Lasketaan seuraavaksi tiettyjä tunnuslukuja, kuten puolanjuutalaisten kuolleisuus.
Puolanjuutalaisia oli ennen sotaa 3.25 miljoonaa.
AJY:n mukaan vuonna 1948 Puolassa oli vain 0.088 miljoonaa juutalaista, mutta tiedetään että heitä jäi eloon enemmän. Puolassa oli vuonna 1946 ilmeisesti kommunistisen poliisin organisoima Kielcen rituaalimurhasyytös ja sitä seurannut juutalaisvaino. Sen seurauksena useimmat puolanjuutalaiset eivät palanneet kotimaahansa ja nekin jotka olivat palanneet muuttivat pääosin Palestiinaan.
Dawidowiczin mukaan Puolan juutalaisia jäi eloon 0.3 miljoonaa, kun taas Benz laskee Puolan juutalaisia olleen 3.3 miljoonaa ja heistä kuolleen 2.7 miljoonaa, jolloin jäljelle jäi 0.6 miljoonaa. Eloonjääneiden lukua ei siis tiedetä edes 0.3 miljoonan tarkkuudella.
Dawidowiczin luvuilla Puolan juutalaisten kuolleisuusprosentiksi saadaan 100*(3.25-0.3)/3.25=91%, Benz luvulla100*(3.3-0.6)/3.3=82%.
Lasketaan seuraavaksi kuolleisuusarvio tässä kirjoituksessa olevan laskelman luvuilla. Olemme olettaneet, että lännessä tunnettuja eloonjääneitä Länsi-Puolan juutalaisia oli 0.3 miljoonaa. Länsi-Puolan juutalaisia oli 1.84 miljoonaa, joten heitä kuoli 1.54 miljoonaa. Länsi-Puolan juutalaisten kuolleisuus oli 100*1.54/1.84=83.6%. Laskimme epävarmoin oletuksin, että Neuvostoliittoon saattoi jäädä eloon 0.27 miljoonaa Länsi-Puolan juutalaista. Tämä luku vastaa Benzin arviota 0.6 miljoonasta eloonjääneestä puolanjuutalaisesta. Silloin kuolleisuus olisi 69%.
Länsi-Puolan juutalaisista pakeni 0.198 miljoonaa itään vuonna 1939. Heistä oletettiin kuolleen 75% eli 0.1485 miljoonaa. Nykyään tiedetään, että 75% on liian suuri arvio. Yhteensä Länsi-Puolan juutalaisia näytti kuolleen 1.6375 miljoonaa, jolloin Länsi-Puolan juutalaisten kuolleisuus olisi 100*1.6375/2.039=80.3%.
Edellä arvioimme länsimaisten juutalaisten eloonjääneiden lukumääräksi 1.25 miljoona. Heitä oli 1.82 miljoonaa.
Kuolleisuus oli 100*0.57/1.82=31.3%.
Itä-Puolan juutalaisia oli vuonna 1939 1.16 miljoonaa. Sodan jälkeisen Neuvostoliiton alueella oli 4.23 miljoonaa juutalaista ja sodan jälkeen heistä oli jäljellä 2 miljoonaa. Kuolleisuusprosentti oli 52.7%. Jos oletetaan, että Itä-Puolan juutalaisista kuoli 52.7%, heitä olisi kuollut 0.611 ja jäänyt Neuvostoliittoon 0.55 miljoonaa.
On mahdollista, että Itä-Puolan juutalaisista kuoli suurempi osuus kuin Neuvostoliiton juutalaisista, tuskin kuitenkaan kovin paljon suurempi: myös Itä-Puolan juutalaiset varmasti ymmärsivät paeta saksalaisia ja Saksa valloitti koko entisen keisarillisen Venäjän juutalaisille sallitun asutusalueen, nimeltään Pale.
