Sionismi ja Toinen maailmansota, osa 5

Edellä teimme hyvin perinpohjaisen laskelman holokaustissa kuolleista. Tärkeää ei ole kuoliko holokaustissa noin 6 miljoonaa vai 4.26-4.53 miljoonaa. Kummassakin tapauksessa natsit tappoivat miljoonia juutalaisia. Tärkeää on se, miten kuolleiden määrä 4.26-4.53 miljoonaa muuttaa tulkintaa holokaustin luonteesta ja tämän vuoksi oli tarpeen niin huolella selvittää kuoliko juutalaisia kuusi miljoonaa ja kuljetettiinko heitä Puolan itäpuolelle.

Päädyimme tulokseen, että Puolassa sijaitsevilla tuhoamisleireillä ei tuhottu kaikkia niille lähetetyistä. Alueella olleista noin 3.03 miljoonasta juutalaisesta noin 1.3 miljoonaa kuljetettiin Saksan vuonna 1939 valloittaman alueen itärajan itäpuolelle. Tulos ratkaisee historian pienen pulmakysymyksen: milloin ja miksi Hitler luopui ajatuksesta siirtää juutalaiset itään ja päätti tuhota juutalaiset Puolassa sijaitsevilla leireillä. Vastaus on, että Hitler ei koskaan luopunut tästä ajatuksesta.

Hitlerin käskyä juutalaisten tuhoamisesta ei ole löydetty ja historioitsijoiden näkemyksen mukaan sitä ei koskaan annettu kirjoitettuna. Kirjoitettujen lähteiden mukaan Hitlerin päämäärä oli siirtää juutalaiset Euroopasta ja sodan jälkeen kuljettaa heidät myöhemmin valittavaan loppusijoituspaikkaan.

Natsit kannustivat juutalaisten maastamuuttoa kaikin tavoin ennen sotaa. Saksan ja Itävallan juutalaisista ulkomaille muutti yli puolet, pääosin Etelä-Amerikkaan, mutta Hitlerin alkuperäinen ajatus oli siirtää Saksan ja Itävallan juutalaiset Palestiinaan.

Hitlerin sionistien kanssa solmiman Haavara-sopimuksen seurauksena Saksan ja Itävallan juutalaisia muutti Palestiinaan 60.000 vuosina 1933-39. Haavara-sopimuksen mukaisesti Palestiinaan muuttavat Saksan juutalaiset saivat viedä omaisuutensa mukanaan, tosin saksalaisiksi tuotteiksi muutettuna. Näin tuotu pääoma auttoi uutta Israelin valtiota alkuun. Muualle muuttavien juutalaisten tuli jättää omaisuutensa Saksaan.

Kun Englanti rajoitti juutalaisten muuttoa Palestiinaan vuonna 1939, sionistit salakuljettivat Englannin asettamaa maahanmuuttokieltoa rikkoen pienen määrän juutalaisia Palestiinaan natsien avustuksella ja saksalaisella laivalla.

Nämä seikat osoittavat, että aluksi Hitler aikoi siirtää juutalaiset Palestiinaan. Myös muualle muuttoa tuettiin. Natsit ja sionistit myivät Etelä-Amerikan passeja piileskeleville juutalaisille. Jos Etelä-Amerikan maat olisivat hyväksyneet nämä passit, niitä ostaneet olisivat päässeet pakenemaan valloitetusta Euroopasta.

Hitler tarjoutui kuljettamaan juutalaiset Espanjaan, mikäli jokin muu maa haluaisi ottaa heidät vastaan. Sellaista maata ei löytynyt. Tätä Hitlerin ehdotusta pidetään bluffina: Hitler tiesi, ettei vastaanottajamaata löytyisi.

Ranskan valloituksen jälkeen Hitler esitti päämääränä juutalaisten siirtoa Madagaskarille, mutta sen toteuttaminen sodan aikana oli mahdotonta. Göbbelsin päiväkirjoissa Madagaskar mainitaan nimeltä sodan jälkeisenä sijoituspaikkana.

