Salaisia johtajia ei siis saa selville. Toinen vihje löytyy romantiikan ajan kirjailija Charles Nodierin kirjasta Histoire des sociétés secrètes de l’armée. Nodier julkaisi kirjan anonyymisti vuonna 1815.
Charles Nodier on yksi niistä henkilöistä, joita väitetään Siionin Veljeskunnan, Priory of Sion, Prieuré de Sion, suurmestariksi. Siionin Veljeskunta -nimisestä salaseurasta ei löydy tarkistettua tietoa ennen 1950-lukua. Siihen liittyvät dokumentit ovat moderneja, Pierre Plantardin laatimia väärennöksiä. Tämä salaseura on tullut kuuluisaksi eräiden tieteellisesti vähemmän tarkkojen kirjojen ansioista, mutta Nodier vihjaa kirjassaan siihen, että jokin salaseura todella oli olemassa.
Bavarian Valistuneiden lakkauttamisen jälkeen vapaamuurarijärjestö Société des Philadelphes 1789-1815 oli vallankumouksellisen ajattelun keskus. Philadelphes-loosi soluttautui armeijaan: Napoleonin armeijassa toimi memfisriittiä seuraava Armeijan Philadelphes. Napoleon oli vapaamuurari ja initioitu myös Philadelphes-loosiin Egyptissä, kuten vapaamuurari Tuckett osoitti ja minkä vapaamuurareiden tietosanakirjakin tunnustaa. Aluksi Philadelphes tuki Napoleonia, mutta myöhemmin juonitteli tätä vastaan.
Charles Nodierin kirjassa kerrotaan memfisloosien edeltäjästä, Napoleonin armeijan Armeijan Philadelphes -looseista. Nodier toteaa, ettei yksikään loosi johda muita vapaamuurarilooseja, mutta samassa kirjassa Nodier myös kertoo, että on olemassa salainen loosi, jonka oikeaa nimeä hän ei voi sanoa, koska on tehnyt salassaololupauksen. Kirjassa on lisäksi merkillinen kohta, jossa mainitaan se, joka on tuleva, nimetään hänet Eliasiniksi ja mainitaan Jerusalem. Kohta mainitaan Pyhä veri, Pyhä Graali -kirjassa. Siinä ilmeisesti todella viitataan jälleensyntyneeseen Messiaaseen. Tätä kohtaa on käytetty perusteluna väitteelle, että Nodier olisi kuulunut Siionin Veljeskuntaan, mutta sitä se ei osoita. Se saattaa riittää vihjeeksi siitä että oli olemassa salainen memfisin ja misraimin riitin loosi, jonka ohjelma oli messiaanisen kabbalistinen.
Jälleensyntynyt Messias, joka olisi syntynyt Nodierin aikana 1800-luvun alussa, olisi tietenkin jo kuollut, mutta kabbalismissa se ei ole mikään ongelma. Kabbalismissa uskotaan tärkeiden henkilöiden syntyvän uudelleen. Messias jälleensyntyy niin monta kertaa kuin on tarpeen. Tikkun, maailman palauttaminen oikeaan tilaan, kestää vuosisatoja.
Kyseinen Nodierin epämääräinen vihje riittää asian selvittämiseen. Kaikkia vapaamuurarilooseja ei hallinnut eikä edelleenkään hallitse mikään yksi loosi, mutta oli olemassa kabbalistinen salainen messiaaninen loosi. Se ei ollut Philadelphes, eli memfisloosit, koska Nodier kirjoittaa Napoleonin armeijan Philadelphes -looseista vapaasti. A.E. Waite, Kultaisen aamunkoiton yhden seuraajan, Isis-Urania Temppelin, johtaja kirjoittaa kirjassaan The Holy Kabbalah, että vapaamuurariudssa kabbalismia on vain memfis- ja misraimriitissä. Nodierin tarkoittama messiaaninen salainen loosi on siis misraimloosi, aluksi Philalethes. Katsotaan sitä tarkemmin.
