Katsotaan seuraavaksi Jolyn Dialogia, koska siinä ja Pöytäkirjoissa on lähes identtisiä tekstiosuuksia.
Jolyn kirjaa siis sanotaan heikosti peitellyksi satiiriksi Napoleon III:sta, siis Louis Napoleonista. Luis Napoleon valittiin Ranskan presidentiksi vuoden 1848 vallankumouksessa, mutta hän kaappasi vallan vuonna 1851. Joly vastusti vallankaappausta ja kirjoitti kirjansa Napoleon III:nnen toimia vastaan. Maurice Joly kirjoitti kirjan anonyymisti ja julkaisi sen ulkomailla, mutta kirjoittaja löydettiin nopeasti. Joly itse tunnusti itse Ranskan poliisille, että kirjan Machiavelli on Louis Napoleon.
Tämä vastaus tuntui hyvin riittävältä ja uskottavalta niin kauan kun Jolyn kirja oli harvinainen, vaikeasti löydettävissä ja luettavissa vain ranskankiellä. Nykyään englanninkielisen käännöksen löytää ilmaiseksi netistä. Kirja ei ole pitkä ja sen lukee nopeasti. Jo vajaan sivun esipuheen lukeminen osoittaa kirjan todellisen luonteen.
Minkä tyyppinen satiiri Dialogue on? Onko se suunnattu Louis Napoleonia vastaan, vaiko hänen taustavoimiaan? Hänellähän täytyi olla taustavoimia, koska pysyi vallassa sangen kauan.
Dialogue ei ole satiiri siinä mielessä kuin me sellaisen yleensä ymmärrämme. Se ei sisällä parodiaa Louis Napoleonista henkilönä, eikä se ole ilkeä, humoristinen tai kärjistävä kuten satiirit yleensä. Se on kriittinen analyysi Napoleon III:nnen valtiosta, esitettynä dialogimuodossa kuten Platonin dialogit. Esipuhe kehoittaa lukemaan sen hitaasti ja väittää siinä olevan tärkeitä poliittisia opetuksia. Esipuhe väittää, että siinä olevat ajatukset kuuluvat yleiseen tietoisuuteen ja Machiavellin edustama ajatussuunta on vanha eikä ole koskaan muuttunut. Dialogue on siis poliittinen kirja. Se kritisoi Napoleon Kolmannen valtion taustavoimina toimivien ryhmien ajatuksia.
Mikäli Jolyn kirjan esipuheen on uskominen, kirjoittaja on vain editori, joka esittää aiemmin tunnetut ajatukset fiktion muodossa.
Se voi tarkoittaa, että Joly editoi aiempaa tekstiä. Samaan viittaa se, että Joly näyttää plagioineen kirjaansa seitsemän sivua Eugène Suen viihderomaanista Les Mystères du people, joka julkaistiin jatkosarjana lehdessä vuosina 1849-1856.
Miksi kirjailija plagioisi noin pienen määrän sivuja, siis yleensähän plagioidaan sen verran paljon, että se helpottaa omaa työtä? Luultavin ratkaisu kysymykseen on, että Joly ei plagioinut suoraan Suen romaanista vaan molemmat kopioivat saman kohdan samasta julkaisemattomasta lähteestä. Joly editoi aiempaa tekstiä, kuten hän sanoo kirjan esipuheessa, mutta Joly tuskin plagioi jo julkaistua romaania.
Eugène Suen Les Mystères du people ei ollut puhtaasti viihteellinen. Vuonna 1857 sensuuri kielsi kyseisen romaanin. Sue oli sosialisti kuten Jolykin. Hän tuli kansanedustajaksi vuoden 1848 vallankumouksessa ja hän vastusti Louis Napoleonin vuoden 1851 vallankaappausta kuten Jolykin. Eugène Suen romaanissa salaliittoa juonivat jesuiitat. Katolisen kirkon arvosteleminen oli rangaistavaa ennen 1848 vallankumousta, mutta ei enää saint-simonismin aikana. Saint-simonistithan halusivat tuhota uskonnot vanhana taikauskona. On luultavaa, että Sue kritisoi Napoleon Kolmannen tukijoukkoja eikä todellisuudessa jesuiittoja. Sue käytti misraimloosille samaa peitenimeä jesuiitat kuin Alexandre Dumas vanhempi.