Ensimmäisenä Madagaskar-suunnitelmaa ehdotti antisemitisti Paul de Lagarde. Hän suositteli juutalaisten siirtoa saarelle, mutta vielä painokkaammin hän ehdotti juutalaisten palauttamista Palestiinaan. Hitlerillä oli kirjastossaan tarkkaan luettu de Lagarden kirja. Siinä on Hitlerin alleviivaus Palestiinasuunnitelman kohdalla.

Ensimmäinen hallitus, joka tarttui Madagaskar-suunnitelmaan oli Ensimmäisessa maailmansodassa luotu Puola. Puola ei ajatellut saarta juutalaisten kotimaaksi. Maan hallitus suunnitteli siirtävänsä saarelle puolalaisia: maaseudun väestö oli kasvanut liian suureksi. Puolan maailmasotien välisen ajan hallitus näki saaren potentiaalin mahdollisena Puolan siirtomaana.

Madagaskar kuului tosin siihen aikaan Ranskalle, mutta 1920-luvulla Puola esitti, että Ensimmäisen maailmansodan hävinneen Saksan alueelle syntyneillä valtioilla, joihin myös Puola lukeutui, olisi oikeus Saksan sodassa menettämiin siirtomaihin, tai vastaaviin siirtomaa-alueisiin muualla. Vaatimus ei, varsin ymmärrettävästi, saanut voittajamaiden kannatusta, mutta kymmenen vuotta myöhemmin Ranska otti Puolan ehdotuksen uudestaan esille. Entisiä Saksan siirtomaita Ranska ei halunnut antaa, mutta se oli valmis keskustelemaan Madagaskarista, jonka se oli valloittanut 1700-luvun lopulla.

Ranska ei halunnut keskustella puolalaisista siirtolaisista. Ranska ehdotti juutalaisten siirtämistä Madagaskarille. Aluksi Ranska tarkoitti Ranskassa asuvia, pääosin Puolasta tulleita juutalaispakolaisia, mutta myöhemmin keskusteltiin muistakin Puolan juutalaisista. Ranskan suunnitelma ei ollut antisemitismiä vaan ilmeisesti vastaus Theodor Herzlin pyyntöön kotimaasta.

Theodor Herzl piti Madagaskaria, Ugandaa ja Palestiinaa mahdollisina sijoituspaikkoina juutalaisten uudelle kotimaalle. Muitakin vaihtoehtoja ehdotettiin: Stalin tarjosi juutalaisille kotimaata Kauko-Idässä.

Puolalainen arviointiryhmä selvitti Madagaskarin saaren soveltuvuutta. Ryhmään kuului kaksi juutalaista ja yksi kristitty. Ryhmän raportin mukaan saarelle voitaisiin siirtää vain noin 50.000 henkeä ja kulut olisivat mittavat, noin 30.000 Saksan markkaa perhettä kohti. Suunnitelma hylättiin.

Arviointiryhmän tutkimuksen tulos vaikuttaa yllättävältä. Madagaskar on melkein kaksi kertaa Puolaa suurempi ja siellä asuu nykyään 22 miljoonaa ihmistä. Saaren rannikko-osia pidettiin aiheellisesti epäterveellisinä, mutta saaren keskellä on melkein kolme kertaa nykyisen Israelin suuruinen ylätasanko, jonka ilmasto sopii eurooppalaisille hyvin. Tämä ylätasanko on nykyään saaren asutuin osa, sen väestö ylittää viisi miljoonaa, siellä sijaitsee saaren pääkaupunki, nykyään yli miljoonan ja siihenkin aikaan sadantuhannen ihmisen kaupunki.

Ympäristöolosuhteiden puolesta saarelle olisi voitu asuttaa vaikka kaikki kolme miljoonaa Puolan juutalaista. Asuttamisen kulut perhettä kohden tuntuvat myös kohtuuttoman suurilta: eurooppalaiset siirtomaavallat asuttivat monia alueita, Pohjois- ja Etelä-Amerikan, Australian, Uuden Seelannin, Etelä-Afrikan, eivätkä tiettävästi maksaneet siirtolaisille minkäänlaisia asuttamistukia. On ilmeistä, että arviointiryhmällä oli aivan toiset syyt hylätä Madagaskar. He halusivat juutalaisten muuttavan Palestiinaan ja vain Palestiinaan.

