Nykyään on yleistynyt käsitys, että Maria Magdaleena olisi ollut Jeesuksen vaimo. Miten se sopii tähän?
Se käsitys perustuu vain myöhemmin kirjoitettuihin gnostilaisiin evankeliumeihin, eikä niissä suoraan sanota, että Maria oli Jeesuksen vaimo vaan rakastettu kumppani ja että Jeesus suuteli Mariaa suulle. Gnostilaiset olivat jyrkästi seksiä vastaan eivätkä kannattaneet avioliittoa. Suudelma oli kristillisen rakkauden suudelma ja mainitaan Uudessa testamentissakin.
Toisaalta Jeesuksen ja Maria Magdaleenan avioliitto ei olisi aivan mahdoton ajatus. Syntisen naisen ja pyhimyksen liitto symbolisoi Jumalan liittoa niskuroivan kansansa kanssa. Vanhassa Testamentissa Jumala käskee profeetta Hooseaa naimaan porton. 1600-luvun messias Shabbatai Zevi nai porton. Messiaana esiintynyt Simon Magus matkusti Luna-nimisen porton kanssa ja kutsui häntä Taivaan kuningattareksi. Islamissa on tarina Bysantin keisarin tyttärestä, joka antoi itsensä orjaksi naidakseen kalifin.
Lähi-Idässä nainen edusti syntiä.
Boethusin perhe eli ylellisyydessä ja heidät tunnettiin suurina syntisinä. Mariamne Boethus eronneena naisena täyttäisi syntisen naisen tunnusmerkit, mutta Jeesus ei ilmeisesti nainut Mariamne II:ta: Josefus Flavius olisi luultavasti maininnut, mikäli entinen kuningatar Mariamne II olisi solminut uuden avioliiton; liittoa ei mainita vanhimmassa kristillisessä perinnetiedossa; ja Mariamne tuskin olisi nainut profeettaa, jonka tuli kuolla profetioiden täyttämiseksi. Kuolemansa jälkeen Messias palaisi kuninkaana kaikessa voimassaan ja pystyttäisi valtakuntansa. Vasta silloin solmittaisiin uusi liitto.
Alun alkaen ajatus siitä, että Maria Magdaleena olisi Jeesuksen vaimo perustuu Johanneksen evankeliumiin. Evankeliumissa sanotaan, että Jeesus rakasti Lasarusta, Mariaa ja Marttaa ja samassa tekstissä kerrotaan myös rakastetusta opetuslapsesta, joka lepäsi Jeesuksen rinnalla viimeisellä aterialla. Kirkon perinnetiedon mukaan rakastettu opetuslapsi oli apostoli Johannes, mutta jotkut ovat ajatelleet, että rakastettu opetuslapsi oli Maria Magdaleena, toiset ovat tarjonneet Lasarusta.
Luultavasti kirkon perinnetieto on oikein. Evankeliumin rakastetusta opetuslapsesta käytetään miepuolista pronomia, joten hän on mies. Hän on Pietarin kilpailija ja sillä perusteella hänen täytyy olla yksi Paavalin mainitsemista kirkon kolmesta pilarista: Pietari, Jaakob Oikeamielinen tai Johannes. Rakastettu opetuslapsi seurasi Jeesusta alusta asti. Nämä luonnehdinnat eivät sovi Lasarukseen tai Mariaan, ne sopivat parhaiten Johannekseen.
Voitaisiiko ajatella, että Jeesus olisi ristiinnaulittu kauan ennen vuotta 30? Maria Magdaleena on taiteessa aina kuvattu nuorena, kauniina naisena.
Tuskin näin voi ajatella. Jeesuksen ajoitus on aika varmasti oikea. Mariamne II oli nuorena suuri kaunotar, eikä evankeliumeissa ei sanota, että Maria Magdaleena olisi ollut nuori nainen tavatessaan Jeesuksen.
Boethusin perhe kuului aiemmin Herodeksen suvun tukijoihin, mutta Simon ja Mariamne II joutuivat epäsuosioon vuonna 4eKr, heti Jeesuksen synnyttyä. Vielä tämän jälkeen Boethusit tukivat Herodes Suurta, koska Herodes II oli Herodiaan huoltaja ja myöhemmin aviomies. Eleazarin veli Joazar ben Boethus oli seloottien perustajan Juudas Galilealaisen päävastustaja vuoden 7 jKr verokapinassa. Joazar kannatti verojen maksamista Roomalle.