Dumasin kirjoissa Josef Balsamo ja Kuningattaren kaulanauha esiintyy Cagliostro eli Josef Balsamo. Hän perusti misraim- ja memfisloosien edeltäjän, egyptiläisen vapaamuurariuden. Cagliostro ei ollut yhteistyössä oikeiden jesuiittojen kanssa. Jesuiitat, joille Josef Balsamo Dumasin kirjassa puhui, olivat vapaamuurareita. Tarkemmin sanoen, he olivat egyptiläisen vapaamuurariuden johtajia eli Kniggen vuonna 1780 laatiman Illuminaattien hierarkian mysteeriarvojen johtajia, eli misraimloosi. Ainakin, jos Dumas oli yhtään selvittänyt Balsamon todellista historiaa, kuten kirjailija varmasti oli tehnyt.
Vuoden 1848 vallankumouksen takana olevat voimat tunnetaan. Ne olivat tasavaltalaiset, sosialistit, karbonaarit, vapaamuurarit ja niistä erityisesti misraimin ja memfisin loosit, jotka olivat aiemmin kiellettyjä vallankumouksellisen toimintansa vuoksi. Philippe Buchetin valinta eräälle tärkeimmistä paikoista vuonna 1848 johtui juuri hänen suhteistaan salaseuroihin.
Louis Napoleonia ehdotti presidentiksi Adolphe Crémieux. Hän oli vapaamuurari, myöhemmin Ranskan skottilaisen vapaamuurariuden suurmestari. Crémieux perusti myös Alliance Israélite Universelle -järjestön, sitä pidetään sionistijärjestön edeltäjänä. Crémieux pettyi Louis Napoleoniin kun tämä kaappasi vallan vuonna 1851. Sen jälkeen Ranskan Grand Orient -vapaamuurarius oli pääosin Louis Napoleonia vastaan, mutta misraimlooseja ei pakotettu maanpakoon kuten vallankumouksia järjestäviä vasemmistolaisia memfislooseja.
Kun Napoleon III kaappasi vallan, hänen tärkein tukijoukkonsa oli saint-simonistit. Saint-simonismi on sosialismia, joka johtaa kolmen vaiheen kautta kommunismiin. Se on marxismiin verrattuna vaihtoehtoinen tapa päästä kommunistiseen utopiaan. Saint-simonismi perustuu kreivi Claude Henri de Saint-Simonin ajatuksille ja yhtenä liikkeen johtajista mainitaan usein positivistinen filosofi Auguste Comte, joskin jotkut korostavat Saint-Simonin ja Comten eroja. Saint-Simon käytti yhteiskunnan eliitistä militaristista nimeä “avantgarde”: tämä edistyksellinen avantgarde koostui sekä runoilijoista ja taiteilijoista että insinööreistä ja liikemiehistä.
Comte taas halusi lopettaa perinteisen uskonnon ja korvata sen järjen palvonnalla: järjen temppeleissä olisi ollut myös Comten patsas palvottavana. Ajatus muistittaa Caligulan aikomusta asettaa patsaansa Jerusalemin temppeliin – tyypillinen lopun aikojen merkki. Sekä Comten että Saint-Simonin alma mater oli Pariisin École Polytechnique, joka perustettiin vallankumouksen merkeissä vuonna 1794.
École oli vapaamuurareiden aikaansaannos ja sen ensimmäinen johtaja, Gaspard Monge, ei ollut ainoastaan deskriptiivisen geometrian luoja vaan myös Rose-Croix muurari ja Chevalier d’Orient. Vapaamuurariuden perinne näkyi koulun initiaatioriiteissä ja teoreettisemmin uskossa siihen että insinööri jumalallisella matematiikallaan tulee pelastamaan maailman. Lasketaanpa Comte saint-simonisteihin tai ei, niin hän oli varmuudella mukana salaseuroissa. Muista saint-simonismin johtajista liikeen luonne selvenee vielä paremmin:
Bartholemy Prosper Enfantin oli nuoruudessaan karbonaari. Hän johti saint-simonismin uskonnollista siipeä, joka yritti korvata avioliiton vapaalla rakkaudella. Enfantin organisoi laajan operaation, jossa etsittiin naispuolista messiasta, joka synnyttäisi uuden Vapahtajan.