Philalethesin riitin nimi on otettu alkemistiltä Eirenaeus Philalethesilta, joka vuonna 1667 kirjoitti alkemistisen kirjan, joka käsittelee viisasten kiven valmistusta. Viisasten kiven etsintähän perustuu Smaragditauluun, jonka ajateltiin olevan Hermes Trismegistusin kirjoittama. Smaragditaulun uskottiin sisältävän reseptin viisasten kiven tekemiseen. Smaragditaulussa todetaan, että isä on aurinko ja äiti kuu ja parilla lauseella luonnehditaan kuinka sekoitus syntyy. Aurinko tulkittiin kullaksi ja kuu elohopeaksi. Philalethesin kirja käsittelee näiden aineiden sekoittamista eliksiiriksi ja viisasten kiveksi.
Joidenkin lähteiden mukaan Philalethes perustettiin 1772 Pariisissa, mutta ilmeisesti se on vanhempi ja jatkoa looseille, jotka tunnetaan Narbonnen riittinä, tai nimellä Euges A Sancti Johannis Evangelista, vuodelta 1721. Philalethes ei ollut pitkäikäinen, se katosi ehkä 1779, ehkä 1788, eri lähteet antavat eri ajan.
Alkemistit yhdistyivät Saksassa ruusuristiläiseksi salaseuraksi Guld und Rosenkreutz. Seura tunnetaan myös nimellä Fraternitas Aureae et Rosae Crucis. Seura perustettiin ehkä vuonna 1777, tai ehkä sen perusti luterialainen pappi Samuel Richter, pseudonimeltään Renatus Sincerus, jo vuonna 1710. He itse väittivät, että seura perustui aleksandrialaisen pappi Ormuksen opeille. Kulta- ja Ruusuristi on monen okkulttisen liikkeen edeltäjiä, muun muassa teosofian ja natsien okkultismin. Guld und Rosenkreutz sai paljon valtaa Preussissa kuningas Fredrik Wilhelm Toisen aikana. Kuningas oli seuran jäsen ja vuonna 1781 hänelle myönnettiin arvonimi Ormesus Magnus.
Chefdebienin markiisi poikineen perusti salaseuran Philaletheksen vanha riitti vuonna 1780 käyttäen mallinaan Philaletheksen riittiä. Chefdebienin seura tunnetaan myös nimillä Nardonnen vanha riitti ja Nardonnen Philadelphet. Chefdebien oli käynyt Prahassa ja tutustunut Guld und Rosenkreutzin oppeihin. Lähde kertoo, että uudella riitillä oli maineikkaita jäseniä, kuten Mesmer.
Muistetaan nyt, että Mesmer oli jäsen vapaamuurariloosissa nimeltä la Loge de Saint-Louis des Amis-Reunis. Puhumme siis samasta misraimloosista. Tämä oli se Nodierin vihjeen loosi.
Seuran johtaja oli ilmeisesti markiisin vanhin poika, joka käytti salanimeä Eques a Capite Galeato. Nodier luultavasti oli nuorena tämän salaseuran jäsen. Nodierhan oli tavallaan ihmelapsi ja jo kaksitoistavuotiaana liittyi jakobiineihin. Ranskan vallankumouksen jakobiineillä siis todella oli liitäntä Amis-Reunis -loosiin.
Vanhemmiten Nodier muutti mielipiteensä ja vastusti vallankumouksellisia. Usein väitetään, että Nodierin kirja Histoire des sociétés secrètes de l’armée olisi täyttä fiktiota, mutta se näyttää olevan varsin oikein. Nodier kirjoitti kyllä fantasiatarinoita vampiireista ja muista, mutta hän kirjoitti myös asialukemista.
Nodier itse oli syvästi kiinnostunut esoteerisista asioista. Nodier oli yhteydessä Alphonse Luis Constantiin, joka tunnetaan nimellä Eliphas Levi, ja hänen assistenttinsa Arsenalin kirjastossa oli kristinuskoon kääntynyt juutalainen Baptiste Pitos, joka tunnetaan nimellä Paul Christian. Molemmat olivat kuuluisia esoteerikkoja.
Nodier kokosi ympärilleen nuoria kirjailijoita, joihin kuului muun muassa Victor Hugo, jota myös virheellisesti väitetään Siionin Veljeskunna suurmestariksi. Hugosta tiedetään, että hän oli jäsen martinistisessa ruusuristiläisyydessä. Martinismi, kuten Nodier vanhempana, vastusti vallankumouksellisia salaseuroja.
