Liike ei suinkaan ollut yhtenäinen. Vapaamuurareiden tavoitteet olivat monarkioiden kaataminen, vapaus, veljeys ja tasa-arvo. Misraimloosin tavoitteet menivät pidemmälle: kommunismiin ja sionismiin, mutta reaalikommunismisessa muodossa, Platonin Valtion totalitaarisia periaatteita soveltaen. Kommunismi ei ollut vapaamuurariutta, mutta he olivat opiskelleet Ranskan Suurta Vallankumousta ja vapaamuurareiden käyttämiä menetelmiä.
Syntyikö Ensimmäinen maailmansota sattumalta? Sodat eivät synny sattumalta, toisin Paraguai ja Uruguai kävivät pienen sodan jalkapallo-ottelun seurauksena. Ehkä sota voi syntyä virheellisen tiedon perusteella: USA hyökkäsi Irakiin uskoen, että Irakilla oli massatuhoaseita ja että Irak oli 911-iskun takana, tosin tätä virheuskomusta voi epäillä vain sodalle annetuksi viralliseksi syyksi. Sodilla lähes aina on syy, jokin taho haluaa sotaa, koska se haluaa saavuttaa jonkin päämääränsä.
Pyrkikö Saksa sotaan? Keisari Wilhelm II julistettiin sodan jälkeen syylliseksi. Wilhelm II kuului Richard Wagnerin piiriin ja vaihtoi kirjeitä kuuluisan antisemistin ja arjalaisuuden ihailijan Houston Stewart Chamberlainin kanssa – keisari oli itsekin antisemisti. Saksalaiset geopoliitikot hyväksyivät sodan keinona alueiden laajentamiseen. Wilhelm II oli jo pari vuotta ennen sotaa pitänyt kenraaleidensa kanssa sotakokouksen, jossa toivoi sodan alkavan mahdollisimman pian. On varmasti totta, että Saksassa oli ennen maailmansotaa paljon ihmisiä, jotka kannattivat arjalaista rotuoppia ja halusivat valloitussotaa.
Tämäkään ei vielä sitovasti osoita keisarin pyrkimystä sotaan. Sodan uhka oli olemassa kauan ennen sotaa. Sodan alkaessa Saksa hyökkäsi Venäjälle ja Ranskaan, mutta sen täytyi tehdä niin, koska keskusvallat oli heikompi osapuoli. Saksan täytyi iskeä ensin. On vaikea ajatella, että Saksan kenraalit todellisuudessa halusivat kahden rintaman sotaa. Täytyihän heidän nähdä eri blokkien reaaliset voimasuhteet, varsinkin jos USA liittyisi sotaan.
Suurin armeija väkilukuun nähden oli Ranskalla. Nopein talouskasvu oli Venäjällä. Silti kummallakaan maalla ei ollut syytä suursotaan. Englanti ei ollut varustautunut maasotaan.
Sota ei johtunut kilpavarustelusta. Kumpikaan liitto ei ollut päässyt ylivoimaiseen asemaan tai pääsemässä siihen. Venäjä tosin oli rakentamassa rautatietä länteen. Se olisi muuttanut balanssia Venäjän eduksi ja Saksan kannatti hyökätä ennen rautatien valmistumista, mutta rautatien saattoi myös tuhota sodan alettua.
Sota ei johtunut laivastokilpailusta Saksan ja Englannin välillä. Saksa oli tämän kilpailun hävinnyt. Saksa rakensi tavallisen laivaston sijaan sukellusvenelaivaston. Sillä ei voinut estää Englantia saartamasta Saksaa, mutta sillä saattoi tehdä vastasaarron Englannin ympärille. Tämä ase tuskin oli kenraalien arvioissa niin luotettava, että Saksa olisi käynyt hyökkäyssotaan siihen luottaen.
Lopulta, sotaa ei käyty pankkiirien taloudellisten intressien vuoksi. Sotaa käyvät maat ajautuivat velkoihin, joista jotkut lainanantajat saattoivat hyötyä, mutta sota myös tuhosi taloutta.