Saint-simonismin toisen haaran johtaja Amand Bazard perusti Philippe Buchetin kanssa salaseuran La Charbonnerie, se vastaa Italian karbonaareja. Kyseinen salaseura sotkeutui vuonna 1822 Bourbon-hallitsijaa vastaan suunnattuun salamurhahankeeseen, joka tunnetaan nimellä tapaus La Rochellen neljä kersanttia. Kyseisen tapauksen johdosta Pariisin poliisi kielsi misraimloosit. Tämä osoittaa, että Buchet ja muut saint-simonistit olivat aktiivisia juuri misraimlooseissa. Buchet ihaili jakobiineja ja Robespierreä. Vuoden 1848 vallankumouksessa Buchetista tuli Perustuslakivaliokunnan presidentti.
Muita saint-simonismin johtajia olivat juutalainen pankiiri ja matemaatikko Oliver Rodrigues ja juutalainen katolisuuteen kääntynyt pankkiirisuvun vesa Gustave d’Eichtal. Saint-simonismi korosti uskoa tieteeseen, edusti modernia kapitalista mallia. Näistä tiedoista voi koota varsin hyvin saint-simonismin taustavoimat: misraimlooseja, vallankumouksellisia, messiaanisia, sekä juutalaisia pankkiiripiirejä.
Jolyn kirjan dialogissa 7 kerrotaan varsin selkeästi kuka Machiavelli on. Siitä voi lukea, että päämäärä on yhteiskunta, joka muodostuu useista miljonääreistä, sotilaista ja proletariaatista. Huomaamme, ettei listassa mainita aatelistoa tai kuningasta. Jos Joly kirjoitti kirjansa kritisoidakseen Napoleon III:nnen julistautumista keisariksi ja yksinvaltiaaksi, miksi dialogi 7 ei sano, että johdossa olisi keisari?
Siinä se on suoraan sanottu: Jolyn tähtäimessä ovat Napoleon III:nnen taustavoimat, ei Luis Napoleon henkilönä. Machiavellit eivät ole rojalisteja vaan kapitalisteja. Asioista päättävät Machiavellit kuuluvat epäilemättä miljonääreihin – kapitalismissa puhuu raha. Samassa dialogissa Machiavelli ehdottaa, että yhdistetään ekonomistit, pankkiirit, teollisuusmiehet, kapitalistit, visionäärit ja miljonäärit. Tämä on siis Machiavellien luonnehdinta. Edelleen, dialogissa 7 Machiavelli pitää keinottelijoita parempana kuin itsenäistä teollisuutta, joten Machiavellit kallistuvat keinottelijoiden ja investointipankkiirien puolelle.
Jolyn kirjan dialogista 7 ilmenee, ettei Machiavelli ole yksi henkilö, kuten Napoleon III, vaan että Machiavellilla on lapsenlapsia, siis monta lapsenlasta. Machiavelli on siis ryhmä ja sen täytyy olla salainen ryhmä, koska emme sitä tiedä. Dialogista 6 voidaan lukea, että Machiavelli on okkultinen ja edustaa Intian mytologian pelottavia ideoita. Muita viitteitä okkultismiin on dialogeissa 7, 12 ja 13. Salaseuroihin on viitteitä erityisesti dialogissa 13 ja dialogi 12 toteaa, että journalismi on eräänlaista vapaamuurariutta – hyvin mielenkiintoinen kommentti, kun sitä miettii.
Mitä Joly tarkoittaa Intian mytologian pelottavilla ideoilla?
Tämän ajan esoteerikot olivat kiinnostuneita Kauko-Idän uskonnoista. Viittaus Intian mytologiaan voi olla viittaus esoteerisiin oppeihin, tai ehkä arjalaisiin – Richard Wagnerin piiri oli jo olemassa. Esoteeriset opit sopivat hyvin misraimloosien toimintaan.
Joly kertoi poliisille oikein: Machiavelli oli toki myös Napoleon III, mutta ennen kaikkea Machiavellilla kirja tarkoitti voimia Napoleon Kolmannen takana. Jos kirjan omista vihjeistä selvittää kuka on Machiavelli, niin se oli salainen ryhmä okkultisia miljonäärejä, joiden toiminta-alue oli pankkitoiminnassa ja keinottelussa ja jotka nostivat Louis Napoleonin valtaan.