Siionin Veljeskunnan suurmestarilistassa, sellaisena kuin se on esimerkiksi Dan Browinin kirjassa Da Vinci Koodi, huomaa Von Hundilta peräisin olevan vapaamuurarilegendan, jonka mukaan Strikt Observanz periytyisi temppeliritareista. Legendaa pidetään vääränä. Kyseisessä suurmestarilistassa on mainittu lisäksi muutama tunnettu alkuajan ruusuristiläinen. Myöskään varhaista ruusuristiläisyyttä ei ole voitu aukotta liittää vapaamuurariuteen. Lista kuvastaa vain Von Hundin luomaa tarua. Da Vinci Koodin listassa mainituilla Leonardo Da Vincillä tai Sandra Botticellillä ei tietenkään ollut yhteyksiä 1700-luvun esoteeristen salaseuroihin. Nämä renessanssinerot ovat listassa symbolisoimassa 1700-luvun vapaamuurariuden henkistä perintöä aiemmilta vuosisadoilta. Salaseuraa nimeltä Siionin Veljeskunta ei ollut, mutta katkeamaton henkinen perinne jatkui renessanssista valistuksen kautta salaseuroihin.
Misraimin riitin alkumuodon, egyptiläisen vapaamuurariuden, perusti Giuseppe Balsamo alias Cagliostro. Cagliostrolla oli selvä rooli Ranskan Suuren Vallankumouksen valmisteluissa Marie-Antoinetten kaulanauhatapauksessa. Cagliostro joutui tapauksen johdosta vankilaan. Alexander Dumas kirjoitti tarinan pohjalta romaanin. Joitakin tietoja Cagliostron riitistä on jo vuodelta 1738, mutta varsinaisesti hän perusti Korkean Egyptiläisen Riitin vuonna 1784. Cagliostro saavutti korkean hermeettisen arvonimen arconum arcanorum.
Vuonna 1817 Misraimin riitin loosit kiellettiin Ranskassa johtuen niiden yhteyksistä karbonaareihin, sekä episodista, joka tunnettaan nimellä La Rochellen neljä kersanttia. Vuonna 1822 misraimin looseja syytettiin valtion, kirkon ja hallitsijan vastaisesta toiminnasta, mutta poliisilla ei vielä ollut perusteita kieltää salaseuraa. Seuraavana vuonna, 1823, poliisi löysi kotietsinnässä veli Vehmesin kotoa voimakkaasti kirkonvastaisia dokumentteja ja riitti kiellettiin. Sen sallittiin jatkaa vuonna 1838 ja kiellettiin uudestaan vuonna 1841. Vuonna 1848, Luis-Philipin syrjäyttämisen jälkeen, riitti taas käynnistettiin uudestaan. Misraim- ja memfisloosit olivat karbonaarien piilopaikkoja. Pariisin kommuunin kaaduttua misraimloosien toiminta kuihtui. Viimeiset misraimloosien vapaamuurarit yhdistyivät noin vuonna 1890 loosiksi l’Arc-en-Ciel.
Tämä siis oli Charles Nodierin salainen messiaaninen loosi, jonka nimeä hän ei saanut mainita, todellinen vastine Siionin Veljeskunnalle, ei niin pitkäaikainen, mutta hyvin vaarallinen. Nodier ei ollut koskaan loosin suurmestari ja vanhemmiten hän oli loosin toiminnan vastustaja. Nodierin kirjan tärkein tieto loosin toiminnasta on, että se pyrki Messiaan uudestisyntymään. Tieto ei ole lainkaan yllättävä.
A.E.Waiten “The Holy Kabbalah” -kirjan mukaan Amis-Reunis -loosin johtajaa kutsuttiin arvonimillä Sanhedrinin Presidentti ja Rabbi. Riittien oppi perustui Willermozin versioon martinismista ja pyrki kabbalistiseen Tikkuniin, alkuperäisen järjestyksen palauttamiseen. Tikkuniin kuuluu Messiaan ilmaantuminen, Israelin jälleensyntymä ja pakanakansojen tuhoutuminen. Loosin jäsenet olivat kristittyjä kabbalisteja ja katolisia.