Sodan syy on helpoimmin löydettävissä katsomalla sen seurauksia. Kolme monarkiaa kukistui: Saksa, Itävalta ja Venäjä. Kahdessa maassa valtaan pääsi uusi ryhmä: bolsheviikit Venäjällä ja nuorturkkilaiset Turkissa. Eräät kansat itsenäistyvät. Palestiina päätyi Englannin mandaatiksi. Demokraattinen ja vapaamuurariperinteitä omaava USA nousi johtavaksi maaksi. Kansainliitto perustettiin. Maiden rajat eivät muuttuneet – sodan turhuus tunnustettiin. Käytiin lopun ajan sota, jossa vapaa maailma kukisti itsevaltaiset monarkit. Kaikki sodan tulokset vastaavat vapaamuurareiden, kommunistien ja sionistien tavoitteita, mistä ei tietenkään seuraa se, että kaikki näitä asioita tavoittelevat tahot olisivat toivoneet sotaa.
Ranskan ja Saksan väestöt ottivat sodan syttimisen vastaan innostuksella. Sotakiihkoa ei voi syntyä ilman kiihoittajia. Siihen aikaan näissä maissa tärkein mielipiteeseen vaikuttaja oli vapaa lehdistö. Ehkä tämä seikka osoittaa sodan syihin.
Katsotaan seuraavaksi Toisen maailmansodan syntyä.
Toista maailmansotaa ei voitu välttää sen jälkeen kun Hitler nousi valtaan. Tulee tarkastella hänen nousunsa alkuvaiheita.
Hitler ei oma-aloitteisesti hakeutunut DAP:in, Saksan työväenpuolueen, kokoukseen, vaan hänet lähetti sinne Saksan armeija ja Hitler rakensi siitä natsipuolueen. Voiko armeijan vakoojana tai tarkkailijana lähettämä henkilö aidosti kääntyä kohdeorganisaation ideologiaan? Pikemminkin tulee mieleen, että DAP-puolue oli väline, jonka armeija tarvitsi uutta sotaa varten.
Toisen maailmansodan aikana armeija yritti välttää niitä ongelmia, joihin Saksa oli joutunut Ensimmäisessä maailmansodassa. Ongelmien välttäminen vaati muutoksia, johon armeija tarvitsi Hitlerin ja natsipuolueen.
Ensimmäisessä maailmansodassa Saksassa syntyi pula kaikesta. Keisarillinen Saksa aikoi siirtää 100.000 belgialaista pakkotyöhön Saksaan, mutta luopui siitä kansainvälisen painostuksen vuoksi. Seurauksena oli, että kotirintamalla ei ollut riittävästi työvoimaa miesten ollessa armeijassa.
Sama ongelma oli odotettavissa myös uudessa sodassa. Jos miehet olivat rintamalla, työvoimaa ei riittänyt kotirintamalla.
Toisessa maailmansodassa Saksa otti juutalaisten lisäksi pakkotyövoimaa kaikista valloitetuista maista. Saksan työvoima kotirintamalla ei vähentynyt sodan aikana. Ratkaisu ei ollut sovitettavissa demokraattiseen oikeusvaltioon. Saksasta täytyi tehdä orjavaltio, jossa olisi kansalaisia ja toisen luokan ihmisiä.
Ensimmäisen maailmansodan lopussa Saksassa syntyi ruokapula Englannin merisaarron seurauksena. Englannin merisaartoa ei saatu rikottua edes sukellusvenesodalla. Oli odotettavissa, että tilanne toistuisi uudessa sodassa. Ruokapulaa ei voinut ratkaista muuten kuin ottamalla ruokaa muilta kansoilta. Toisessa maailmasodassa Saksa sovelsi nälkäohjelmaa idässä: pääosa ruoasta ohjattiin saksalaisille, muut kärsivät nälkää. Vaikka Ukraina ei tuottanutkaan riittävästi Saksan ruokkimiseen, varsinaista ruokapulaa ei Saksassa syntynyt. Tällainen toimintamalli ei missään nimessä sopinut demokraattiseen oikeusvaltioon. Slaaveja täytyi kohdella ali-ihmisinä, mikäli ruoka täytyi ottaa heiltä.
Ensimmäisen maailmansodan aikana Englanti voitti propagandasodan: saksalaiset demonisoitiin. Saksan vastapropaganda ei ollut tehokasta. Toisessa maailmansodassa Saksa rakensi tehokkaan propagandakoneiston. Uudessa sodassa Saksan median täytyi olla tiukasti hallituksen käsissä.
Ensimmäisen maailmansodan lopulla Saksassa oli tahoja, jotka ruokkivat tappiomielialaa. Kaikki selkäänpuukottajat tuli eliminoida. Kommunistit ja juutalaiset tuli siirtää keskitysleireille: Saksan vuoden 1918 kommunistista vallankumoustahan johtivat juutalaiset kommunistit Liebkind ja Luxenburg.