Usein väitetään, että Jolyn kirjassa ei lainkaan mainita juutalaisia. Se ei ole aivan totta. Jolyn kirja viittaa juutalaisiin kerran: dialogissa 4 sanotaan, että eräät itsekkäät ihmiset ovat ottaneet juutalaiset mallikseen. Tämä sopii misraimloosien jäseniin, he olivat kabbalisteja mutta eivät juutalaisia. Toisaalta, dialogin 7 vihjeiden mukaan Machiavellit ovat siis investointipankkiireja. Kirjan kirjoittamisen aikaan sellaiset pankkiirit olivat usein juutalaisia tai vapaamuurareita tai kumpiakin, se oli Rothschildien loiston aikaa.
Voidaan siis otaksua, että Jolyn kirjan Machiavelli on salainen okkultinen seura kansainvälisiä pankkiireita. Nämä pankkiirit siis ovat Machiavelli Jolyn kirjassa, juutalainen kansa ei ole Machiavelli.Myöskään Pöytäkirjoissa juutalainen kansa ei ole Siionin Viisaiden salaseura. Pöytäkirjoissa varsinaisiin juutalaisiin viitataan vähempinä sukulaisina, joita vastaan salaseura nostattaa tahallaan antisemitismiä. Sekä Jolyn kirja että Pöytäkirjat viittaavat aivan samaan salaseuraan, Ranskan misraim-riitin looseihin.
Pöytäkirjat on dokumentti, jonka allekirjoittaja on Sion 33 aste. Kolmaskymmeneskolmas aste viittaa vapaamuurariuteen. Skottilaisessa vapaamuurariudessa on kolmekymmentäkaksi astetta ja kolmaskymmeneskolmas aste on ylin taho, johon ei voi itse päästä vaan johon pyydetään. Memfisin ja misraimin riitin vapaamuurariudessa oli enemmän asteita: 96 ja 90, mutta joskus vuoden 1870 paikkeilla misraim-vapaamuurariuden asteita oli väliaikaisesti supistettu vastaamaan skottilaisen vapaamuurariuden asteita, niitä oli eräässä vaiheessa kolmekymmentäkolme.
Tsaarin salaisen poliisin Ohranan kertomus Pöytäkirjojen alkuperästä väittää, että ne varastettiin Pariisin misraimloosista ja Glinka osti ne loosin jäseneltä, Jacob Schorstilta. Myös tässä tarinassa tarkoitetaan aivan samaa loosia, Pariisin l’Arc-en-Cieliä, joka oli viimeinen toiminnassa oleva misraimloosi.
Jolyn kirjassa salaseuran peitenimi on Machiavelli heidän machiavellimäisen politiikkansa vuoksi. Dumas ja Sue kutsuvat heitä jesuiitoiksi ehkä jesuiittakoulussa opiskelleen Illuminatin perustaneen Adam Weishauptin vuoksi. Pöytäkirjoissa peitenimenä käytetään juutalaisia, mikä ehkä perustuu misraimloosien martinismiin: martinismi on kristillistä mutta silti kabbalismia.
Jolyn valitsema Machiavelli on toisaalta myös viittaus aiemmin julkaistuun kirjaan, Jacob Venedyn kirjaan nimeltä Machiavel, Montesquieu, Rousseau. Venedey oli vallankumouksellinen, kommunisti ja juutalainen. Pöytäkirjoissa ei ole suoria lainauksia Venedyn kaksiosaisesta kirjasta, mutta otsakkeiden samanlaisuus viittaa siihen, että Venedyn ja Jolyn kirjat ovat osa samaa keskustelua, jota tuohon aikaan käytiin yhteiskuntajärjestyksen vaihtoehdoista: yksinvaltiudesta, perustuslaillista monarkiasta ja demokratiasta, ja että siihen keskusteluu osallistuivat myös vallankumoukselliset kommunistit, joihin kuului useita juutalaisia.
Jolyn kirja näyttää olettavan, että lukija tuntee ne ajatukset, joiden todellisen luonteen Machiavelli paljastaa. On täysin mahdollista, että siirtymistä saint-simonistien kaavailemaan kommunistiseen utopiaan oli valmisteltu sosialistileirissä ja monia ohjelman kohtia oli esitelty. Joly, Sue ja muut näkivät niiden läpi mihin ne todellisuudessa johtavat. Näkihän sen myös Kropotkin, joka syytti kommunismia siitä että se johtaisi diktatuuriin.