Dawidowicz laskee puolanjuutalaisia jääneen eloon 0.3 miljoonaa. Hän ei siis laske mukaan Itä-Puolan juutalaisia. Luonnollinen syy siihen on, että Itä-Puolan juutalaisia ei sodan jälkeen enää pidetty puolanjuutalaisina. Sodan jälkeen he olivat Neuvostoliiton juutalaisia. He asuivat samalla alueella kuin ennen sotaa. Ennen Ensimmäistä maailmansotaa alue oli kuulunut sata vuotta Venäjälle. Alue oli osa Puolaa vain parikymmentä vuotta, ajalla 1919-39. Hyvin kauan sitten alue oli ollut osa Puolan ja Liettuan kansainyhteisöä, mutta Puola oli jaettu jo 1700-1800 lukujen vaihteessa ja niitä aikoja muistelivat vain etniset puolalaiset. Itä-Puolan juutalaiset puhuivat jiddishiä eivätkä he olleet katolisia. Alue, jossa he asuivat, oli ukrainankielinen ja ortodoksinen. Näillä juutalaisilla ei ollut puolalaista kansallista identiteettiä. Sodan jälkeen neuvostokansalaisina heidän myös täytyi hyväksyä Neuvostoliiton tulkinta holokaustista, eli että puolanjuutalaiset tuhottiin käytännössä sukupuuttoon.
Jako Länsi-Puola ei ole aivan sama kuin Nyky-Puola, mutta karkeasti voidaan arvioida sodan jälkeisten puolanjuutalaisten olleen Länsi-Puolan asukkaita.
Benz on laskenut, että puolanjuutalaisia jäi eloon 0.6 miljoonaa.
Jos Benzin antaman luvun 0.6 miljoonaa tulisi sisältää Itä-Puolan juutalaisia, se luultavasti on liian pieni. Jos Benzin arvio 0.6 miljoonasta eloonjäänneestä puolanjuutalaisesta tarkoittaa Länsi-Puolan juutalaisia, niin silloin hän arvioi mukaan myös Neuvostoliiton alueelle jääneet Länsi-Puolan juutalaiset, koska lännessä tunnetut Länsi-Puolan juutalaisista henkiin jääneet muodostavat vain noin 0.3 miljoonaa.
Käyttäen Benzin eloonjääneiden lukua 0.6 miljoonaa, Puolan juutalaisten kuolleisuusprosentiksi saadaan
100*(3.25-0.6)/3.25=81.5%,
mutta tässä luvussa puolanjuutalaisten määritelmän muuttuu sodan aikana. Oikeampi kuolleisuusprosentti koko Puolan vuoden 1939 juutalaisväestölle saadaan seuraavasti. Jos eloonjääneitä Länsi-Puolan juutalaisia oli vain 0.3 miljoonaa, niin koko Puolan juutalaisväestön kuolleisuus on noin
100*(1.54+0.611)/3.25=66%.
Jos Benzin arvioima 0.6 miljoonaa on oikea Länsi-Puolan juutalaisten eloonjääneiden määrä, koko Puolan juutalaisväestön kuolleisuus on noin
100*(1.24+0.611)/3.25=57%.
Benzin mukaan 0.6 miljoonaa puolanjuutalaista jäi eloon. Missä maassa nämä puolanjuutalaiset tai heidän jälkeläisensä nykyään asuvat?
Tähän kysymykseen voidaan esittää seuraavan arvauksen:
Eloonjääneistä Länteen tuli ajalla 1946-53 0.3 miljoonaa, loput noin 0.3 miljoonaa jäivät siihen aikaan Neuvostoliittoon.
Natsien keskitysleireiltä Länsi-Puolan juutalaisia löytyi sodan jälkeen ehkä 0.06 miljoonaa. Useimmat eivät palanneet Puolaan, jossa valtaan nousivat kommunistit. Osa jäi DP-leireille, osa muutti ensin Länsi-Euroopan maihin ja sieltä luultavasti USA:han.
Länsi-Puolassa oli sodan jälkeen vain 0.088 miljoonaa ilmoittautui juutalaiseksi. Suurin osa pysytteli piilossa tai oli vasta palaamassa Puolaan. Kielcen vuoden 1946 juutalaisvainon jälkeen useimmat Puolaan sodan jälkeen rekisteröityneet juutalaiset lähtivät DP-leireille ja ne, jotka eivät olleet rekisteröityneet, menivät myös DP-leireille. DP-leireille tuli noin 0.26 miljoonaa puolanjuutalaista, Puolaan jäi noin 0.04 miljoonaa.