On toisaalta totta, että katolisuuteen kääntyneitä juutalaisia frankisteja liittyi vapaamuurareihin. Huomattavin heistä oli Jacob Frankin serkku Moses Dobruška, alias Franz Thomas von Schönfeld, alias Junius Frey. Hän perusti Saksan ensimmäisen juutalaisia jäsenikseen ottavan vapaamuurariseuran, joka tunnetaan Aasialaisina Veljinä. Se harjoitti seksimagiaa. Dobruška toimi Ranskassa vallankumouksen aikana Junius Frey nimellä. Hän oli pankkiiri ja jakobiini ja naimisissa Jakobiiniklubin perustajan, François Chabotin sisaren kanssa. Dobruška mestattiin giljotiinilla.
Nodier kuului Philadelphes-loosiin. Sitä loosia hän ei kirjassaan pitänyt liian salaisena kuvattavaksi. Memfisriitti perustettiin vuonna 1838 seuraajaksi Philadelphes-riitille. Silläkin on varhaisempaa historiaa: esimuoto on Samuel Honisin Les Disciples de Memphis vuodelta 1815. Tämän seuran Suuri Hierofantti oli Jacques Etienne Marconis de Nègre jo vuodesta 1816. Vuodesta 1838 Marconis de Nègre oli memfisloosien suurmestari.
Vuonna 1841 memfisin riittiä syytettiin vallankumouksellisesta toiminnasta ja Pariisin poliisiprefekti kielsi looseja toimimasta. Vuonna 1848, sen jälkeen kun Ranskan kuningas Louis-Philippe I oli syrjäytetty, riitti sallittiin ja toiminta käynnistettiin uudestaan. Vuodesta 1850 memfisloosien vallankumoukselliset jäsenet olivat maanpaossa Englannissa, tunnetuimmat heistä olivat sosialisti Louis Blanc ja karbonaari Giuseppe Garibaldi.
He toimivat Lontoossa ranskalaisten emigranttien loosissa La Grande Loge des Philadelphes vuodesta 1851 alkaen. Siihen aikaan se oli yksi vallankumouksellisten keskuksista. 1871 Pariisin kommuuni kaatui. Memfisloosit, jotka olivat tukeneet kommuunia, menettivät kannatustaan ja toiminta kuihtui sen jälkeen kun vallankumouksellisille oli myönnetty armahdus vuonna 1880.
Vuonna 1881 Garibaldi pani alulle memfisin ja misraimin riittien yhdistämisen, joka toteutui 1889. Tästä vuodesta lähtien riitti on nimeltään memfis-misraim. Riitti on laajalle levinnyt ja vieläkin toiminnassa, tosin sillä ei koskaan ole ollut paljon jäseniä. Riitin looseja ei enää syytetä vallankumouksellisuudesta. Toisaalta, nuorturkkilaiset liittyivät läheisesti sikäläiseen vapaamuurariuteen, joka perustui misraimin riittiin. Nuorturkkilaiset tekivät vallankumouksen 1900-luvun alussa. Nuorturkkilaisilla on myös läheiset yhteydet sabbatealaiseen Dönmeh-lahkoon.
Misraim- ja memfisloosit eivät olleet ainoat vallankumoukselliset järjestöt ajalla 1770-1870. Karbonaareilla oli suurloosi Alta Vendita, oli Mazzinin Vapaa Eurooppa -liike 1800-luvun puolivälissä ja lopussa ja kaikki sen inspiroimat kumoukselliset ryhmät. Kumouksellisen vapaamuurariuden kuvioon liittyi jollain tavalla myös skottilainen vapaamuurarius sekä B’nai B’rith. Silti kumouksellista toimintaa koordinoi yksi taho, misraimloosi.
Tämä on todellinen Siionin Veljeskunnan historia. Salaseura toimi noin sata vuotta. Sen tavoite oli kabbalistinen Tikkun, johon kuului kuninkaiden, kristinuskon ja perheen tuhoaminen, juutalaisten paluu kotimaahansa ja Messiaan tulo. Se perustui kabbalismiin, jonka se sai katolisuuteen kääntyneiltä Jacob Frankin seuraajilta. Jacob Frank oli 1700-luvun messias, joka piti itseään 1600-luvun messiaan, Sabbatai Zevin, jälleensyntymänä.
Millä tavalla kumouksellinen toiminta rahoitettiin? Yhdysvallat sai lainan Ranskalta vapaussotaan. On kauan väitetty, että tietyt pankkiirit rahoittivat kumouksia. He rahoittivat ainakin sotia.