Herodiaan erottua Mariamne Boethusin pojasta ja ylipappeuden mentyä toiselle suvulle Boethuseilla ei ehkä enää ollut mitään syytä tukea hallitsevaa kuningasta.
On täysin mahdollista, että Mariamne, Martta ja Eleazar liittyvät Jeesuksen seuraajiin ja he vastasivat osaltaan Jeesuksen opetuslasten ruokahuollosta varoillaan. Kaikki sopii evankeliumeiden tietoihin. Ehkä he myös liittyivät Herodes Agrippa I:n tukijoihin: Mariamne II:n tyttärentytär Salome oli Agrippa I:n sisaren tytär. Boethuseilla oli mahdollisuus päästä taas kuninkaan lähipiiriin.
Kuulostaako tämä uskottavalta?
Opetuslasten lisäksi oli toinenkin ryhmä. Siihen kuuluivat ainakin Joosef arimatialainen, Nikodeemus, Maria Magdaleena ja Boethusin perhe, essealaiset, muutama zarathustralainen astrologi ja kuninkuutta tavoitteleva Herodes Agrippa. He rahoittivat Jeesuksen messiaanista liikettä ja järjestivät ylösnousemuksen.
Mikä heillä oli lopullisena päämääränä?
Maailman hallitseminen. Messiasprofetiat lupaavat maailman hallinnan. Koko Lähi-Idässä odotettiin uutta maailman hallitsijaa. Egyptissä Markus Antonius ja Kleopatra kutsuivat lastaan Alexander Heliosta kuninkaiden kuninkaaksi ja he jo jakoivat Lähi-Idän maiden hallinnan alaikäisille lapsilleen. Oktavianus romahdutti heidän haaveensa voittaessaan Markus Antoniuksen vuonna 31 eKr.
Juutalaissota käytii paljon Herodes Agrippa I:n ajan jälkeen.
Ensimmäinen juutalaissota alkoi juutalaisten ja kreikkalaisten kahnauksella, mutta sodaksi se kääntyi kun Ananuksen sukuun kuuluva ylipapin poika lopetti Rooman vaatimat temppeliuhrit keisarille. Messiasennustus ja taivaan merkit nostivat kansan sotaan. Kapinaan osallistuivat selootit, tikarimiehet, ylipappi Ananuksen joukot, osa fariseuksista, kuten Josefus Flavius, sekä osa essealaisista, ainakin Qumranin yhteisö. Roomalaiset tukahduttivat kapinan Galileassa, sitten keisari Nero teki itsemurhan ja parin vuoden ajan roomalaiset joukot pitivät taukoa. Tämän tauon aikana juutalaiset sotivat keskenään Jerusalemissa. Seurasi Jeesuksen evankeliumien lopun ajan merkeissä kuvaama veljen sota veljeään vastaan ja lasten sota isäänsä vastaan: sisällissota Jerusalemissa.
Ensin ylipappi Ananuksen joukot työnsivät selootit ahtaalle, kunnes seloottien avuksi saapuneet edomilaiset tuhosivat Ananuksen joukot. Sitten selootit jakaantuivat kolmeen osaan, jotka taistelivat keskenään tuhoten toistensa ruokavarastoja. Piirityksen alussa Jerusalemissa oli Nikodeemuksen lahjoittamat viljalaarit. Ne varastot olisivat hyvin riittäneet piirityksen ajan. Nikodeemuksen varastot poltti yksi näistä ryhmistä ja Jerusalemiin tuli nälänhätä. Lopulta Vespasianus nousi Rooman keisariksi ja Tituksen johtamat roomalaiset nujersivat Jerusalemin ja Masadan linnakkeen vastarinnan. Fariseukset julistivat Vespasianuksen messiaaksi.
Evankeliumeissa Jeesus puhui pian tulevasta lopun ajasta. Hän viittaa ennustuksiin temppelin tuhosta ja ennustaa, että väkivallan miehet pian tempaisisivat taivaan valtakunnan itselleen. Väkivallan miesten täytyy viitata selootteihin. Jeesus kehoittaa kristittyjä pakenemaan Jerusalemista. Hän ilmoitti palaavansa taivaan merkeissä ennen kuin kyseinen sukupolvi katoaisi. Aika sopii kapinan alkamisvuoteen, 66 jKr. Kyseisenä vuonna nähtiin Halleyn komeetta ja tähden muotoinen planeettakonjuktio.