Tehokkaan sodanjohdon takaamiseksi maata tuli hallita diktatorisesti ja diktaattorin ympärille tuli rakentaa kultti.
Ensimmäisessä maailmansodassa Saksa juuttui asemasotaan. Uudessa sodassa Saksan sodankäynnin tuli olla liikkuvaa ja Saksan tuli jatkuvasti kehittää uusia aseita. Tämä vaati panostuksia asetekniikkaan: Natsi-Saksa kehitti rakettiaseet, rynnäkkökiväärin, panssarintorjunta-aseita ja olisi kehittänyt atomipomminkin, jos siihen olisi panostettu enemmän.
Ensimmäisen maailmansodan ongelmien välttämiseksi tarvittiin hallinto, joka panisi käytäntöön keskitysleirit vastustajille, pakkotyöleirit valloitettujen maiden väestöille, nälkäohjelman idästä valloitetuilla alueilla, rakentaisi propagandakoneiston ja pystyttäisi vahvan johtajan diktatuurin ja panostaisi armeijaan. Uuden hallinnon tuli vastustaa kommunisteja, juutalaisia ja slaaveja.
Kaikki tämä selittää miksi armeija lähetti Hitlerin DAP:in kokoukseen. DAP oli hyvä lähtökohta. Sen jäsenet vihasivat kommunisteja, juutalaisia ja slaaveja. Puolue odotti vahvaa johtajaa, joka tekisi Saksasta suuren. DAP luultavasti ei alussa suunnitellut uutta sotaa, keskitysleirejä eikä nälkäohjelmaa. DAP:in ekonomi Gottfried Feder halusi pieniä vihreitä yhdyskuntia, ei suursotaan varustautumista. Hitler muutti DAP:in luonteen, mutta oliko Hitlerin taustataho sittenkään armeija?
Mikä muu taho olisi halunnut sotaa?
DAP:in vuonna 1919 perustanut Thule-salaseura oli irtautunut Germanenorder-salaseurasta vuonna 1918. Thule oli jo uutta sotaa toivovien käsissä. Rudolf Hess oli jäsen. Hess oli professori Karl Haushoferin läheinen oppilas. Haushofer vaati Saksalle elintilaan idästä, hän halusi uutta sotaa.
Hitlerillä oli kolme tavoitetta: nostaa Saksa suurvallaksi, tuhota kommunistit ja poistaa juutalaiset Euroopasta.
Saksan nostaminen suurvallaksi tarkoitti alueiden valloittamista idästä. Sillä oli enemmän tekemistä slaavien kuin juutalaisten kanssa.
Kommunismin uhan torjuminen ja juutalaisten työntäminen pois Euroopasta yhdistettiin käsitteinä ennen sotia perusteluna sionismille. Nuori Winston Churchill kirjoittaa eräässä artikkelissaan, että kommunismi oli levinnyt Itä-Euroopan juutalaisten keskuuteen ja juuri he synnyttivät vallankumouksia Euroopassa. Churchillin mukaan ainoa ratkaisu ongelmaan oli sionismi – juutalaisten siirtäminen uuteen kotimaahan, joka saattoi olla Palestiinassa tai jossain muualla.
Oliko Hitler sionisti antisemitisti Hippolytus Lutostanskin tyyliin?
Hitler väitti, että kommunistien takaa löytyy juutalaisten pankkiirien salaliitto, mutta kun hän hyökkäsi Neuvostoliittoon, Neuvostoliittoa hallitsi Stalin, joka oli karkoittanut Trotskyn.
Mikään juutalaisten pankkiiripiirien salaseura ei enää siinä vaiheessa hallinnut Neuvostoliittoa. Hitler vastusti juutalais-kommunistista salaliittoa, niin vastusti Stalinkin ja hän oli jo tuhonnut sen Neuvostoliitossa. Stalin teki Hitlerin kanssa Ribbentropin sopimuksen eikä koskaan luottanut länsivaltoihin.
Hitler oli antanut käskyn valmistella Operaatio Merileijonan, maihinnousun Englantiin. Hän hylkäsi tämän suunnitelman ja hyökkäsi 22. kesäkuuta 1941 Neuvostoliittoon. Stalin oli saanut varoituksen vakoojaltaan Richard Sorgelta. Sorge tiesi, että Hitler hyökkäisi kesällä 1941, mutta ei tiennyt aivan oikeaa aikaa Hitlerin hyökkäykselle Neuvostoliittoon. Paras Sorgen ilmoittama aika oli 20.kesäkuuta 1941.