Hesse-Kasselin maakreivi teki omaisuuden vuokratessaan ammattisotilaita Englannille samaiseen sotaan. Rothschildien rikastuminen alkoi juuri tästä sodasta: Mayer Amschel Rothschild oli maakreivin hovijuutalainen ja maakreivin lähdettyä pakoon Napoleonin joukkoja, hän investoi maakreivin jälkeensä jättämät hopeavarat. Rothschildit lainasivat rahaa Napoleonin sodan molemmille osapuolille ja Nathan Mayer Rothschild teki omaisuuden Waterloon taisteluun liittyvällä keinottelulla. Sodilla saattoi rikastua, joten pankkiireilla oli taloudellisia syitä tukea kumouksellisia hankkeita, mutta selviä todisteita esimerkiksi Rothschidien osuudesta vallankumouksissa ei ole.
Kabbalistista salaseuraa lienee turha enää etsiä vapaamuurarilooseista tai juutalaisesta vapaamuurariuden tapaisesta B’nai B’rith -järjestöstä. Kumouksellisen salaseuran nykyinen sijainti on vaikea selvittää. Tyypillisten epäiltyjen listalla sellaisia järjestöjä kuin Bildberger-ryhmä, CFR, tai Skull and Bones – salaseura. Nämä ovat joko aivoriihejä tai hyvin vaikutusvaltaisten ihmisten keskustelufoorumeja, tai vaikka opiskelijaseuroja. Niiden kautta voi vaikuttaa joihinkin asioihin, mutta mikään niistä ei ole 1800-luvun misraimloosiin verrattava kabbalistien salaseura.
Illuminaativapaamuurareiden tavoin toimivia moderneja järjestöjä on olemassa. Tällaisesta toimintatavasta on syytetty esimerkiksi skientologiakirkkoa: sen väitetään hamuavan valtaa soluttautumalla tärkeisiin asemiin. Kirkko vastaa syytteisiin haastamalla väitteiden esittäjät oikeuteen. Skientologia ei ole salaseura eikä sen oppi muistuta misraimloosien kabbalismia, mutta skientologien kurssien toimintaperiaate on samanlainen kuin esoteerisissä salaseuroissa. Jäsenen tulee nousta tasolta toiselle ja se maksaa kohtalaisesti. Vapaamuuraripelkoa pidetään nykyään naurettavana, skientologiapelkoa taas ei pidetä erityisen naurettavana.
Skientologian salaisuuksia ei ole paljastettu, mutta sen perustajan Ron Hubbardin tausta viittaa siihen, että skientologia on pohjimmiltaan messiaaninen oppi. Ron Hubbard oli O.T.O.:n (Ordo Temple Orientis) johtajien Aleister Crowleyn ja Jack Parsonin hyvä ystävä. Parsonin luona asui nainen nimeltä Sarah Northrup. Naisen tehtävänä oli synnyttää kuulapsi, uuden ajan messias. Hubbard ja Northrup menivät myöhemmin naimisiin. Hubbardin poika väittää olevansa kuulapsikokeilun tulos, ainoa, jota ei abortoitu. Messiaaninen tavoite ei voi ilmetä selvemmin ja yhteys O.T.O-salaseuran kautta sabbatealaiseen kabbalismiin on olemassa.
Silti skientologiakirkko ei ole nykyisen kabbalistisen salaseuran peitejärjestö, jos mitään salaseuraa enää on. Skientologia saattoi aluksi olla ollut yritys modernisoida salaseura-ajatus, mutta internet-paljastukset ovat kääntäneet jäsenmäärän nopeaan laskuun. Kirkon virallinen jäsenluku on noin 30.000 maailman laajuisesti ja sen jäsenmäärä on nopeassa laskussa. Aktiivisten skientologien määrä lienee siinä kymmen tuhatta. Jos skientologiaa koskaan ajateltiin käyttää kumousten synnyttämiseen kuten vapaamuurariutta 1800-luvulla, niin ajatus on varmasti jo hylätty.
Pikemminkin skientologiassa on kyseessä Tolstoin Pierren kuvaama kolmas muurarityyppi: suurten salaisuuksien tutkiminen. Useimmilla nykymuurareilla ei ole mitään syvempää käsitystä vapaamuurariuden salaisuuksista. He uskovat, että muurariuden salaisuudet ovat eri asteiden riittejä.