Jos evankeliumit olisi kirjoitettu kauan juutalaissodan jälkeen kuvaten jo tapahtunutta, niissä olisi tiedetty sodan loppuratkaisu: Jeesus ei tullut sotimaan Taivaan enkeleiden kanssa. Jos evankeliumit olisi kirjoitettu sodan alettua kuvaten jo tapahtunutta, mutta ennen Jerusalemin valloitusta, niissä ei olisi tiedetty temppelin tuhoamisesta. Looginen johtopäätös on, että evankeliumit kirjoitettiin pian sodan jälkeen ja näin yleensä päätellään. Toinen mahdollisuus on, että ennustuksia ei kirjoitettu jo tapahtuneen selitykseksi. Ennustukset kirjoitettiin sodasta laaditun suunnitelman mukaan. Temppeli oli tarkoitus polttaa. Jeesus ennusti temppelin tuhon, koska niin sanotaan Danielin kirjan kohdassa 9:26, jossa enkeli Gabriel ennustaa Jerusalemin kaupungin ja temppelin hävityksen. Essealaiset zadok-papit pitivät Jerusalemin temppeliä turmeltuneena. Leantopoliksessa, Egyptissä, oli kilpaileva Oniaan temppeli. Essealaisten ihmeidentekijä Honi Ympyränpiirtäjä oli Oniaan temppelin perustaneen ylipapin sukua ja on muitakin syitä liittää essealaiset Oniaan temppeliin.
Sodan oli tarkoitus alkaa kun Jeesuksen merkit näkyisivät taivaalla: niin tulkittiin Balaamin tähtiprofetia. Suunnitelman mukaan sota oli tarkoitus voittaa. Se ei toteutunut, siis vanhin evankeliumin versio kirjoitettiin ennen sodan loppua.
Jeesuksen merkkejä taivaalla tiedettiin odottaa. Ajanlaskun alun rabbit ja papit tiesivät komeetasta, joka ilmestyy joka seitsemäskymmenes vuosi, joten Halleyn komeetan ilmestyminen ei ollut yllätys, vaikka tarkkaa vuotta ei osattu ennustaa eivätkä he tienneet mistä komeetasta laskea. Herodes Agrippa I laski ajan Caesarin komeetasta. Kun komeettaan ei kuulunut, aika laskettiin uudestaan Agrippan syntymävuonna nähdystä komeetasta. Se olikin oikea Halleyn komeetta ja aikamäärityksen virhe oli vain seitsemän vuotta, rabbien väärä arvio Halleyn komeetan jaksosta. Selvästi tämä kapina oli Jeesuksen ennustama messiaaninen lopun ajan sota.
Kristityt pysyttelivät sivussa sodasta. Jeesuksen veli Simon johti kristityt Pellaan ennen Jerusalemin piiritystä. Kristittyjen tehtävä sodassa oli lunastaa monien, siis essealaisten, synnit kuolemalla marttyyreina. Heidän ei tullut taistella sodassa.
Sen sijaan essealaisten tuli taistella joko fyysisesti tai henkitasolla. Essealaisten sotakäärö osoittaa, että essealaisilla oli suunnitelma sodan kululle. Valon lasten sodassa Pimeyden lapsia vastaan on useita vaiheita. Ensimmäisen vaiheen Valon lasten tuli häviätä. Sodan ensimmäinen vaihe oli seloottien kapina.
Viimeisessä vaiheessa Valon lasten oli määrä voittaa. Vanhan testamentin profetioiden tuli toteutua: Messias voittaisi. Sodan jälkeen kaikki kansat palvelisivat Israelia ja kaikkien kansojen rikkaudet päätyisivät Jerusalemiin. Vain osa sotakääröä on säilynyt, mutta se tiedetään, että Valon lapset lopulta voittavat. Sota aloitetaan tarkoituksella voittaa se. Jos alkuvaihe on tarkoitus hävitä, niin sillä pyritään tuhoamaan kilpailijat omalla puolella. Essealaiset halusivat tuhota temppelin väärän papiston ja kapinoivat selootit ja nousta itse valtaan.
Uskoivatko he voittavansa Jumalan suoralla väliintulolla?
Niin tuskin voi ajatella. Essealaisten johtajat olivat zadok-papistoa. Heidän edeltäjänsä olivat laatineet Vanhan testamentin ihmekertomukset. Zadok-pappien täytyi tietää, että todellista ihmettä on turha odottaa. Ihmeitä tehtiin, jotta kansa uskoisi.