Siihen aikaan Puolassa juutalaisten pääryhmittymät olivat seuraavat: Ortodoksijuutalaiset eivät lainkaan kannattaneet muuttohanketta. Heidän kantansa oli, että kirjoitusten mukaan juutalaisten tuli asua maanpaossa Messiaan paluuseen asti. Vasemmistolaiset eivät myöskään kannattaneet muuttohanketta. He pyrkivät sosialistiseen vallankumoukseen Puolassa ja maailmassa. Aluksi vain sionistit kannattivat muuttohanketta. Heitä oli muutama prosentti juutalaisista. Osa heistä näki muitakin mahdollisia sijoituspaikkoja ja halusi säilyttää jiddishin kansan kielenä, vain osalle Palestiina oli ainoa mahdollisuus ja kielen tuli olla heprea. He olivat messiaanisia.

Palestiinasuunnitelma on messiaaninen, Madagaskarsuunnitelma ei ole. Messiaaninen ryhmittymä pääsi määräävää asemaan sionismissa. Joitakin kommunisteja saatiin tukemaan Palestiinasuunnitelmaa kibbutzeja perustamalla: kibbutzeissa uutta yhteisöllistä perhemallia voisi kokeilla. Pääosa ortodokseista siirtyi Palestiinasuunnitelman kannattajiksi vasta Toisen maailmansodan juutalaisvainojen vuoksi: vaikka Messias ei ollut vielä tullut, vainot olivat merkki lopun ajoista ja suurin osa Palestiinasuunnitelmaa vastustaneista Puolan ortodoksijuutalaista kuoli sotavuosina.

Kun Hitler oli valloittanut Puolan ja Englanti oli rajoittanut juutalaisten muuttoa Palestiinan, Hitler esitti juutalaisten siirtoa Madagaskarille. Sodan aikana tällaista laivoilla tehtävää massasiirtoa ei voitu toteuttaa. Se jäin sodan jälkeisen ajan vaihtoehdoksi. Madagaskar-suunnitelmaa ei koskaan hylätty, mutta sitä ei myöskään valmisteltu pidemmälle.

Seuraavana vaihtoehtona Hitler esitti juutalaisten siirtoa Puolan kenraalikuvernementin alueelle, Lublinin lähelle. Saksan valloittama Puola jaettaisiin kolmeen vyöhykkeeseen: länsiosa liitettäisiin Saksaan, keskiosa oli tarkoitettu puolalaisille ja itäosa juutalaisille.

Tämä suunnitelma hylättiin heti Saksan hyökättyä Neuvostoliittoon vuonna 1941: koko kenraalikuvernementista tulisi juutalaisista vapaa alue. Juutalaisten siirto kenraalikuvernementtiin olisi vain väliaikainen ja Hitler lupasi ettei kenraalikuvernementin alueelle enää perustettaisi uusia gettoja. Uusi ajatus oli siirtää juutalaiset siirrettäisiin idästä vallatuille alueille, josta sodan jälkeen heidät siirrettäisiin lopulliseen sijoituspaikkaan. Kirjoitettujen natsidokumenttien mukaan tämä oli Hitlerin viimeinen suunnitelma, Wannaseen kokouksen lopullinen ratkaisu.

Holokaustitutkijat ovat päätelleet, että vuodesta 1942 alkaen tämä viimeinen suunnitelma oli pelkkää silmänlumetta, koska Hitler oli jo antanut käskyn juutalaisten tuhoamisesta. Wannaseen kokouksen lopullinen ratkaisu tarkoitti kaikkien juutalaisten tuhoamista.

Edellisen kappaleen laskelmista saadun tuloksen mukaan suunnitelma ei ollut lumetta. Saksalaiset todella siirsivät juutalaisia itään. On paljon mahdollista, että Hitler kaavaili heille jotain loppusijoituspaikkaa sodan jälkeen.

