Sionismi ja Toinen maailmansota, osa 3

Edellä viittasimme siihen, että myöhemmin perustelemme arvion, jonka mukaan Treblinkassa, Sobibórissa ja Bełżecissä kuoli noin 0.18 miljoonaa sinne lähetetyistä 1.48 miljoonasta. Arvion mukaan 1.3 miljoonaa siis saapui Ukrainaan. Laskimme heistä selviytyneen hengissä z=0.45 miljoonaa, jolloin kuolleita oli 0.85 miljoonaa. Luku tarkoittaa kuolleisuutta 100*0.85/1.3=65.4%. Tällainen kuolleisuusprosentti on hyvin suuri, mutta mahdollinen.

Vertailuna voidaan pitää Jehovan todistajien kuolleisuusprosenttia natsien leireillä. Jehovan todistajia lähetettiin leireille 2000, heistä kuoli noin 860. Jehovan todistajat kieltäytyivät asepalveluksesta, joten heitä ei päästetty leireiltä koko sodan aikana. Heidän keskuudessaan kuolleisuus oli 43%.

Ukrainaan kuljetetut juutalaiset olivat vähemmän aikaa leirillä kuin Jehovan todistajat, mutta heitä varmasti kohdeltiin huonommin. Idässä toteutettiin nälkäohjelmaa, joka oli tarkoitettu takaamaan ruoka saksalaisille ja vähentämään juutalaisten ja slaavien määrää. Neuvostoliiton hyökkäys kulki alueen läpi. Jos juutalaiset rakensivat natseille linnoitteita, teitä ja lentokenttiä, heitä epäilemättä pommitettiin.

Valitettavasti emme tiedä mikä osa Treblinkaan, Sobibóriin ja Bełżeciin kuljetetuista oli länsimaisia juutalaisia. Perinteisesti on oletettu, että vain hyvin pieni osa, koska suurin osa länsimaisista kuljetettin Auschwitziin ja heidän uskotaan kuolleen Auschwitzissa. Olemme laskeneet, että Treblinkaan, Sobibóriin ja Bełżeciin kuljetetuista länsimaiden juutalaisista jäi eloon 0.18 miljoonaa. Näin ollen heitä ei kuljetettu pientä määrää.

 

Jatketaan holokaustitutkimusta Neuvostoliiton alueelle.

Vuoden 1948-49 American Jewish Yearbookin mukaan Neuvostoliitossa oli 2 miljoonaa juutalaista vuonna 1948. Tiedetään, että 1950-luvun alussa Neuvostoliitossa oli hieman yli 2 miljoonaa juutalaista. 1959 Neuvostoliitossa oli 2.2 miljoonaa juutalaista, sen jälkeen juutalaisten määrä tasaisesti laski.

Vuonna 1939 Neuvostoliitto oli miehittänyt Itä-Puolan. Itä-Puolassa juutalaisia oli 1.41 miljoonaa (heistä 0.198 miljoonaa oli juuri paennut Saksan hyökkäystä itään) ja muilla Neuvostoliiton vuonna 1939 hallitsemilla alueilla oli 2.82 miljoonaa juutalaista. Yhteensä Neuvostoliiton vuonna 1939 hallitsemalla alueella oli 4.23 miljoonaa juutalaista. Vuonna 1946 Neuvostoliiton alueella saattoi hyvin olla enemmän juutalaisia kuin vuonna 1948. Teemme oletuksen, että Neuvostoliiton alueelta siirtyi DP-leirielle edellä mainitut 0.18 miljoonaa ja Operaatio Barbarossaa Neuvostoliiton alueella olleista 4.32 miljoonasta oli elossa 2 miljoonaa heti sodan loputtua.