Rudolf Hessin lensi Skotlantiin 10. toukokuuta 1941. Hän halusi tavata Lordi Hamiltonin ja esittää rauhansuunnitelman, jossa Englanti joko liittyisi Saksaan idän sotaretkellä bolsheviiikkien torjumiseksi, tai ainakin pysyisi neutraalina. Hess uskoi Hamiltonin olevan yhteydessä tärkeisiin henkilöihin, jotka voivat tehdä sopimuksen Hitlerin kanssa. Hamilton kuului natsimyönteiseen salaseuraan. Hess teki pakkolaskun ja pidätettiin eikä Hamilton ollut sinä päivänä kotona, mutta seuraavana päivänä Hess tapasi Hamiltonin. Englannin sotilastiedustelun Ian Fleming, myöhemmin tunnettu James Bond -kirjoistaan, yritti järjestää Hessin ja okkultisti ja vapaamuurari Aleister Crowleyn tapaamista, mutta se ei toteutunut. Churchill ei tavannut Hessiä.
Väitetään, että Hamilton ei tehnyt Hessin kanssa sopimusta ja Hessin matka epäonnistui. Silti Hess pidettiin vangittuna kuolemaansa asti ja Hessin kuulustelupöytäkirjat ovat edelleen salaisia. Stalin uskoi, että Englannin salainen palvelu oli kutsunut Hessin Skotlantiin ja nykyään varsin yleisesti epäillään, että Hessillä oli mukanaan Hitlerin ehdotus Englannille.
Mikään Englannin rauhanoppositio ei kaatanut Churchillin hallitusta, mutta tekikö Hamilton sopimuksen Hitlerin kanssa joidenkin vaikutusvaltaisten ihmisten nimissä? Kun Hess lensi Skotlantiin, Saksa juuri oli tekemässä suurinta pommitustaan Englantiin. Saksa lopetti Englannin pommitukset kesäkuussa 1941. Englanti jatkoi sotaa saksalaisia vastaan Afrikassa, merellä ja RAF pommitti Saksan kaupunkeja, mutta Englanti ei käynnistänyt ainuttakaan suurta operaatiota Saksaa vastaan ennen venäläisten vastahyökkäystä marraskuussa 1942, siis puoleentoista vuoteen. Englanti antoi Hitlerille aikaa Operaatio Barbarossaan.
Mitä oikeastaan tapahtui?
Vladimir Suvorovin ensimmäisenä esittämän teorian mukaan Stalin aikoi hyökätä Saksaan kesä-syyskuussa 1941, tai viimeistään vuonna 1942. Tiedetään, että Stalin oli siirtänyt joukkoja Puolaan hyökkäysryhmitykseen jo vuodesta 1939 alkaen. Neuvostosotilailla oli karttoja Saksan alueesta, sotapelit olivat hyökkäyksellisiä ja Neuvostoliiton molemmat sotasuunnitelmat olivat hyökkäyksellisiä. Sorgen varoitus ehkä ei jäänyt huomioimatta, mutta ryhmitystä ei enää voinut muuttaa puolustukselliseksi eikä Stalin ei uskonut Hitlerin antautuvan kahden rintaman sotaan. Neuvostojoukot hävisivät, koska Hitler hyökkäsi ensin ja nopeilla valmisteluilla eikä neuvostoryhmitys soveltunut puolustukseen.
Stalin oli lykännyt Trotskyn suunnittelemaa maailmanvallankumousta, mutta hän tiesi, että Hitler hyökkäisi Neuvostoliittoon heti kun saisi Englannin pakotettua rauhaan, siis vasta Operaatio Merileijonan alettua. Jo Taisteluni osoittaa Hitlerin tavoitteeksi elintilan idästä. Stalin aikoi hyökätä ensin.
Hitler hyökkäsi Neuvostoliittoon huolimatta siitä, että Englanti ei ollut suostunut rauhaan. Oliko näin vai oliko asia toisin?
Hitler ja Hess uskoivat, että Ensimmäisen maailmansodan oli sytyttänyt jokin salainen taho. Se ei ollut virallinen Englanti – Englanti oli valmistautumaton Ensimmäiseen maailmansotaan. Hitler väitti, että sama taho yritti sytyttää Toisen maailmansodan ja Hess otti yhteyttä Lord Hamiltoniin, ei esimerkiksi juutalaisiin pankkiireihin. Hitler ja Hess siis uskoivat, että maailmansotien taustalla vaikutti taho, johon Hamiltonilla oli kytkentä. Hamiltonia Hessille oli ehdottanut puolijuutalainen Albrect Haushofer. Hessin lennon jälkeen Gestapo passitti esoteerikot, okkultistit ja astrologit keskitysleireille. Taho, johon Hess otti yhteyttä, oli esoteerinen salaseura, jonkinlainen salainen vapaamuurarius.