Vuoden 1942 tammikuussa pidetyssä Wannaseen kokouksessa muotoiltiin juutalaiskysymyksen viimeinen ratkaisu. Tekstin mukaan “Juutalaiset täytyy tarkan silmälläpidon alaisina siirtää Itä-Eurooppaan pakkotyöhön…”, ja “On itsestäänselvää, että suuri joukko tulee karsiutumaan jo fyysisen heikkouden takia. Jäljelle jäävät ainoastaan kaikkein vahvimmat ja vastustuskykyisimmät, ja heitä tulee kohdella sen mukaisesti. Historia on osoittanut, että tämä luonnollinen eliitti kantaa itsessään juutalaisten uudelleennousun siemeniä…”

Holokaustitutkijat olettavat, että päätoslauselma on kirjoitettu peitetermeillä ja lopullisella ratkaisulla tarkoitetaan juutalaisten tuhoamista. Tämä päätelmä on välttämätön, mikäli pidetään todistettuna, että olennaisesti kaikki Puolassa sijaitseville tuhoamisleireille lähetetyt juutalaiset tapettiin. Hitlerin ja muiden korkeiden natsien täytyi siinä tapauksessa tietää juutalaisten tuhoamisesta, joten Wannaseen päätöslauselma ei voi kirjaimellisesti tarkoittaa sitä mitä se sanoo.

Edellisen kappaleen laskelmien perusteella Wannaseen kokouksen päätöslauselma voidaan ymmärtää aivan kirjaimellisesti ilman peitetermejä. Lopullinen ratkaisu ei tarkoita, että eloon jääneet tuhottaisiin, vaan että heissä olisi juutalaisten uudelleennousun siemeniä. Vahvimmat jäisivät eloon ja heidät siirrettäisiin sodan jälkeen loppusijoituspaikkaan, jonne muodostettaisiin juutalaisvaltio. Se on puhdasta darwinismia.

Wannaseen kokouksen mukaan lopullinen ratkaisu kohdistui noin 11 miljoonaan Euroopan juutalaiseen. Tämä luku on suuresti liioiteltu: Euroopan juutalaisväestö oli vain noin 9 miljoonaa ja natsien käsiin joutui 3.89-4.39 miljoonaa. Edellisen kappaleen laskelmat osoittavat, että holokaustissa kuoli noin 4.5 miljoonaa juutalaista, tai ehkä 4.1 miljoonaa. Natsien välitön osuus kuolleista oli 2.9-3.4 miljoonaa.

Wannaseen kokouksen tarkoittamat siirrot kohdistuivat 3.03 miljoonaan juutalaiseen, jotka asuivat Operaatio Barbarossassa idästä valloitettujen alueiden länsipuolella. Näistä 3.03:sta miljoonasta kuoli 1.83 miljoonaa, 60%.  Tämä vastaa hyvin Göbbelsin pöytäkirjojen maininta, että 60% juutalaisista likvidoitaisiin ja 40% käytettäisiin pakkotyöhön.

Näin suuresta kuolleiden määrästä voi päätellä, että karsinta pakkotyön ja likvidointien kautta oli tahallista, eikä seurannut vain fyysisestä heikkoudesta. Karsinta luultavasti noudatti darwinistista periaatetta vahvimman eloonjäämisestä. Ruoka-annoksia pienennettiin tarkoituksellisesti ja vankeja ammuttiin.

Hitlerin kaavailemasta juutalaisten loppusijoituspaikasta ei ole tarkkaa varmuutta, pääosin sen vuoksi, että holokaustitutkijoiden mukaan Hitler oli päättänyt juutalaisten tuhoamisesta sukupuuttoon eikä loppusijoituspaikkaa siis ollut. Sen vuoksi loppusijoituspaikan sijaintia ei tarvitse miettiä.

Loppusijoituspaikka luultavasti oli ja se ei varmasti ollut Itä-Euroopassa. Hitlerin monta kertaa julkilausuttu päämäärä oli siirtää juutalaiset pois Euroopasta. Hitlerin suunnittelema loppusijoituspaikka ei myöskään ollut Madagaskar, minkä voi päätellä siitä, että Madagaskarsuunnitelmaa ei työstetty pidemmälle. On syytä uskoa, että Hitlerin kaavailema loppusijoituspaikka oli Palestiina, koska se oli hänen ensimmäinen suunnitelmansa ja Hitler oli alleviivannut tämän vaatimuksen Paul de Lagarden kirjassa. Hitlerin solmima Haavara-sopimus osoittaa, ettei hän ollut sionismin vastustaja.