Neuvostoliiton armeijan 6.7 miljoonasta kuolleesta 142.000 oli juutalaista. Saksalaiset tappoivat ampumalla tai nälkäohjelmalla olennaisesti kaikki alueelle jääneet 1-1.5 miljoonaa, koska juutalaisia miehiä kohdeltiin kommunistivakoojina ja hieman myöhemmin myös naiset ja lapset ammuttiin. Saksan valloittamalle alueelle jäi 1-1.5 miljoonaa. Juutalaiset siis siirtyivät syvemmälle Neuvostoliittoon Saksan vuoden 1941 hyökkäyksen alta. Kyseessä luultavasti oli pako eikä varsinainen Neuvostoliiton suorittama evakuointi, mutta yksinkertaisuuden vuoksi kutsutaan sitä evakuoinniksi. Ihmiset lähtivät evakkoon ja heidän täytyi majoittua evakkoleireille. Muuta majoitusta näin suurelle määrälle ei ole. Tiedetään, että evakuointi ei ollut täydellinen. Arvioidaan, että noin 60-80% juutalaisista muutti tai siirrettiin syvemmälle Neuvostoliittoon.

Jos alueelle jäi miljoona, evakuoituja oli 3.23 miljoonaa, prosenteissa 76% evakuoitiin. Jos evakuoiduista olisi selviytynyt 2 miljoonaa, niin evakkoleireillä ja sodassa kuoli 1.23 miljoonaa eli 38%. Vähentäen sodassa kuolleet 0.142 miljoonaa, evakkoleireillä kuoli 1.088 miljoonaa, 33.7%.

Jos alueelle jäi 1.5 miljoonaa, evakuoituja oli 2.73 miljoonaa, prosenteissa 65% evakuoitiin. Jos heistä olisi selviytynyt 2 miljoonaa, niin evakkoleireillä ja sodassa kuoli 0.73 miljoonaa eli 26.7%. Evakkoleireillä kuoli siis 0.588 miljoonaa, 21.5%.

Oletuksella, että Neuvostoliitossa oli 2 miljoonaa juutalaista vuonna 1946, saamme aivan uskottavan kuolleisuusprosentin evakkoleireille: 21.5 – 33.7%. Sota-alueilla keskitysleirien kuolleisuusprosentit usein olivat tätä luokkaa, vaikka leireille majoitettuja yritettiin pitää elossa.

 

Koko holokausti on suurin piirtein käsitelty. Teemme erinäisiä tarkistuksia tähänastisille laskelmille.

 

Tuhoamisleireille lähetettyjen juutalaisten määriä voi likimääräisesti arvioida laskemalla yhteen kuljetuksia tuhoamisleireille Puolassa sijaitsevista natsien leireistä ja gettoista. Näistä luvuista puuttuvat suoraan lännestä tuhoamisleireille kuljetetut ja summat ovat vain likimääräisiä, koska useissa kuljetuksissa annetaan vain haarukka tai ei sitäkään.

Karkeat luvut ovat seuraavat:

Treblinkaan               noin 800.000,

Bełżeciin                   noin 470.000,

Sobibóriin                 noin  60.000,

Auschwitziin  noin 170.000,

Chełmnoon               noin 180.000.

Näiden lukujen lisäksi tulee suorat kuljetukset tuhoamisleireille Puolan ulkopuolelta. Rudolf Höss ilmoittaa Auschwitzin komendantissa, että Auschwitziin kuljetettiin Puola ulkopuolelta 0.88 miljoonaa ja Länsi-Puolasta 0.25 miljoonaa. Hössin tietoja ei voi pitää tarkkoina, eikä hän niin väitäkään muistelmissaan, mutta perusajatus siinä on uskottava: melkein kaikki länsimaista kuljetetut juutalaiset lähetettiin Auschwitziin. Tiedetään myös, että ainakin 60.000 kuljetettiin länsimaista suoraan Sobibóriin.

Nämä luvut sopivat varsin hyvin esitettyyn ratkaisuun: Länsimaista kuljetetuista 1.126 miljoonasta 0.966 miljoonaa lähetettiin Auschwitziin, 0.06 miljoonaa Sobibóriin ja 0.1 miljoonaa Łóźdin gettoon. Puolasta kuljetettiin Auschwitziin 0.17 miljoonaa. Auscwitziin saapui siis 1.14 miljoonaa, pääosin lännen juutalaista. Auschwitziin kuljetettiin myös etnisiä puolalaisia, ehkä noin 0.1 miljoonaa, joka vastaisi Hössin lukua. Auschwitziin kuljetetut ei-juutalaiset ja pieni osa juutalaisista rekisteröitiin leirille ja leirillä kuoli 0.12 miljoonaa. Pääosa juutalaisista kuljetettiin Auschwitzista suoraan muille leireille ja sieltä heidät vietiin Treblinkaan, Sobibóriin ja Bełżeciin.