Hitler joutui ottamaan yhteyttä tähän tahoon Hessin kautta, koska hän joutui muuttaman alkuperäisiä suunnitelmia: Stalin, joka ei enää ollut kyseisen salaisen tahon talutusnuorassa, aikoi hyökätä viimeistään vuonna 1942. Loppuvuonna 1940 Hitler peruutti Operaatio Merileijonan ja päätti hyökätä Neuvostoliittoon. Hess sai tehtäväkseen länsirajan rauhoittamisen, ja hän onnistui siinä. Churchill oli liian suosittu kaadettavaksi ilman Merileijonan psykologista vaikutusta, mutta Hamiltonin ystävät estivät Englantia aloittamasta Operaatio Barbarossan kannalta vaarallisia sotatoimia. Englannin sotilastiedustelu MI6 oli soluttautunut siihen salaseuraan, johon Lordi Hamilton kului, sehän kuuluu tiedustelujärjestöjen työhön. Ehkä Hamilton itse oli taivuteltu MI6:n agentiksi. Tärkeämpää on, että salainen vapaamuurarius oli aivan varmasti soluttautunut sotilastiedustelu MI6:een, samoin kuin moniin muihinkin avainpaikkoihin. Ei Englannin virallinen hallitsijataho sotilastiedustelunsa kautta päättänyt maailmansodista, sen enempää Ensimmäisestä kuin Toisestakaan. Niistä päätti salainen vapaamuurarius käyttäen välineinään henkilöitään sotilastiedusteluissa ja muualla.
Albrect Haushofer tiesi Lordi Hamiltonista ja Alfredin isällä oli outoja yhteyksiä salaseuroihin. Voidaan olettaa, että Haushoferit olivat lähellä sisäpiiriä, samoin Rudolf Hess. Natsit toteuttivat ennalta laadittua suunnitelmaa. Hitler joutui sitä muuttamaan ja sen vuoksi Hess joutui lentämään Skotlantiin.
Mikä oli Hitlerin Operaatio Barbarossan todellinen tavoite? Sodassa Hitler teki muutaman virheen. Hän päästi tahallaan Englannin siirtoarmeijan pakoon. Ehkä se oli hyväntahdon ele yrityksessa päästä erillisrauhaan Englannin kanssa. Hitler kielsi valloittamasta Moskovaa vuonna 1941. Ehkä Hitler ajatteli Napoleonin sotaretkeä Venäjälle ja halusi edetä laajemmalla rintamalla. Napoleonin keihäänkärki joutui sivustahyökkäysten uhriksi. Vaikeampi on selittää miksi Hitler ei sallinut Pauluksen armeijan läpimurtoa motista ja miksi Hitler ei sallinut suomalaisten eikä saksalaisten katkaisevan uutta Muurmanskin rataa. Alkuperäisen radanhan suomalaiset olivat katkaisseet.
Hitler uskoi, että hänellä oli Jumalan antama missio.
Mikä tämä missio oli?
Oliko se Saksan nostaminen suurvallaksi, kommunismin tuhoaminen ja juutalaisten työntäminen Euroopasta, vai oliko se lopun ajan sota, juutalaisten suuri vaino, sodan häviäminen ja kansan jäännöksen paluu kotimaahansa.
Seuraavassa kappaleessa teemme laskelman holokausissa kuolleista. Laskelmat ovat hieman raskaita lukea, mutta tämä laskelma on välttämätön mahdollisen salaseuran suunnitelman paljastamiseksi. Kuten tiedämme, holokaustissa kuoli kuusi miljoonaa juutalaista. Laskelmassa osoitamme, että kuolleita oli neljä ja puoli miljoonaa. Sillä ei ole juuri merkitystä holokaustin kauheuden kannalta, koska puhutaan miljoonista ihmisistä, mutta sillä on merkitystä suunnitelman kannalta. Sen vuoksi teemme laskelman mahdollisimman tarkasti, että tulokseen ei jää mitään epäselvyyttä. Mainittakoon, että 4.5 miljoonaa kuollutta ei tarkoita holokausin kieltämistä, vaan kuuluu hyväksyttyjen arvioiden haarukkaan. Emme myöskään kiellä kaasukammioita. Silti laskelma on monessa mielessä valaiseva.