Mikä oli syynä holokaustiin?

Hitler esitti sodan alussa väitteen, jota nän kutsui profetiaksi. Pannaan merkille Hitlerin sanavalinta: profetia.

Profetian mukaan, jos juutalaiset kansainväliset pankkiirit Euroopassa ja muualla uudestaan onnistuvat upottamaan kansakunnat uuteen maailmansotaan, lopputulos ei tule olemaan maailman bolshevisointi ja sitä kautta juutalaisten voitto, päin vastoin, lopputulos tulee olemaan juutalaisen rotun hävittäminen Euroopasta.

Verrataan tätä profetiaa kabbalisti Rabbi Judah Alkalain profetiaan vuodelta 1857. Alkalain mukaan juutalaisten pelastuksen aika, siis aika ennen raamatullista aikojen loppua, alkoi vuonna 1840 ja kestäisi sata vuotta. Jos juutalaiset eivät palaisi Palestiinaan pelastuksen aikana, siis ennen vuotta 1939, alkaisi uusi aika, jolloin kansa pakotettaisiin suurella vihalla palaamaan kotimaahansa. Vuosi 1939 sopii oudon hyvin Toisen maailmansodan alkuun ja suuri viha tuntuu ennustavan holokaustia.

Alkalai oli sionisti. Monet juutalaiset kansainväliset pankkiirit olivat myös sionisteja. Heistä voi mainita Rothschildit ja Montefioret. Vapaamuurarit, erityisesti USA:n muurarit, tukivat sionismia, samoin useat kristityt millennaristilahkot USA:ssa ja Englannissa. Sionismia tukivat myös eräät 1800-luvun englantilaiset poliitikot, joiden mielestä juutalaisvaltio voisi stabiloida Lähi-Idän tilannetta ja antaa Englannille jalansijan alueella, ja omituista kyllä, myös eräät juutalaiset kommunistit.

Sionistit yrittivät saaada suurten valtioiden tuen Palestiina-suunnitelmalleen, mutta vain keisarillinen Venäjä suhtautui myönteisesti ajatukseen juutalaisvaltiosta Palestiinassa. Turkki, jolle Palestiina kuului, tyrmäsi ajatuksen täysin. Ensimmäisen maailmansodan tuloksena Turkki menetti Palestiinan ja sionistit saivat Englannilta lupauksen juutalaisten kotimaasta Palestiinassa. Sionistit ymmärsivät kotimaan juutalaisvaltiona. Belfourin julistuksen takana oli Rothschild, juutalainen kansainvälinen pankkiiri ja sionisti.

Hitler uskoi, että Saksa oli hävinnyt Ensimmäisen maailmansodan koska USA oli liittynyt sotaan, että USA oli liittynyt sotaan koska juutalaispankkiirit käänsivät median avulla amerikkalaiset saksalaisvastaisiksi, ja että juutalaispankkiirit käänsivät USA:n Saksaa vastaan koska he olivat sionisteja ja olivat saaneet Englannilta lupauksen kotimaasta.

Hitler uskoi myös, että Ensimmäinen maailmansota ei ollut syntynyt sattumalta, vaan taustalla oli juutalaispankkiirien, eräiden vapaamuurareiden ja kommunistien salajuoni. Hitler toisaalta ei uskonut, että saksalaiset vapaamuurarit olivat mukana juonessa, vaikka passittikin vapaamuurarit keskitysleireille. Varmuuden vuoksi. Francokin pelkäsi vapaamuurareita.