Muille kuin juutalaisille Auschwitz oli ensisijaisesti rangaistuspaikka. Kommunistit, kiusallinen älymystö ja muut natsien vastustajat lähetettiin Auschwitziin poliittisina rikollisina, keskitysleirille vietiin myös vapaamuurarit, okkultistit ja astrologit.

Jehovan todistajat vietiin keskitysleireille rikollisina aseistakieltäytymisen vuoksi, homoseksuaalit rikollisina, romanit ali-ihmisinä tai irtolaisina ja niin edelleen. Juutalaisten kohtelu oli erilainen kuin ei-juutalaisten, koska juutalaiset aiottiin siirtää itään. Heille Auschwitz oli kokoamispaikka. Suuri määrä puolalaisia siirrettiin pakkotyöhön, mutta ei Auschwitzin kautta.

 

German Rudolfin webistä löytyvässä artikkelissa “Holocaust Victims: A Statistical Analysis, W. Benz and W. N. Sanning – A Comparison” on ilmeisesti nimimerkki Walter Sanningin tekemä holokaustissa kuolleiden arviointi demografisella laskelmalla. Vaikka Sanningin useimmat hypoteesit vaikuttavat selvästi vääriltä, kyseinen demografinen laskelma holokaustista selviytyjien määrästä tuntuu uskottavalta.

Lähteen mukaan vuonna 1997 holokaustista selviytyneitä oli 837.000-960.000 ja lisätietona oli, että kolmasosa holokaustista selviytyneistä oli iältään 0-15 vuotiaita vuonna 1946. Demografinen laskelma antaa holokaustista selviytyneiden lukumääräksi vuodelle 1946 haarukan 3.45-3.98 miljoonaa.

Tämä haarukka vastaa hyvin arviota, joka saadaan seuraavalla laskelmalla. Natsi-Saksan osin valloittamalla alueella asui 8.89-0.39=8.5 miljoonaa juutalaista. Juutalaisia kuoli noin 4.53 miljoonaa. Holokaustista selviytyneitä oli siis 3.97 miljoonaa. Tästä luvusta tulee vähentää ainakin osa 0.646 miljoonasta, joita ei siirretty ja joista suurta osaa ei vainottu. Varsinaisten holokaustista selviytyneiden määrä oli siis vuonna 1946 välillä 3.32-3.97 miljoonaa.

On huomattava, että demografisella laskelmalla saatu haarukka ei sovi yhteen kuuden miljoonan kuolleen kanssa. Natsien valloittamalla alueella oli 8.5 miljoonaa juutalaista. Jos heistä kuoli kuusi miljoonaa, holokaustista selviytyneitä tulisi olla vain 2.5 miljoonaa vuonna 1946.

 

Usein esitetään laskelmia, joiden mukaan etnisiä puolalaisia olisi tuhottu 1-2 miljoonaa keskitysleireillä. Tällaisen laskelman mukaan Auschwitzissa olisi kuollut hyvin suuri määrä sinne lähetetyistä, joten laskelma on ristiriidassa edellä esitetyn kanssa. Lasketaan seuraavaksi etnisten puolalaisten kuolleisuus ja katsotaan mitä kuolleet muodostuvat.

Vuonna 1939 Puolan väkiluku oli 35 miljoonaa ja etnisiä puolalaisia heistä oli 23.1 miljoonaa, ukrainalaisia 5.3 miljoonaa, juutalaisia 3 miljoonaa, valkovenäläisiä 1.6 miljoonaa ja saksalaisia 0.77 miljoonaa.

Puolan väestösta puuttui sodan jälkeen 5.47-5.67 miljoonaa. Heistä 2.8-3 miljoonaa oli juutalaista. Jäljelle jää noin 2.5 miljoonaa.

