuden tuen sotaan varustautuiselle.

Ideologiassa oli mukana Germanenorderin wagnerlainen arjalaisuus ja antisemitismi, Thule-seuran haave saksalaisesta messiaasta, Johtajasta, Aufbaun vahva usko juutalaisten ja vapaamuurareiden salaliittoon, sekä Haushoferin vaatimus saksalaisten elintilasta, Lebensraumista, Itä-Euroopassa, sekä romanttinen usko sodan kansaa puhdistavaan vaikutukseen.

Natsipuolueen ohjelma toteutti tätä ideologiaa, mutta meitä kiinnostaa nyt vain se, toteuttiko Hitler ohjelmaa lopun ajan sodasta, juuutalaisten vainosta, uudesta Israelista ja uudesta maailmanjärjestysestä.

Wagnerilaisilla ei tällaista ohjelmaa ollut. He olivat perusantisemitistejä eikä heidän antisemitismiinsä ei kuulunut ajatusta siirtää juutalaiset mihinkään loppusijoituspaikkaan, jossa kansan jäänne saisi perustaa oman valtion. Tällainen ajatus on profeetallinen, messiaaninen, kabbalistinen ja sionistinen.

Antisemitistien ajattelutapa selviää vuonna 1882 Dresdenissä pidetyn ensimmäisen antisionistien kongressin julkilausumasta, joka löytyy netistä kuten nykyään lähes kaikki. Julkilausumasta voi havaita, että antisemitismin syynä oli pelko siitä, että juutalaiset yrittivät kaapata talouden omiin käsiinsä suosimalla omiaan ja toimimalla yhteisenä rintamana ei-juutalaisia vastaan.

Näiden varhaisten antisemitistien mukaan juutalaiset olivat lyhyessä ajassa ostaneet useita lehtiä, joilla he saattoivat ohjailla yleistä mielipidettä. Juutalaisilla oli tukenaan juutalaisten omistamien pankkien pääoma. He tulivat juutalaisten avuksi oikeusjutuissa järjestöllään Alliance Israélite Universelle, eikä vain yksityishenkilöinä toimivilla ei-juutalaisilla ollut tällaista vaikutusvaltaista klikkiä vastaan mitään mahdollisuuksia.

Antisemitistit vaativat, että puolanjuutalaisten maahanmuutto tulisi estää, että juutalaiset eivät saisi toimia tuomareina, koska heidän puolueettomuuteensa ei uskottu, ja että heitä ei tulisi ottaa valtion virkoihin eikä armeijaan – niihin tehtäviin yleensäkin otetaan vain luotettuja oman maan kansalaisia. Lyhyesti sanottuna, antisemitistit uskoivat, että juutalaiset eivät pyrkineet sulautumaan yhteiskuntaan vaan soluttautumaan siihen päämääränään vallankaappaus.

Ajatus jonkun ryhmän soluttautumisyrityksestä ei tietenkään ole mitenkään mieletön. Jos se olisi mieletön, turvallisuuspoliisia ei tarvittaisi. Kommunistit pyrkivät soluttautumaan päämääränään vallankaappaus, samoin Bavarian Valistuneet ja hieman myöhemmin kumoukselliset vapaamuurarit. Oliko pelko juutalaisia kohtaan oikeutettu? Juutalaisten mukaan ei ollut, mutta tällaiset pelot olivat siihen aikaan yleisiä.

Tässä antisemitistien toivelistassa ei ole mitään vihjettä juutalaisten siirtämisestä jonnekin ja juutalaisen valtion perustamisesta.

Jo kauan ennen Hitlerin aikaa puhuttiin juutalaiskysymyksestä. Siitä puhuivat sekä juutalaiset että ei-juutalaiset, eikä kysymys aluksi ollut antisemitistinen. Juutalaiskysymyksen perussyy oli, että juutalaiset olivat keskiajalta lähtien toimineet symbioosissa kuninkaiden kanssa, erikoisasemassa ja usein valtiona valtiossa. Kun kuninkaiden valta murtui paljolti kumouksellisen vapaamuurariuden seurauksena, juutalaisten erikoisasema ei enää ollut perusteltu. Juutalaisilla oli vain kaksi tietä: joko sulautua yhteiskuntaan tai perustaa oma valtio jonnekin päin maailmaa.

Napoleon oli vapaamuurari ja vapaamuurarius oli laajalle levinnyt Napoleonin armeijassa, juuri kyseisessä kumouksellisessa muodossa. Napoleonin armeija levitti Ranskan Suuren Vallankumouksen aatetta kansojen itsemääräämisoikeudesta kaikkiin valloitettuihin maihin. Samalla Napoleon vapautti valloitettujen maiden juutalaiset heihin kohdistuneista rajoituksista.

Napoleonin hävittyä sodan juutalaisten saamat vapaudet peruutettiin Saksassa, mutta vähä vähältä juutalaiset saivat täydet kansalaisoikeudet ja vuonna 1871 juutalaiset oli vapautettu kaikista rasitteista Saksassa. Itävallassa he olivat vapautuneet vuonna 1867.

Miksi heillä oli rasitteita? Historiallisista syistä: heillä oli ollut rasitteiden vastapainona myös hyvin tuottavia oikeuksia, kuten oikeus koronkiskontaan silloin kun koron ottaminen oli kristityiltä kielletty. Ei heidän asemansa suinkaan aina ollut huono.

Juutalaisten vapautuminen johti antisemitismin nousuun Saksassa, Itävallassa ja Unkarissa. Juutalaisten sulauttaminen yhteiskuntaan ei onnistunut. Syntyi juutalaiskysymys.

 

Leave a Reply

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.