Israel otti DP-leireiltä 0.104 miljoonaa puolanjuutalaista vuosina 1948-53. Arvioimme, että noin 0.1 miljoonaa puolanjuutalaista muutti DP-leireiltä Palestiinaan ajalla 1946-48 ja noin 0.056 miljoonaa puolanjuutalaista muutti vuosina 1948-53 DP-leireiltä USA:han, Kanadaan ja Etelä-Afrikkaan.
Neuvostoliittoon jääneet 0.3 miljoonaa ehkä pidettiin vankileireillä, jolloin heitä ei jäänyt paljon jäljelle eikä heillä ollut jälkeläisiä. Mikäli heistä osa selviytyi 1990-luvulle, he muuttivat Israeliin. Israelin muuttotilastoissa he näkyvät Neuvostoliiton juutalaisina.
Itä-Puolan noin 0.55 miljoonaa eloon jääneet juutalaista unohtivat puolalaisen identiteettinsä, jota heillä oikeastaan ei koskaan ollut. Suuri osa heistä asuu nyt Israelissa. Isän mukaan laskettuna he ovat venäjänpuolalaisia ja he voivat osoittaa esi-isiensä asuneen Venäjällä pari sataa vuotta Palen alueella. Heidän esi-isänsä eivät asuneet Venäjän ajan Puolan Kongressissa.
Tämän kirjoituksen päätulos on ratkaisu siihen ongelmaan, että eloonjääneistä laskettuna holokaustissa kuoli 4.5 miljoonaa ja kuolleita laskemalla saadaan noin 6 miljoonaa. Kahden järkevän laskutavan täytyy antaan sama tulos.
Tekemiemme laskelmien mukaan juutalaisia kuoli 4.53 miljoonaa. Molemmat laskutavat antavat saman tuloksen.
Natsien välitön osuus kuolleista näyttää oli 3.05-3.58 miljoonaa. Romanialaisten leireillä ja kuljetuksissa kuoli 0.22 miljoonaa ja Neuvostoliiton leireillä, sodassa ym. kuoli 0.73-1.23 miljoonaa. Yleisemmin ajatellen natsit ovat tietenkin vastuussa koko 4.53 miljoonasta kuolleesta, koska Hitler aloitti sodan ja juutalaisvainot.
Tässä kirjoituksessa on päädytty siihen, että Auschwitzin, Treblinkan, Sobibórin ja Bełżecin tuhoamisleireillä ei tapettu kaikkia sinne lähetettyjä. Päätelmä perustuu laskuihin juutalaisten määrästä. Länsi-Puolaan lähetetyistä ei riitä miljoonaa Auschwitzissa tuhottavaksi ja jos Treblinkassa, Sobibórissa ja Bełżecissä tuhottiin kaikki sinne lähetetyt, eloonjääneistä jää selittämättä 0.18 miljoonaa. Jos oletetaan, että heitä ei lainkaan lähetetty Treblinkaan, Sobibóriin ja Bełżeciin, niin heidän olisi pitänyt paeta salaa natsien keskitysleireistä, mikä on mahdoton ajatus. Siis heidät lähetettiin leireille ja he selviytyivät elossa.
Tämä päätelmä ei tarkoita, että natsit eivät olisi tahallisesti tappaneet juutalaisia. Göbbelsin päiväkirjan merkinnän mukaan 60% juutalaisista täytyy likvidoida ja vain 40%:ia voi käyttää työhön. Göbbelsin 60%-40% kaava ei sovi periaatteeseen, että kaikki juutalaiset tuhottiin tuhoamisleireillä. Se sopii periaatteeseen, että juutalaisia karsittiin darwinistisella tavalla, tarkoituksena jättää elinkelpoisemmat eloon. Göbbelsin likvidointi saattaa tarkoittaa tappamista ampumalla, kaasuttamalla tai muulla tavalla, se voi myös tarkoittaa näännyttämistä nälkään.
Chełmno luultavasti oli tuhoamisleiri ainakin aluksi, myöhemmin se saattoi olla läpikulkuleiri Treblinkaan, Sobibóriin ja Bełżeciin. Alkuvaiheessa Chełmno palveli suoraan Saksaan liitetyn Puolan alueen saksalaistamista ja puolalaisiin kohdistuvaa terroria. Laskuissa ei ole käyty arvelemaan minne Chełmnosta mahdollisesti eloonjääneitä olisi kuljetettu. Oletamme, että leirille saapuneet kuolivat siellä, koska ei ole riittäviä perusteita olettaa muuta.