Osa tästä 2.5 miljoonasta selittyy sillä, että sodan aikana lapsia syntyi hyvin vähän. Syntyneet eivät riittäneet korvaamaan kuolleita edes rauhanajan kuolleisuusprosentilla. Tämän seurauksena väestö pieneni. Puolan vuoden 1991 väestöpyramidista tämän näkee selvästi. Väestöpyramidissa on kaksi terävää kuoppaa, toinen sota-aikana ja toinen 1960-luvulla, jolloin sota-aikana syntyneiden olisi tullut hankkia omia lapsia. Terävä kuoppa sekä 1940- että 1960-luvulla osoittaa, että tärkein syy kuoppiin ei ole sota-ajan kuolleisuus, joka olisi kohdistunut useampiin ikäluokkiin. Terävä kuoppa syntyy siitä, että syntyvyys on alhainen. Sotavuosien alhainen syntyvyys johtui siitä, että nuoret miehet olivat vankileireillä, ulkomailla tai kuolleet. Puolan armeijan 950.000 miehestä kuoli Saksan hyökkäyksessä 66.000, Saksan ja Neuvostoliiton vankileirille joutui 660.000 ja 140.000 pakeni Romaniaan tai Baltian maihin ja sieltä edelleen Englantiin. Monet nuoret naiset olivat pakkotyössä, eivätkä hekään olleet valmiita perustamaan perhettä.

Sodan jälkeen koettiin Puolassa hyvin jyrkkä lapsibuumi. 1950-luvun alun 5-vuotiskauden syntyvyys oli 1.9%. Sotavuosina syntyvyys oli 47% tästä sodanjälkeisen lapsibuumi-kauden huippuluvusta, siis 0.894%.

Jos väestö ei kasva eikä pienene kuolleisuusprosentti saadaan 100/elinikä. Keskimääräinen elinikä 1940-luvulla rauhan aikana oli ehkä noin 63 vuotta. Kuolleisuusprosentin voi arvioida noin 1.587%:ksi. Kuolleisuus siis ylitti syntyvyyden noin 0.693%:lla. Sota-aika 1939-45 oli kuusi ja puoli vuotta. Se johtaa 24 miljoonaisessa väestössä väestötappioon, joka on noin 6.5*0.00693*24=1.08 miljoonaa.

Saksan vuoden 1939 hyökkäyksessä kuoli 66.000 sotilasta ja 150.000-200.000 siviiliä. Sotavankileireillä Saksassa ja Neuvostoliitossa kuoli 0.25 miljoonaa. Varsovan kansannousussa kuoli 0.18 miljoonaa ei-juutalaista puolalaista. Sodassa kuoli siis 0.646-0.696 miljonaa puolalaista.

Hyökkäystä seuranneessa Saksan terrorissa kuoli 61.000 pääosin siviiliä. Neuvostoliiton vuonna 1939 valloittamalla alueella kuoli Neuvostoliiton toimesta 0.1 miljoonaa etnistä puolalaista. Puhdistuksissa kuoli siis 0.161 miljoonaa.

Saksan keskitysleireille lähetettiin noin 0.4 miljoonaa etnistä puolalaista. Voidaan arvioida, että heistä kuoli noin puolet, siis 0.2 miljoonaa. Neuvostoliitto siirsi vuosina 1940-41 1.5 miljoonaa puolalaista, heistä 63.1% oli etnistä puolalaista. Siirretyistä kuoli 0.35 miljoonaa, joten etnisiä puolalaisia kuoli 0.23 miljoonaa. Yhteensä leireillä ja siirroissa kuoli 0.43 miljoonaa.

Puola väestöstä katosi 5.5 miljoonaa. Juutalaisia heistä oli 3 miljoonaa. Ei-juutalaisista selittyy syntyvyyden avulla 1.08, sodalla 0.646-694, puhdistuksissa 0.161 ja siirroissa 0.43 miljoonaa.

Jäljelle jää 0.13-0.18 miljoonaa. Se voidaan selittää puolalaisten siirroilla työleireille Saksaan. 2.3 miljoonaa etnistä puolalaista vietiin pakkotyöhön Saksaan tai Saksaan liitettyyn Puolaan. Olot olivat usein surkeat ja osa orjatyöläisistä varmasti kuoli.