Tolstoin Pierre kertoo mistä oli kysymys: salaisuudet olivat kabbalistisia ja alkemistisiä. Tolstoin kuvauksesta huomaa, että vapaamuurareiden kabbala oli sama kuin 1800-luvun lopun Kultainen aamunkoitto -ruusuristiläissalaseuran kabbala. Tämä kabbala taas oli sama kuin Jacob Frankin kabbala, mikä edelleen oli hyvin samanlainen kuin Sabbatai Zevin kabbala. Jacob Frank ja Sabbatai Zevi väittivät itseään messiaaksi, joten jo tämä seikka riittää vahvaan epäilyyn siitä, että vapaamuurariuden syvimmät salaisuudet olivat messiaanisia. Maailma oli kaaoksen tilassa ja se tuli saattaa uudestaan alkuperäiseen järjestykseen.
Oudoin asia näissä hyvin oudoissa opeissa on, että kun niiden taustaa kaivelee riittävästi, niin aina löytyy yhteydet samoihin esoteerisiin salaseuroihin. Kun O.T.O. luotiin, tarkoitus oli käynnistää uusi Illuminati: ei Bavarian Valistuneiden kaltaista järjestöä, vaan uusi mysteeriaste, jotain misraimloosien kaltaista. O.T.O.:n perustajat olivat vapaamuurareita, ruusuristiläisiä ja teosofeja. Kaikki tällaiset salaseurat palautuvat aina samaan esoteeriseen lähteeseen. Esimerkiksi natsipuolueen perusti ariosofinen salaseura, ariosofia palautuu teosofiaan ja wagnerismiin. Teosofia, vapaamuurarius ja monet muut esoteeriset opit voidaan palauttaa samaan okkultistiseen traditoon ja henkilösidokset eri salaseurojen välillä ovat olemassa.
Monet kirjailijat näyttävät olleen tietoisia vapaamuurareiden hankkeesta. Charles Nodier, vampiirikertomusten kirjoittaja, mutta myös esoteerikko ja entinen jakobiini, tiesi hyvin vapaamuurareiden kumouksellisesta toiminnasta ja vastusti sitä.
Aikoinaan suosittu Gustav Meyrinkin Golem näyttää viittaavan vapaamuurareihin. Kirja ei oikeastaan ole kauhuromaani eikä se kerro golemin legendaa. Kirjan teesi on, että joka 33. vuosi juutalaisen getton läpi kulkee golem ja joka kerta tapahtuu mullistuksia. Kirja ennustaa juutalaisgettojen katoavan lähitulevaisuudessa, ja näyttää vihjaavan, että kyseessä oli kabbalistien ja vapaamuurereiden hanke: 33 on skottilaisen vapaamuurariuden asteiden määrä. Taiteilijanimellä kirjoittanut kirjailija kuului ruusuristiläiseen Kultainen aamunkoitto -salaseuraan ja teosofihin, tunsi kabbalaa ja kääntyi lopulta buddhalaisuuteen. Hänellä oli hyvät mahdollisuudet tietää salaseurojen suunnitelmat.
Mary Shelleyn Frankensteinin voi lukea symbolisena kertomuksena alkemististen vapaamuurareiden luomasta vallankumouksellisesta liikkeestä. Tohtori Frankenstein asui Inglostadissa, samoin kuin Bavarian Illuminatin perustanut Adam Weishaupt. Mary Shelley oli vain kahdeksantoista kirjan kirjoittaessaan, eikä voinut tietää salaseuroista, mutta idean kauhuromaanien kirjoittamisesta antoi Lordi Byron, joka oli ollut vapaustaistelija Kreikassa ja tekemisissä karbonaarien kanssa. Joidenkin lähteiden mukaan Byron oli martinisti. Hän ehkä antoi Marylle joitakin juonivinkkejä.
J.R.R. Tolkienin Hobbitin ja Sormusten Herran voi lisätä listaan. Tolkien ei kuulunut mihinkään salaseuraan, mutta hän itsekin myönsi, että Hobbit kuvaa juutalaisia, jolloin kääpiöiden paluu kotimaahansa kuvaa sionistien Palestiinahanketta. Sormusten Herran maailmojen sota ei ole suora analogia maailmansodille, mutta se solveltuu aikakauden lopun sodan kuvaukseksi. Sormusten Veljeskunnan voi tulkita salaseuraksi.