Auschwitz ei ollut laskelman mukaan varsinainen tuhoamisleiri. Auschwitzin leirin koko oli pääosan ajasta noin 60.000. Siellä kuoli noin 120.000 noin kahden vuoden aikana. Tämä tarkoittaa, että keskimääräinen elinaika leirillä oli kuusi kuukautta, tautiepidemia-aikoina vähemmän. Se on hirvittävä kuolleisuus keskitysleirillekin. Auschwitzin vangeista noin puolet oli juutalaisia.
Fyysiset todisteet siitä, että Auschwitz olisi ollut tuhoamisleiri, eivät ole vahvoja. Holokaustin yleisesti hyväksytty versio perustuu kokonaan silminnäkijätodistuksiin ja natseilta puristettuihin epävarmoihin tunnustuksiin. Useimmat silminnäkijätodistukset ovat periaatteessa oikeita, toisin usein silminnäkijä tulkitsee tapahtuman väärin, mutta holokaustin tapauksessa joukossa on myös sota-ajan propagandaa ja väitteitä, jotka nykyään on tutkijoiden piirissä hylätty. Näihin todistuksiin ei mennä tässä kirjoituksessa tarkemmin. Riittää todeta, että perehtyminen niihin ei ole muuttanut tämän kirjoituksen päätelmiä.
Kuolleiden kokonaissumma ei ole laskettavissa silminnäkijälausunnoista eikä fyysisistä todisteista. Silminnäkijä ei ole voinut nähdä tapettiinko kyseisessä tilanteessa kymmeniä tuhansia vai satoja tuhansia. Kuolleiden määrän voi laskea vain sotaa edeltävistä ja sodan jälkeisistä tilastoista tai laskemalla kuolleita. Näiden kahden tavan tulee johtaa samaan lukuun ja se on tämän laskelman päämääärä.
Edellä annetun laskelman mukaan Treblinkaan, Sobibóriin ja Bełżeciin lähetetyistä 0.18 miljoonaa jäi eloon ja nämä eloonjääneet olivat länsimaista siirrettyjä juutalaisia. Katsotaan seuraavaksi mahdollisuutta, että eloon jäi myös suuri määrä Länsi-Puolan juutalaisia, mutta Neuvostoliitto ei myöntänyt heidän olemassaoloaan.
Arvioidaan ensin Treblinkan, Sobibórin ja Bełżecin leireissä kuolleiden määrä.
On mahdollista, että Treblinkassa, Sobibórissa ja Bełżecissä juutalaisia olisi karsittu Göbbelsin ilmoittamalla 60%, 40% -kaavalla. Leireille saapui 1.48 miljoonaa. Siellä olisi tapettu 0.89 miljoonaa ja 0.592 miljoonaa olisi viety Ukrainaan. Heistä olisi jäänyt jäljelle 0.18 miljoonaa, eli 30%. Kaikki Länsi-Puolan juutalaiset olisi tapettu tässä karsinnassa.
Tämä skenaario on periaatteessa täysin mahdollinen, mutta sen ongelma on, että Treblinkassa, Sobibórissa ja Bełżecissä ei ollut krematorioita. Leireillä on massahautoja ja niiden avulla tiedetään, että näillä leireillä poltettiin ruumiita. Ruumiit poltettiin maakuopissa ja raidekiskojen päällä. Kuopat täytettiin maalla massahaudoiksi. Jos itärajan leireillä oli tarkoitus polttaa 0.89 miljoonaa ruumista, niille luultavasti olisi rakennettu suuret krematoriot. Saksalaiset rakensivat krematoriot kaikkiin keskitysleireihin, jossa tiedetään poltetun suuria määrää ruumiita. Poikkeuksena ovat tuhoamisleirit Treblinka, Sobibór, Bełżec ja Chełmno. Saksalaisten dokumenteissa näitä leirejä kutsutaan kauttakulkuleireiksi.
Katsotaan Bełżecin tapausta tarkemmin. Bełżecissä on 33 massahautaa. Niissä on tuhottu ruumiit polttopuuroviolla maakuopassa ja lopulta kuoppa on peitetty maalla haudaksi.
Onko massahaudoissa poltettu 500.000 vai 60.000 ruumista?