Etnisistä puolalaisista kuoli sodan aikana 1-1.5 miljoonaa, 4.3-6.5%. Etnisten puolalaisten väkiluku pieneni 2-2.5 miljoonaa, mutta miljoona johtui pienentyneestä syntyvyydestä. Ei-juutalaisten puolalaisten väestötappio sodan aikana ei vaadi selityksekseen tuhoamisleirejä. Hitler aikoi varastaa puolalaisten maan saksalaisten elintilaksi ja vähentää puolalaisten väestön neljään miljoonaan orjatyöläiseen, mutta tätä tavoitetta ei yritetty toteuttaa tuhoamisleirien avulla. Luultavasti päämäärä oli rajoittaa puolalaisten syntyvyyttä ja siirtää puolalaisia Siperiaan.

 

Aina varteenotettava argumentti on toiset laskelmat, jotka päätyvät erilaiseen tulokseen. Wikipedian Holokaustisivuilla viitataan Dawidowiczin analyysiin. Dawidowiczin vuoden 1975 laskelma päätyy 5.933.900 kuolleeseen ja edustaa tutkimusta, jonka mukaan juutalaisia kuoli noin kuusi miljoonaa. Jos edellä esitetty analyysi on oikea, Dawidowiczin laskussa on jokin olennainen virhe. Katsotaan missä se on.

Dawidowicz päätyy olennaisesti samaan lukuun natsien valloittaman Puolaan nähden läntisen Euroopan osalta, maissa joita edellä kutsutaan länsimaiksi. Edellä on laskettu, että vuonna 1939 näissä maissa asui 1.82 miljoonaa juutalaista. Dawidowiczin luvut antavat 1.857 miljoonaa.

Kuolleiden osalta ei myöskään ole merkittäviä eroja. Dawidowiczin luvuista laskemalla näiden maiden juutalaisista kuoli 1.153942. Lukuun sisältyy Jugoslavia, jossa kuoli hänen mukaansa 26.000. Jugoslaviassa kuolleet tapettiin paikalla eikä heitä lähetetty Länsi-Puolaan. Kun tämän luvun vähentää kuolleiden määrästä saadaan 1.127942 miljoonaa. Luku vastaa hyvin edellä annettua lukua 1.126 miljoonaa, joka oli länsimaista siirrettyjen lukumäärä.

Eloonjääneiden suhteen löytyy pieniä eroja, joiden syy on, että Dawidowicz ei ota huomioon natsien valloittamista maista muualle muuttaneita, siis DP-leireiltä muuttaneet jätetään laskematta. Näillä eroilla ei ole suurta vaikutusta.

Olennaisin ero Dawidowiczin laskelmissa löytyy Neuvostoliiton osalta. Arviossa vuoden 1939 juutalaisväestöstä ei ole suurta eroa. Dawidowitcz arvio Puolan itäpuolisissa maissa olleen 3.103 miljoonaa juutalaista, kun taas edellä on käytetty AJY:n arviota 2.82 miljoonaa. Tärkeä ero on siinä, että Dawidowicz laskee sodan jälkeisessä Neuvostoliitossa kuolleen 1.48 miljoonaa. Neuvostoliittoon olisi siis jäänyt vain 1.623 miljoonaa.

Tämä ristiriidassa vuosien 1948-49 AJY:n tietojen kanssa, jonka mukaan Neuvostoliitossa olivuonna 1948 kaksi miljoonaa juutalaista. AJY:n tietoja tukee se, että Neuvostoliitossa oli 1950-luvun alussa hiukan yli 2 miljoonaa juutalaista. Vuonna 1959 Neuvostoliiton juutalaisväestö oli 2.2 miljoonaa, sen jälkeen se tasaisesti väheni. Sodan jälkeinen lapsibuumi ei riitä selittämään väestönkasvua 1.62:sta miljoonasta 2 miljoonaa. Viiden vuoden sodanjälkeinen lapsibuumi esimerkiksi Suomessa lisäsi väkilukua noin 7%. Tämä prosenttiosuus nostaisi Neuvostoliiton juutalaisväestön 1.73:een miljoonaan 1950-luvun alkuun mennessä, ei yli kahteen miljoonaan.