Ei ole vaikea ymmärtää, että siihen aikaan uskottiin tällaiseen salaliittoteoriaan. Vallankumoksellisten vapaamuurareiden tavoitteisiin kuului kaataa kuninkaat, edistää demokratiaa ja käydä sota joka lopettaa sodat. Sodassa keisarikunta kaatui Venäjällä, Saksassa ja Itävallassa, sota nosti vapaamuurareiden perustaman, demokraattisen USA:n suurvallaksi, sodan jälkeen kaikki sodat tuomittiin mielettömänä teurastuksena. Vapaamuurareiden hyvin tunnetut tavoitteet toteutuivat Ensimmäisessa maailmansodassa lähes kokonaan.

Kommunistien tavoitteena oli vallankumous. Venäjällä valta kumottiin ja kommunistit yrittivät kaappausta Saksassa. Kommunistien tavoitteet suurelta myös osin toteutuivat.

Samoin sionististen juutalaispankkiireiden tavoitteet juutalaisvaltiosta, jos eivät toteutuneet, niin ainakin etenivät oikeaan suuntaan: Turkki menetti Palestiinan, Englanti antoi lupauksen juutalaisten kotimaasta.

Hitlerin profetia voidaan ymmärtää varoituksena: jos juutalaispankkiirit sytyttävät uuden maailmansodan, sen seurauksena juutalaiset työnnetään pois Euroopasta. Tapahtuneen holokaustin perusteella Hitlerin varoituksen voi täydentää muotoon: juutalaiset työnnetään pois Euroopasta suurella vihalla, jossa suurin osa juutalaisista kuolisi. Juutalaisten voitto ei tulisi bolsheviikkien maailmanvallankumouksen kautta, vaan suuren vihan jälkeen juutalaisen kansan jäänne, juutalaisten uudelleennousun siemen, perustaisi uuden Israelin.

Alkalain profetia voidaan myös lukea varoituksena. Sionistit yrittivät houkutella juutalaisia muuttamaan Palestiinaan, mutta jos juutalaiset eivät muuttaisi vuoteen 1939 mennessä, heidät pakotettaisiin suurella vihalla muuttamaan Palestiinaan.

Kuten voidaan havaita, Hitlerin ja Alkalain profetiat ovat hyvin samankaltaisia. Alkalain profetia perustuu Vanhan testamentin profetioihin. Vuosi 1840 on juutalaisessa ajanlaskussa vuosi 5600. Zoharin mukaan tuona vuonna avautuvat maallisen viisauden portit, se voi tarkoittaa Messiaan aikaa. Alkalain päätelmä vuodesta 1939 ei näytä seuraavan mistään.

Vanhan testamentin profetioiden mukaan juutalaisten kansan yhden osan tuli palata Israeliin lopun aikoina. Ennen heidän paluutaan tapahtuisi suuri vaino. Vain jäännös palaisi.

Suurin profeetoista, Jesaja, kirjoittaa (Jes 11.11): “Hän nostaa viirin pakanakansoille ja kokoaa Israelin karkoitetut miehet; ja Juudan hajoitetut naiset hän kerää maan neljästä äärestä.” Samasta ajasta Jesaja sanoo (Jes 10:22): “Sillä vaikka sinun kansasi, Israel, olisi kuin meren hiekka, on siitä palajava ainoastaan jäännös. Päätetty on hävitys, joka tulee vanhurskautta tulvillaan. Sillä hävityksen ja tuomiopäätöksen panee Herra, Herra Sebaot, toimeen kaikessa maassa.” Aika, josta Jesaja puhuu, on aikojen lopun hävitys. Hävityksen jälkeen syntyy uusi Israel.

Jesaja luultavasti tarkoitti Ensimmäisen temppelin hävitystä ja sitä seurannutta juutalaisten paluuta kotimaahansa persialaisaikana. Jesaja kutsuu persialaisten kuningas Kyyrosta messiaaksi, Jumalan voidelluksi, mutta Messian aika ei alkanut Kyyroksesta ja juutalaiset odottivat ja vielä odottavat luvattua Messiasta.

Profeetta Sakarja kirjoittaa uudesta vainon ajasta (Sak 13:8-9): “kaksi kolmasosaa siitä (siis juutalaisesta kansasta) hävitetään ja saa surmansa, mutta kolmas osa siitä jää jäljelle. Ja sen kolmannen osan minä vien tuleen; minä sulatan heidät, niinkuin hopea sulatetaan, ja koettelen heitä, niinkuin kulta koetellaan. He huutavat avuksi minun nimeäni, ja minä vastaan heille. Minä sanon: Se on minun kansani.”