Kuinka he kuvittelivat voittavansa sodan Roomaa vastaan?
Tämä on nyt paljon Herodes Agrippa I:n ajan jälkeen. Agrippaan ja hasmonialaiseen Messiaaseen ei enää uskottu.
Kapinalliset olisivat tarvinneet ulkopuolista sotilaallista apua Roomaa vastaan ja lisäksi Rooman olisi täytynyt olla valmis solmimaan rauha. Jeesuksen salainen taustataho valmisteli kapinaa.
Nimellisesti Nikodeemuksen varastot oli tarkoitettu pyhiinvaeltajille ja köyhille, mutta todellisuudessa ne luultavasti oli kerätty kaupungin piirityksen varalle.
Kapinalliset olisivat myös tarvinneet sotilaallista apua. Boethusin perhe ehkä yritti palkata ulkopuolisia sotilasjoukkoja, mutta ei onnistunut. Talmudissa on merkillinen kertomus Martasta, Boethusin tyttärestä. Martta asuu piiritetyssä Jerusalemissa vuonna 70. Hän lähettää useaan kertaan palvelijansa ostamaan juuri tiettyä jauhoa. Joka kerralla palvelija palaa sanoen, että kyseinen jauho on lopussa, mutta jotain muuta jauhoa olisi. Lopulta Martta ei saa ostettua mitään jauhoa. Hän tulee palatsistaan kadulle, astuu sontaan, saa shokin ja kuolee. Ennen kuolemaansa hän heittää hopeansa kadulle sanoen, että mihin hän näitä tarvitsee.
Talmudin kertomuksiin on aina kätketty sanoma. Tämä epäuskottava tarina mainitsee Martta Boethusin nimeltä, joten sanoma tuskin on yleisluontoinen moraalinen opetus ettei pitäisi olla turhan nirso. Kertomus tuskin liittyy viljan ostoon piiritetyssä Jerusalemissa vuonna 70 jKr. Sanoma voisi olla vaikka, että Martta yritti palkata sotilaita, mutta liittolainen toisensa perään kieltäytyi ja lopulta selootit ryöstivät Jerusalemin.
Sotilaallinen apukaan ei olisi riittänyt voittoon. Kapinallisten olisi pitänyt saada Roomaan keisari, joka oli halukas rauhaan.
Rooman keisarina oli kapinan alkaessa Nero, jonka toisella vaimolla, Poppaea Sabinalla, oli ollut läheiset suhteet juutalaisiin. Neron hovissa oli Paavalin kirjeiden mukaan kristittyjä. Nero pakotettiin itsemurhaan juutalaissodan aikana. Häntä auttoi itsemurhassa mies, jolla oli sama nimi kuin yhdellä Paavalin ystävällä. Neron ruumiin väitetään hävinneen salaperäisesti.
Seurasi neljän keisarin aika. Se olisi ollut otollinen aika ystävällismielisen tahon vallankaappaukselle Roomassa. Sen jälkeen olisi tehty sopurauha Jerusalemin kanssa, kiusalliset selootit olisi jo tuhottu, Messias olisi hallinnut.
Oliko tällaista ystävällismielistä tahoa?
Ehkä oli: Poppean aiempi aviomies ja vähän aikaa keisariksi noussut Otho oli yksi neljästä keisarista. Hän hävisi yhden taistelun kilpailijalleen Vitellukselle, pelästyi ja teki itsemurhan, vaikka lisäjoukkoja oli tulossa. Keisariksi nousi Vespasianus ja Jerusalemia pitivät hallussaan keskenään riitelevät selootit. Suunnitelma saattoi mennä pidemmällekin. Messiaan tuli nousta maailman valtiaaksi. Ehkä tarkoitus oli kaapata valta Roomassa.
Pirullinen suunnitelma.
Voiko se olla totta? Miten tällaiseen ajatukseen voi päätyä?