Wolfgan Benz on toinen holokaustitutkija, joka päätyy kuuden miljoonan paikkeilla oleviin lukuihin. Wikipedia viittaa myös Benzin kirjaan Holocaust Encyclopedia. Benz arvioi, että vuonna 1939 idässä asui 2.8-3.1 miljoonaa juutalaista ja Itä-Puolassa 1.24 miljoonaa, siis yhteensä 4.04-4.34 miljoonaa. Luku sopii laskemaamme lukuun 4.23 miljoonaa. Benzin mukaan Neuvostoliitossa kuoli 2.1 miljoonaa. Edellä laskimme luvun olevan 2.23 miljoonaa. Suurta eroa ei ole. Benzin luvuilla juutalaisia olisi jäänyt eloon 1.94-2.24 miljoonaa Neuvostoliiton alueella. Haarukka on lähellä AJY:n arviota 2 miljoonaa. Benzin laskelma Neuvostoliiton alueelta vastaa siis varsin hyvin tekemäämme laskelmaa, mutta pienetkin erot kasvattavat kuolleisuutta jonkin verran.

Ongelma Benzin laskelmassa on Auschwitz, jossa hän laskee kuolleen noin miljoonan. Benz arvio Puolan juutalaisväestön olleen 3.3 miljoonaa vuonna 1939, eikä 3.25 miljoonaa, kuten AJY arvioi. Benz myös arvioi juutalaisten jakautumisen Länsi- ja Itä-Puolaan painottaen Länsi-Puolaan. Hänen arvionsa on, että Länsi-Puolassa asui 2 miljoonaa (60.6%) ja Itä-Puolassa 1.3 miljoonaa (39.3%).

Benzin valitsemat prosenttiosuudet eroavat hieman käyttämistämme Länsi-Puolassa 1.84 miljoonaa (56.6%) ja Itä-Puolassa 1.41 miljoonaa (43.3%) sen jälkeen kun 198.000 juutalaista oli paennut saksalaisia itään. Laskimme nämä luvut vuoden 1931 väestölaskennasta saadusta jaosta, jonka mukaan ennen juutalaisen pakoa Länsi-Puolassa asui 2.039 miljoonaa (62.7%) ja Itä-Puolassa 1.21 miljoonaa (37.2%) juutalaista. Vuoden 1931 väestönlaskenta on luotettavin tieto.

Benzin oletukset lisäävät Länsi-Puolassa olevien juutalaisten määrää, mutta eivät riittävästi. Benzin oletuksilla Länsi-Puolassa olisi 1.126 miljoonaa länsimaista, 2 miljoonaa Länsi-Puolan juutalaista ja 0.06 idästä länteen siirrettyä juutalaista. Yhteensä heitä olisi 3.132 miljoonaa, mutta heitä selviytyi elossa 0.41 miljoonaa natsien keskitysleireillä. Heitä saattoi siis kuolla korkeintaan 2.722 miljoonaa. Länsi-Puolan juutalaisia säilyi elossa muiden tietojen mukaan 0.3 miljoonaa. Heidät tulee myös vähentää. Jäljelle jää 2.422 miljoonaa. Laskien yhteen muut kuolleet: 0.22 miljoonaa Puolassa taisteluissa, gettoissa ja työleireissä, 0.333 Saksan leireillä ja Theresienstadtissa kuolleet, 0.059 Majdanekissa, 1.48 Treblinkassa, Sobibórissa ja Bełżecissä, 0.15 Chełmnossa, saadaan 2.232 miljoonaa. Tätä muualla kuin Auschwitzissa kuolleiden määrää ei voi juuri pienentää, esimerkiksi Majdanekin kuolleiden määrä on asetettu minimirajalle. Auschwitziin jää vain 2.422-2.232=0.19 miljoonaa. Auschwitzissa Benzin mukaan kuolleista noin miljoonasta jää puuttumaan noin 0.8 miljoonaa.

Todetaan johtopäätöksenä, että näissä holokaustilaskelmissa, jotka molemmat päätyvät kuuteen miljoonaan, on kummassakin virhe: toinen on Auschwitzissa kuolleet miljoona ja toinen on Neuvostoliitossa kuolleet.

 

Leave a Reply

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.