Bełżecin massahaudat ovat suunnilleen kokoa 60m x 16m x 4.5m. Tämän kokoiseen maakuoppaan sopii polttorovio noin 1800 ruumiille. Yhden ihmisen krematointi vaatii 100 kg puuta. Yksi mäntyrunko on noin 25m pitkä, 30 cm halkaisijaltaan ja painaa noin 1000 kg.1800 ihmisen krematointiin tarvitaan siis 180 runkoa.
10 runkoa vierekkäin asetettuna vaatii 25m x 10m x 0.3m tilan. Kaksi tällaista peräkkäin asetettuna vie 50m x 10 m x 0.3m tilan. Kolme näitä päällekkäin vaatii 50m x 10m x 1m ja jos puupinojen väliin ja kaikille reunoille jättää 3m ilmaraoiksi, joita ilman puu ei maakuopassa varmasti kunnolla pala, tarvitaan juuri massahaudan kokoinen tila 60m x 16m x 1m. Tässä puukasassa on 180 mäntyrunkoa.
Yksi ihminen vie tilan 1.6m x 0.5m x 0.3m. 20 ihmistä rivissä ja 15 riviä jonossa vaatii tilan 25m x 10m x 0.3m. Näitä kolme päällekkäin vaatii tilan 25m x 10 x 1m. Hautaan kahden puupinon päälle mahtuu kaksi tällaista ruumiskasaa. Niissä on yhteensä 1800 ruumista.
Puista ja ruumiista tulee 2 m korkea pino. Haudan syvyys on 4.5m. Jäljelle jää 2.5m maanpinnasta, joka riittää hyvin haudan täyttämiseen maalla. Puut sytytetään bensiinillä ja kun ne saa palamaan, tällainen hauta polttaa 1800 ruumista varsin täydellisesti. Ihmisistä jää jäljelle ainakin 40.000 hammasta, puunrungoista jää hiiltyneitä runkoja.
Jos Bełżecin 33 massahautaa olivat tällaisia, leirillä poltettiin noin 60.000 ruumista. Treblinkassa on enemmän hautoja, Sobibórissa vähemmän. Yhteensä voisi arvioida, että näillä kolmella leirillä kuoli 0.18 miljoonaa juutalaista.
Jos toisaalta Bełżecissä kuoli 0.5 miljoonaa, kussakin haudassa on poltettu 15.000 ihmistä. Siihen päästäisiin, jos kutakin hautaa käytettiin 8-9 kertaa. Ei ole uskottavaa, että samoja hautoja olisi käytetty useampaan kertaan. Bełżecissä on 33 massahautaa. Jos samoja hautoja olisi käytetty uudestaan, hautoja ei olisi tarvittu kuin 3-5. Roihio palaa loppuun muutamassa päivässä. Hautojen uudelleenkäyttöön ei ole mitään kunnollista syytä: traktori kaivaa nopeasti uuden kuopan ja kaksimetrisen polttoroivion mieluummin rakentaa tukevalle maapohjalle kuin edellisten hautausten tuhkille ja hiilille. Rovio ei saa romahtaa mikäli halutaan polttaa ruumiit täydellisesti. Jos samoja hautoja olisi käytetty 8-9 kertaa, puuta olisi vaadittu 50.000 runkoa. Se näkyisi jo hakkuina metsissä, mutta hakkuita ei näy sodanjälkeisistä ilmakuvista.
Silminnäkijät eivät kerro, että samoihin kuoppiin olisi rakennettu uusia puurovioita. He kertovat, että haudat paloivat koko ajan ja ruumiita kaadettiin traktoreilla palavaan hautaan. Ilmeisesti tässä kuvitellaan, että puita ei tarvitse lisätä vaan että uudet ruumiit palaessaan luovuttaisivat niin paljon energiaa, että tuli ei sammuisi.
Se ei ole mahdollista. Ihmisessä on noin 15 kg rasvaa, aliravituissa vähemmän. 15 kg rasvaa vastaa energialtaan 34 kg puuta. Ihmisen krematointi vaatii 100 kg puuta ja tässä luvussa on jo otettu huomioon ruumiin sisältämän rasvan energia. Puita olisi täytynyt lisätä aivan sama määrä kuin jos olisi rakennettu uusi hauta. Uuden haudan rakentaminen olisi ollut paljon parempi vaihtoehto. Traktori tuskin pystyi lähestymään palavaa hautaa ja ruumiiden kaataminen haudan laidalta olisi tukkinut ilmaraot. Ne olisi pitänyt singota monta metriä rovion keskelle.