Lähdetään siitä, että jos Torinon käärinliina ei ole ihme ja se on Jeesuksen ajoilta, niin opetuslasten lisäksi Jeesuksen takana oli toinen ryhmä, joka ei odotellut ihmeitä taivaalta. Kysytään mikä tämä ryhmä saattoi olla ja mihin he pyrkivät rahoittamalla messiasliikettä aikakauden lopussa. Vastaus jälkimmäiseen kysymykseen tuskin voi olla muu kuin lopun ajan sota ja sen lopputulos. Messiaanisen sodan päämäärä on suurempi kuin itsenäisen valtion luonti. Se on tuomio väärintekijöille ja maailmanvaltius oikeamielisille. Jos ryhmä uskotteli ylösnousemuksen Jeesuksen opetuslapsille, se ei jättänyt sotaa vain Jumalan suosion varaan, vaikka kansan syntien sovitukseksi julistettiin hyvää sanomaa. Ryhmällä täytyi olla suunnitelma sodan voittamiseksi. Suunnitelman yksityiskohtia voi vain arvailla, mutta ryhmällä täytyi olla avustajia Roomassa.
Toinen mahdollisuus on, että käärinliinan kuva syntyi ihmeellä.
Ihme tai salaliitto, kumpi on vaikeampi uskoa?
Tähän kunnollisissa salaliittoteorioissa aina päädytään: salaliitto on mahdoton, eihän niitä todellisuudessa ole vaikka historiassa niitä löytyy, mutta ihme on mahdottomampi.
Juutalaissodassa kapinallisten puolella taistelivat selootit ja tikarimiehet. Juutalaiskristityt pakenivat piiritetystä Jerusalemista Pellaan. He eivät osallistuneet taisteluihin.
Vai oliko se näin?
Robert Eisenman on esittänyt teoriaa, että selootit olivat juutalaiskristittyjä ja Jaakob Oikeamielinen oli seloottien johtaja.
Juutalaiskristittyjen sallittiin asua Jerusalemissa Ensimmäisen juutalaissodan jälkeen, mutta se ei osoita, että sotaan ei osallistunut juutalaiskistittyjä. Fariseusten sallittiin perustaa koulu Yamnaan, vaikka sodassa taistelikin fariseuksia, kuten Josefus Flavius.
On jotain viitteitä siitä, että kaikki kristityt eivät olleet täysin rauhanomaisia. Apostolien teot mainitsee egyptiläisen kohdassa 21:38: roomalainen sotaväenosaston päällikkö luulee Paavalia egyptiläiseksi, joka johti aseistettuja kapinallisia. Tämä egyptiläinen lienee egyptiläinen taikuri, josta Josefus Flavius kertoo Juutalaissodan historiassa toisen kirjan kolmannessatoistassa luvussa. Egyptiläinen yritti vallankaappausta, hänen kannattajansa olivat asettuneet Öljymäelle, mutta roomalainen prokuraattori Felix tuhosi heidän joukkonsa. Egyptiläinen pääsi pakoon. Felixin prokuraattorikausi oli 52-60 jKr. Josefus ei mainitse Jeesusta lainkaan ja on epäilty, että Jeesus oli joko egyptiläinen taikuri tai kristityt ovat Josefuksen edellisessä kohdassa mainitsemia selkkauksia järjestäviä ryhmiä.
Mainitseeko Josefus kaikki sen ajan messiaat? Ehkä ei. Apostolien tekojen kohdassa 5:36 rabbi Gamaliel sijoittaa Teudaksen ennen Juudas galilealaista, joka nousi verollepanon päivinä, siis ajanlaskun alussa. Josefuksen Juutalaissodan historian mukaan Galileaan Juudaan kapina oli vuonna 6 jKr, mikä sopii Apostolien tekojen tietoon, mutta se mitä Josefus kertoo Teudaksesta Juutalaisten muinaishistorian kirjassa 20, kappaleessa 5 ei sovi. Teudas kuoli Faduksen prokuraattorikaudella, siis aikavälillä 44-46 jKr.
Tämä ristiriidan voi tulkita siten, että Gamaliel tiesi ennen Galileaan Juudasta vaikuttaneen Teudaksen, mutta Josefus ei häntä mainitse: Josefus ei mainitse kaikkia messiaita.
Toinen selitys on, että Luukas on käyttänyt Josefusta lähteenä Apostolien tekoja kirjoittaessaan. Josefuksen muinaishistoriassa kerrotaan välittömästi Teudasta käsittelevän kohdan jälkeen Galilean Juudaksesta ja mainitaan hänen kapinansa vunna 6 jKr. Pian Teudaan tapauksen jälkeen ristiinnaulittiin Juudaksen kaksi poikaa. Se tapahtui Tiberius Aleksanderin prokuraattorikaudella, välillä 46-48 jKr eli Teudaan jälkeen. Luukas olisi sotkenut Juudaan ja hänen poikiensa kapinan. Jos oikea selitys on tämä, Josefus ehkä mainitsi kaikki ajanjakson messiaat ja Jeesus on yksi heistä ja luultavasti jonkin tason rauhanhäiritsijä.