Sakarja eli persialaisaikana, joten hänen profetiansa ei tarkoita Ensimmäisen temppelin tuhoa. Sakarjan kuvaama tuho voisi tarkoittaa Ensimmäistä juutalaissotaa, mutta jos Jumala sanoo: “Se on minun kansani”, se tarkoittaa että Hänen vihansa on laantunut. Jumalan viha ei ollut laantunut ennen sitä luvattua aikaa, jolloin juutalaiset saivat palata kotimaahansa. Sakarjan profetia ei siis voinut tarkoittaa juutalaissodan loppua. Sakarjan täytyy tarkoittaa aikojen loppua, samaa aikaa josta myös Jesaja kirjoitti.

Vanhan testamentin profetioita ei voi lukea kuin yhdellä tavalla: tulee aikojen loppu, suuri vaino, sen jälkeen Messias johtaa kansan jäänteen kotimaahansa, perustetaan uusi Israel, kaikki pakanakansojen rikkaudet viedään Jerusalemiin, kaikki pakanakansat alistetaan tai tuhotaan. Vanha testamentti lupaa juutalaisten voiton, mutta – kuten Hitler profetiassaan sanoo – ei bolsheviikkien maailmanvallankumouksella: Israelin tulee syntyä ennen voittoa.

Juutalaisia kuoli holokaustissa 4.5 miljoonaa, kuten jo ensimmäiset sodan jälkeiset laskelmat osoittivat. Siitä huolimatta väitetään, että juutalaisia kuoli kuusi miljoonaa. Kuusi miljoonaa on jostain syystä tärkeä luku. Jo Ensimmäisen maailmansodan aikana sionistit puhuivat kuudesta miljoonasta juutalaisesta, jotka kärsivät Saksan vainosta, vaikka Ensimmäisessä maailmansodassa Saksa ei vainonnut juutalaisia – antisemitistejä toki maassa oli.

Voidaan olettaa, että jollain tavalla kuusi miljoonaa liittyy uuden Israelin syntyyn ja lopun ajan profetioihin. Holokausti tarkoittaa Jumalalle annettavaa polttouhria. Juutalaiset kävelivät kaasukammioihin kuin uhrilampaat ja heidät vietiin tuleen. Uhrin jälkeen perustettiin Israel.

 

2 Comments

Noniin November 6, 2019 Reply

“Natsit kannustivat juutalaisten maastamuuttoa kaikin tavoin ennen sotaa. Saksan ja Itävallan juutalaisista ulkomaille muutti yli puolet, pääosin Etelä-Amerikkaan, mutta Hitlerin alkuperäinen ajatus oli siirtää Saksan ja Itävallan juutalaiset Palestiinaan.”.

Selvisikö se, miksi sota muutti yllä tarkoitettua suunnitelmaa siten, että juutalaiset tuli tuhota artikkelissa väitetyllä tavalla? Koskiko Haavara-sopimus vain väliä 1933-1939 vai saiko sota mainitun sopimuksen purkautumaan?