Oletetaan siis, että kussakin Bełżecissä haudassa on noin 1800 ruumiin jäännökset ja kaikkiaan Treblinkassa, Sobibórissa ja Bełżecissä kuoli noin 0.18 miljoonaa. Leirien lähellä luultavasti oli pienehköjä työleirejä, joissa rakennettiin linnoitteita, tietä tai lentokenttiä.
Leireille tuotiin 1.48 miljoonaa, siellä kuoli 0.18 miljoonaa. Siis 1.3 miljoonaa vietiin Ukrainaan. Heistä selviytyi elossa länteen laskelmamme mukaan 0.18 miljoonaa länsimaiden juutalaista.
Jos Länsi-Puolan juutalaisia säilyi elossa 0.27 miljoonaa, niin miksi heistä ei tiedetä mitään? Kysytään ensin helpompi kysymys: Ukrainassa sijaitsevilta natsien leireiltä selviytyi laskujemme mukaan 0.18 miljoonaa länsimaiden juutalaista, jotka ovat mukana tunnetuissa eloonjääneissä. Miksi he eivät sodan jälkeen kertoneet olleensa Ukrainassa?
Se ei ehkä ole vaikea selittää. Monet eloonjääneet kertoivat, että he saapuivat junalla leirille, heille jaettiin postikortteja ja käskettiin kirjoittaa, että he ovat saapuneet johonkin Ukrainan kaupunkiin, vaikka Minskiin. Matka oli kestänyt kauan. Leirin vartijat olivat ukrainalaisia. Leiri ei varmaankaan ollut kaupungin keskustassa. Vangit olivat länsimaiden juutalaisia. He eivät osanneet maan kieltä eikä heillä ollut mitään mahdollista tapaa tietää ovatko he jossain Puolassa vai onko heidät tuotu Ukrainaan. Sodan jälkeen neuvostokommunistit kertoivat heille, että he olivat olleet Puolassa ja heitä oli vain huijattu jakamalla postikortteja ja kertomalla, että he olivat Ukrainassa. Ehkä he todella saapuivat Ukrainaan. Lisäksi tiedetään, että pari kuljetusta lännestä Minskiin todella tapahtui.
Eloonjääneiden kertomukset voidaan aina yhdistää näihin tunnettuihin pieniin kuljetuksiin.
Neuvostoliitto väitti aluksi, että Auschwitzissa oli kaasutettu 4 miljoonaa juutalaista. Kuljetuksista Treblinkaan, Sobibóriin ja Bełżeciin opittiin vasta myöhemmin. Sen jälkeen ilmaantui silminnäkijöitä, jotka kertoivat kuinka näillä leireillä oli tuhottu kaikki sinne tulleet juutalaiset. Neuvostoliitto ei koskaan myöntänyt, että sen alueelle oli tuotu juutalaisia lännestä, vaikka laskujemme mukaan tällaisia juutalaisia oli 0.18 miljoonaa.
Tämän helpon kysymyksen jälkeen voidaan kysyä miksi Länsi-Puolan juutalaisia ei ehkä haluttu päästää maasta. Länsi-Puolan juutalaiset olisivat tienneet oliko heidät viety Puolaan vain Ukrainaan. Neuvostoliitto ei voinut päästää heitä maasta kertomaan toisenlaista tarinaa.
Jos Neuvostoliittoon jäi 0.27 miljoonaa Länsi-Puolasta kuljetettua juutalaista, olivatko he mukana Neuvostoliiton ilmoittamassa vuoden 1948 2 miljoonaisessa juutalaisväestössä?