Tosin Josefus mainitsee myös täysin rauhanomaisen samarialaisen messiaan, Tahibin, joka vaikutti Pontius Pilatuksen aikana. Hänkin voisi olla peitekuvaus Jeesuksesta. On myös mahdollista, että Josefus jätti Jeesuksen tarkoituksella mainitsematta, koska Jeesus oli juutalaissodan profeetta-Messias.
Löytyykö Uuden Testamentin ulkopuolisesta Abgarin legendasta tukea sille ajatukselle, että juutalaiskristityt olisivat taistelleet sodassa? Ensimmäisessä juutalaissodassa juutalaiset saivat sotilaallista apua Adiabenestä: juutalaisuuteen kääntynyt Adiabenen kuningatar Helenan poika Ezer lähetti taistelijoita juutalaisten puolelle Roomaa vastaan. Olivatko he kääntyneet juutalaiskristityiksi?
Sitä voi selvittää vertailemalla Abgarin legendaa ja Josefusta.
Agbarin legendan traditio tunnetaan Idän kirkossa jo 200-luvulta. Abgarin legendan mukaan Edessan kuningas Abgar lähetti kirjeen Jeesukselle ja Jeesus vastasi siihen. Sekä kirje että sen vastaus ovat vielä olemassa, mutta molemmissa on lainauksia evankeliumeista. Evankeliumien kirjoitusajankohta on paljon Jeesuksen ajan jälkeen, joten kirjeiden aitouteen ei uskota kuin Idän kirkossa. Abgarin legendaan liittyy myös Mandylion, käsinmaalaamaton liina, jossa on Jeesuksen kuva. Liina olisi ollut Edessassa ja viety sieltä Konstantinopoliin, jonka jälkeen liina katosi. Kirjailija Ian Wilson esitti ensimmäisenä teorian, että Torinon kääreliina olisi Edessan Mandylion. Ristiretkeläiset olisivat vieneet sen Ranskaan ristiretkien aikana. Neljännessä ristiretkessä vuonna 1204 ristiretkeläisten armeija valloitti ja ryösti Konstantinopolin ja suuri määrä Konstantinopolissa säilytettävistä pyhäinjäännöksistä varastettiin Länteen. Käärinliina olisi ensin viety Kreikkaan ja sieltä Ranskaan. Tämä osa Wilsonin teoriaa on ainakin totta. Ongelma Wilsonin selityksessa oli että Abgarin legendaa ei pidetä uskottavana.
Lisää tietoa Adiabenen Helenan ja hänen poikansa Ezerin kääntymisestä juutalaisuuteen saadaan Flavius Josefuksen kirjasta Juutalaisten muinaishistoria, kappaleesta XX, 2. Adiabenen kuningatar Helenan ja hänen poikansa Ezerin kääntyminen tapahtui noin vuonna 30. Helena teki nazirit-lupauksen – ei leikannut tukkaansa, juonut viiniä, eikä ollut missään tekemisissä kuolleiden kanssa – seitsemäksi vuodeksi, mutta seitsemän vuoden lopussa hän rikkoi lupauksen ja joutui jatkamaan toiset seitsemän vuotta. Lopulta hän oli nazirit 21 vuotta. Helena kuoli noin vuonna 56. Helena muutti Jerusalemiin ja auttoi juutalaisia nälänhädän aikana ostamalla suuren määrän ruokaa, jonka jakoi ilmaiseksi. Helenan ja Ezerin haudat ovat edelleen olemassa Jerusalemissa.
Josefus kertoo, kuinka Ezerin ja Helenan aikana Adiabenen hovissa vaikutti juutalainen kauppias Ananias, joka käännytti joitakin hovin jäseniä juutalaisuuteen. Ananias seurasi Ezeriä kun tämän isä lähetti hänet Meseneen Persianlahdelle. Helenan kääntyminen juutalaisuuteen ei johtunut Ananiaasta. Ezer halusi ympärileikata itsensä, mutta kansa ei halunnut juutalaista kuningasta ja ympärileikkausta siirrettiin. Lopulta Galileasta tuli mies, Eleazar, joka taivutteli Ezerin ympärileikkaukseen.