Kaikki siis näyttää periaatteessa hyvin selkeältä. Sekä Pöytäkirjojen että Jolyn kirjan kohde olivat vallankumouksia ja kommunistisia ajatuksia ajavat Ranskan misraimloosit.
Yhteenvetona:
Misram-riitti syntyi Calaisissa 1784 perustetusta La Loge de Saint-Louis des Amis-Reunis -loosista Bavarian Illuminatin korkean johtajan, Christoph Boden, vierailtua loosissa. Vierailun seurauksena perustettiin salaiset memfisloosit. Memfisloosit järjestivät vasemmistolaisia vallankumouksia eri puolilla maalimaa.
Misraimriitti oli martinismia ja perustui kabbalismiin. Amis-Reunis -loosissa oli kabbalistisen ritarin arvo, siinä luettiin Peuvretin kabbalistista käsikirjoitusta, ja loosin johtajaa kutsuttiin arvonimillä Rabbi ja Sanhedrinin Presidentti. Loosin jäsenet olivat kristittyjä, katolilaisia. Pöytäkirjoissa on eräitä kohtia, jotka voivat viitata martinisteihin:
Protokollassa 11 sanotaan, että Goyimit (hebreaksi kansat)ovat lampaita ja he ovat susia. Kohta ilmeisesti viittaa Jaakobin siunaukseen Benjaminin heimolle 1. Moos 49:27 “Benjamin on raatelevainen susi”. Robert Eisenmanin mukaan Jeesuksen aikana juutalaisuuteen kääntyneet edomilaiset laskettiin Benjaminin heimoon. Paavali sanoi olevansa Benjamin heimoa. Benjamin heimo vainosi Daavidin jälkeläisiä. Benjamin heimo voi tarkoittaa juutalaisia, jotka eivät todellisuudessa ole juutalaisia. Toinen kohta on Protokollassa 3. Viisaat kutsuvat itseään käärmeen kansaksi. Se sopii Uuden testamentin, erityisesti Paavalin, kuvaukseen Jeesuksesta pronssikäärmeenä, jonka Jumala ripusti puuhun. Molemmat kohdat voidaan tulkita viittauksina kristinuskoon. Protokolla 22 sanoo, että kaikki palautetaan järjestykseen. Kohta sopii kabbalistiseen Tikkuniin. Protokollat 3, 23 ja 24 viittaavat Juutalaisten kuninkaaseen, sionin sukuiseen kuninkaaseen ja Daavidin sukulinjaan. Kaikki ovat messiaanisia viittauksia. Messiaaninen, kristitty, kabbalistinen martinismi sopii kaikkiin kohtiin.
Misraimloosien martinisteihin osoittaa myös jesuiittojen käytäntönä tunnettu periaate: päämäärä pyhittää keinot. Jesuiittojen opeista periaatetta ei löydy kirjoitettuna, Adam Weishauptin Illuminatin papereista kylläkin. Pöytäkirjoissa periaate esiintyy esimerkiksi Protokollassa 1: paha on ainoa tapa saavuttaa lopputulos, joka on hyvä. Samassa kohdassa todetaan, että Viisaat eivät voi rajoittua vain lahjontaan, huijaukseen ja petturuuteen, vaan tarvitaan muitakin menetelmiä.