Mahdollisesti he olivat. Neuvostoliiton juutalaisväestö vuonna 1948 oli 2 miljoonaa, kasvoi 2.2 miljoonaan vuoteen 1959 ja sen jälkeen laski 1.4 miljoonaa vuoteen 1989 mennessä. Osan laskusta selittää juutalaisten 1970-luvun muutto Neuvostoliitosta, mutta ei koko 0.8 miljoonaa. Juutalaisia muutti maasta noin 0.3 miljoonaa. Väestö väheni muulla tavoin 0.5 miljoonalla. Yleensä jokainen väestö kasvaa. Syynä näin nopeaan väestön pienenemiseen ei voi olla väestön vanheneminen ja seka-avioliitot. Yksi mahdollinen selitys ilmiölle on, että 0.5 miljoonaa juutalaista olisi pidetty vankileireillä. Vankileirien väkiluku laski tasaisesti nollaan kuolleisuuden ja olemattoman syntyvyyden erona.
Neuvostoliiton juutalaisista ei ollut vankileireillä puolta miljoonaa, mutta ehkä Neuvostoliiton vankileireillä oli 0.27 miljoonaa Länsi-Puolan juutalaista vuonna 1946. Se selittäisi väestön pienentymisen. Samalla se tarkoittaisi, ettei elossa olisi ainuttakaan Länsi-Puolan juutalaista, joka pystyisi vahvistamaan tulleensa Ukrainaan tuhoamisleirien kautta.
Mikäli Neuvostoliiton 2 miljoonainen juutalaisväestö vuonna 1948 sisälsi nämä 0.27 miljoonaa, siitä seuraa että Neuvostoliiton vuoden 1939 saattoi olla saman verran pienempi tai kuolleisuus evakkoleireillä oli suurempi. Ensimmäinen vaihtoehto on mahdollinen. Ehkä idässä ollutkaan 2.82 miljoonaa juutalaista Operaatio Barbarossan aluettua. Ehkä heitä oli vain 2.55 miljoonaa. Neuvostoarmeijassa kuoli 0.142 miljoonaa juutalaista. Heidät oli otettu armeijaan jo ennen Barbarossaa. Saksan hyökkäyksessö kuoli paljon siviilejä. Jäljellä olevat 0.27-0.142=
0.128 miljoonaa voivat olla sodan siviilikuolleita.
On toinenkin mahdollisuus. Vuoden 1938-39 AJY toteaa, että arviot sodan jälkeisen Neuvostoliiton alueen juutalaisväestöjen määristä vuonna 1939 ovat epävarmoja. AJY toteaa saman Romanian vuoden 1939 väestön koosta. AJY antaa Romanian juutalaisväestöksi vuonna 1939 luvun 0.9 miljoonaa. Nykyään tätä lukua pidetään ainakin 0.3 miljoonaa liian suurena. Vastaavasti Neuvostoliiton alueelle annettu luku 2.82 miljoonaa voi olla hieman liian suuri.
Ukrainassa koettiin nälänhätä 1930-luvulla maatalouden kollektivisoinnin seurauksena. Stalin salasi Neuvostoliiton väestönlaskennassa havaitun Ukrainan nälänhädän aiheuttaman väestön pienenemisen. Vaikka Ukrainan nälänhätä kohdistui pääosin maaseutuun ja juutalaiset asuivat kaupungeissa, myös kaupungeissa täytyi olla pulaa ruoasta. Voi ajatella, että kommunisteille riitti ruokaan, mutta vain pieni osa Ukrainan juutalaisista oli kommunisteja. Useimmat olivat ortodoksijuutalaisia. Ukrainan nälänhädän täytyi osin kohdistua myös heihin. Neuvostoliitossa myös kuoli ja katosi ihmisiä tuntemattomia määriä ajalla 1914-39 ja juutalaisia muutti Amerikkaan suuria määriä ennen Toista maailmansotaa. Ei ole lainkaan mahdotonta, että 1938-39 AJY antama juutalaisten väkiluku itäisille alueille olisi hieman liian suuri.
Jos 0.27 miljoonaa Länsi-Puolan juutalaista jäi eloon, holokaustissa kuoli 4.26 miljoonaa juutalaista.
Lopputuloksena on, että holokaustissa kuoli 4.26-4.53 miljoonaa juutalaista. Luku ei ole korkeampi kuin (noin) 4.53 miljoonaa ja todennäköinen luku on 4.26 miljoonaa. Saatu haarukka 4.26-4.53 miljoonaa on olennaisesti sama kuin Gerald Reitlingerin vuoden 1953 kirjassa The Final Solution laskema haarukka 4.2-4.5 miljoonaa.