jorma November 6, 2019 Reply

Haavara-sopimusta ei kirjoitettaessa ollut maaritelty maara-aikaiseksi, mutta sodan alettua 1939 se ei enaa ollut mahdollinen: Saksa sai Puolasta liian suuren maaran Puolan juutalaisia, joten ratkaisuksi valittiin juutalaisten siirtamninen itaan, josta sodan jalkeen heidat oli maara siirtaa lopulliselle asutusalueelle Euroopan ulkopuolelle (siis Natsien mukaan, sodan jalkeen on todettu, etta Natsit aikoivat tuhota juutalaiset). Olen tehnyt laskelmia kuolleiden juutalaisten maarasta lahtien parhaista lahteista: Amerikan juutalaisen kongressin vuosikirjat. Niista laskemalla, ja tehden pari hyvaksyttya korjausta (esim. AJY 1948/49:ssa juutalaisten maara ennen sotaa on asetettu 9.7 miljoonaan, vaikka se oli 8.9 miljoonaa AJY 1938/39 mukaan ja poistaen tunnetun juutalaisten muuttoliikkeen Saksa-Itavallasta) tulos on, etta 4.5 miljoonaa juutalaista kuoli sodan aikana. 6 miljoonaa kuollutta on niiden lukujen pohjalta mahdoton. Tama 4.5 miljoonaa on sama kuin juutalaisessa world calenderissa, joka perustuu AJY:n lukuihin, joten oiken olen ne laskenut. Kyseinen 4.5 miljoonaa olettaa, etta Neuvostoliiton antamat juutalaisten maarat ovat oikeita. Sita on erittain hyvat syyt epailla. AJY:n tietojen mukaan Ukrainassa oli 1.5 miljoonaan juutalaista vuonna 1939, mutta muiden lauteiden mukaan vain 450,000. Tama voi johtua kahdesta seikasta: Puola valloitti suuren osan Lansi-Ukrainaa ja sai 1.2 miljoonaa juutalaista. He ovat mukana Puolan juutalaisvaestossa 1939 (noin 3.25 miljoonaa), mutta he hyvin mahdollisesti ovat edelleen mukana Ukrainan juutalaisvaestossa 1939 (Neuvostoliittohan valloitti alueet takaisin 1939). Nain kuolleiden juutalaisten maara pienenee 1.1 miljoonalla. (Toinen mahdollisuus on, etta juutalaisia muutti miljoona enemman USA:han valilla 1924-1939, ns. Sanningin hypoteesi, se on mahdollista perustella USA:n juutalaisvaeston kasvulla, mutta ei ole varma). Toinen erittain epavarma luku on Neuvostoliiton arvio, etta 1948 Neuvostoliitossa oli 2 miljoonaa juutalaista. Tama luku on epavarma, koska Neuvostoliitto antoi haarukan 1-3 miljoonaa juutalaista. Neuvostoliiton vaestonlaskusta 1980-luvulla laskin arvion, etta juutalaisia Neuvostoliitossa oli 2.9 miljoonaa vuonna 1946. Laskuni perustuu juutalaisten vaestonkasvuun Puolassa samana aikana, Neuvostoliiton tietoihin ei aina kannata luottaa. Mikali nama molemmat korjaukset ovat oikeita, silloin juutalaisia kuoli sodan aikana 2.5 miljoonaa. Kun tama luku jaetaan eri kohteissa tunnettujen kuolleiden maarien kesken (siis otetaan gettot, tyoleirit, muut keskitysleirit kuin tuhoamisleirit, ym.) niin voi todeta, ettei varsinaista tuhoamispolitiikkaan ollut. Kuolleet jatautuvat: 150,000 Romanian leireissa ja siirroissa, 850,000 Neuvostoliiton evakkoleireissa ym. Neuvostoliiton hallinnassa olleella alueella, 1.5 milioonaa Saksan hallinnassa olleella alueella. Saksan hallinnassa olleet 1.5 miljoona jakautuvat 850,000 Lansi-Euroopassa ja Lansi-Puolassa (siina 600,000 keskitysleireilla, 170,000 gettoissa ja tyoleireilla, 100,000 ammuttuina ja sodassa). Loput, 650,000 kuolivat idassa (100,000 ammuttuina, loput gettoissa ja leireissa). Jos luet englanniksi kirjoittaman postit kategoriasta Holocaust controversy, loydat laskelmani. Se suomenkielinen teksti on vanhempaa ja olen tarkentanut kasityksiani. Juutalaiset toki tuli tuhota suurelta osalta, koska profetian mukaan 1/3 tai 2/3 juutalaisista kuolee ennenkuin kansa voi palata kotimaahansa. Mutta tama ei vaadi harkittua tuhoamista, koska sen aikaisissa vaestonsiirroissa keskitysleirien avulla kuoli 25-40% joka tapauksessa. Niin kuoli armenialaisiakin Turkin vaestonsiirroissa.

Leave a Reply

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.