Nämä menetelmät sinänsä sopivat Vanhaan testamenttiin. Mooseksen kirjojen patriarkat, varsinkin Jaakob eli Israel, saavat omaisuutensa petturuudella, huijauksella, kiskonnalla nälkään nääntyviltä, varastamalla työnantajalta, antamalla vaimonsa vastustajan sänkyyn ja vaatimalla korvauksia, uhkailemalla Jumalan kostolla, kansanmurhalla ja muilla vastaavilla tavoilla. Jumala hyväksyy teot kunhan vaan saa veriuhreja. Esimerkiksi Joosef kiskoo nälkävuosien aikana Egyptin kansalta kaiken mitä he omistavat myymällä ruokaa, jonka on kerännyt kansalta verottamalla. Joosefin idea varastoida ruokaa katovuosien varalle oli egyptiläisen yleisneron, Imhotepin, keksintö faarao Djoserin aikana, yli kaksi tuhatta vuotta aiemmin, mutta Imhotep ei kiristänyt kansalta kaikkea. Mooseksen kirjojen menetelmät siis vastaavat hyvin Protokollaa 1, mutta Vanhan testamentin periaate ei ole, että pahasta syntyisi lopulta hyvää: Mooseksen kirjojen mukaan luvattu kansa saa maan ja kaikki rikkaudet, muut kansat alistetaan tai tuhotaan. Tämä osoittaa kiistatta, että juutalaiset eivät kirjoittaneet Pöytäkirjoja: Mooseksen kirjoihin verrattuna Pöytäkirjat ovat aivan liian kilttejä ei-juutalaisia kohtaan. Pöytäkirjojen Viisaat ovat salaista vapaamuurariutta, minkä dokumentti itsekin toteaa esimerkiksi Protokollassa 11, siis misraimlooseja.
Muut martinistit olivat perillä misraimloosien toiminnasta, eivätkä aina hyväksyneet sitä. Victor Hugo oli martinisti. Hän kirjoitti Napoleon III:tta kritisoivan kirjan nimeltä Napoléon le Petit, joka kritisoi Napoleon III:tta ja saint-simonisteja.
Tähän asti kaikki on osoitettu, mutta on tärkeä huomata, että Pöytäkirjoja ei ole kirjoitettu varoitukseksi misraimloosien kumouksellisesta toiminnasta. Kohde ei ollut misraimloosit.
Vuonna 1864 julkaistun Jolyn kirjan kohde todella oli Ranskan misraimloosit ja saint-simonistit, mutta Pariisin kommuunin kukistuttua vuonna 1871, misraimloosit käytännössä lopettivat toimintansa. 1890-luvun lopulla toimintansa aloittanut memfis-misraimriitti keskittyi esoteriikkaan eikä ollut vallankumouksellinen. Ohrana oli myös hyvin tietoinen siitä, että misraimloosien jäsenet eivät olleet juutalaisia – loosien riitti oli martinismia. Ministeri Stolypinin tutkimus Pöytäkirjoista osoitti tämän selvästi. Stolypin ilmoitti tsaari Nikolai II:lle, että Pöytäkirjat on Ranskassa 1870-luvulla laadittu väärennös ja tsaari kielsi dokumentin käytön. Pöytäkirjojen sisäiset viitteet ajoittavat tekstin välille 1895-97, mutta Stolypin on oikeassa: jos kohde on misraimloosit, uhka katosi vuoden 1871 jälkeen.
Pöytäkirjat on väärennös ja syy dokumentin kirjoittamiseen ei ole misraimloosien muodostama uhka.
Pöytäkirjoissa tehdään lukijalle selväksi, että Viisaat ovat juutalaisia. Niissä puhutaan ei-juutalaista juutalaisten käyttämällä termillä goyim. Dokumentissa sanotaan, että Viisaat eivät lepää ennen kuin Israelin kuningas istuu paavinistuimelle. Pöytäkirjoissa on nähty viitteitä myös Goedschen antisemitistisen Biarrez-romaanin rabbin puheeseen Prahan hautausmaalla. Dokumentti on tarkoitettu lietsomaan juutalaisvihaa Venäjällä, jossa molemmat Pöytäkirjojen versiot näkivät päivänvalon. Sionismin Palestiinahankkeesta Pöytäkirjoissa ei mainita juuri sanaakaan. Tämän dokumentin tarkoitus oli synnyttää juutalaisvihaa Venäjällä, jotta juutalaiset muuttaisivat Palestiinaan
Pöytäkirjat on saman tyypin dokumentti kuin vuonna 1904 julkaistu Hippolytus Lutostanskin Talmud ja juutalaiset. Kyseisessä kirjassa on ensimmäinen suora lainus Krushevansin versiosta Pöytäkirjoista. Lutostanski sanoi olevansa sionisti: hän halusi juutalaisten muuttavan Palestiinaan ja perustavan sinne uuden kotimaansa. Lutostanski ehdottaa useita sortotoimia Venäjän juutalaisille, jotta he muuttaisivat Palestiinaa.