Abgarin kirjassa ja Addain opissa kerrotaan kuinka kuningas Abgar lähetti viestinviejän, joka eräissä tarinan versioissa on nimeltään Ananas, pyytämään Jeesusta Edessaan, koska oli sairastunut. Jeesus vastasi kirjeitse, että hän lähettää sinne miehen. Tämä mies oli Addai. Addai toisinaan ymmärretään apostoli Tuomaaksi, toisinaan Addai, tai Mar Addai, on Thaddeus, yksi seitsemästäkymmenestä ja Tuomas lähettää Addain. Toisinaan seitsemänkymmentä tarkoittaa Jeesuksen itse lähettämiä opetuslapsia, toisinaan seitsemänkymmentä tarkoittaa varhaiskirkon valitsemia saarnaajia: Jeesuksen kuoleman jälkeen kaksitoista opetuslasta valitsivat seitsemän diakonia ja sitten seitsemänkymmentä opettajaa. Perinteen mukaan yksi seitsemästäkymmenestä oli Ananias, Damaskuksen piispa, joka sai kasteensa Nikanorilta, yhdeltä seitsemästä.
Tarinoissa on useita yhteisiä piirteitä: Edessan kuningas Abgar VII oli Adiabenen Ezer II:n poika. Ezer II oli Adiabenen Helenan poika. Ananias on sekä Ezeriä seuranneen juutalaisen kauppiaan että Abgarin viestinviejän nimi. Molemmissa tarinoissa Jerusalemista lähetetään mies Adiabeneen tai Edessaan. Molemmissa tarinoissa kyse on sairastumisesta: Abgarin kirjassa kuningas on sairas, Josefuksessa kuningas aikoo ympärileikata itsensä, jonka jälkeen hän oli sairas jonkin aikaa: ympärileikkaukseen saattoi kuolla. Abgarin legendassa kerrotaan myös kuinka Jeesuksen Abgarille lähettämä kirje esti hyökkäyksen Edessaan: hyökkääjät kääntyivät pois. Tämä muistuttaa Josefuksen kertomusta Vologeses I:n aikeesta hyökätä Adiabeneen kuningas Ezer II:n aikana. Parthian kuningas Vologes joutui vetäytymään, koska samaan aikaan dahaet ja skyytit hyökkäsivät Parthiaan.
Yhteyksiä on liian monta sattumalla selitettäväksi: Josefuksen kertomus Helenasta ja Abgarin legenda kuvaavat samaa tapahtumaa.
Mihin juutalaisuuden lahkoon Helena kääntyi?
Vuonna 30 juutalaisuus ja kristinusko eivät olleet eri uskontoja eikä juutalaisuus ollut yhtenäinen uskonto. Vuonna 30 lahkoja oli Josefuksen mukaan neljä. Jeesuksen liike teki lähetystyötä. Liike jakautui Paavalin ja juutalaisten apostolien lähetykseen. Väitetään, että myös fariseukset tekivät lähetystyötä tähän aikaan. Josefuksen mukaan Helena jakoi omaisuutensa köyhille. Se oli Jeesuksen ja essealaisten neuvo rikkaille – fariseukset eivät tällaista neuvoa antaneet. Helena kääntyi Jeesuksen ja essealaisten edustamaan juutalaisuuteen. Idän kirkon Abgar-traditio on lähtöisin tästä tapahtumasta.
Kristillinen traditio ei kerro, että Edessa tai Adiabene olisivat olleet ensin juutalaisia ja kääntyneet siitä kristinuskoon 160-200 -luvulla. Kristinuskoon käännyttiin suoraan pakanuudesta ja Adiabeneen kristinusko luultavasti saapui Edessasta. Luultavasti tapahtumien kulku oli seuraava: Ezer oli Jeesuksen seuraaja, samoin hänen poikansa Abgar VII. Ezerin jälkeen Adiabenen seuraava kuningas oli pakana, tai luultavammin zoroastralainen. Edessan kuningas Abgar VII oli juutalainen ja kristitty, mutta myös Edessassa seuraava kuningas oli pakana, joka tapatti Addain tämän rakentamassa kirkossa. Kristinusko tuotiin Edessaan uudestaan 160-luvulla ja sieltä se uudestaan levisi Adiabeneen.
Tätä selitystä tukee arabilegenda Rosat al-Safa, jonka mukaan kuningas, joka lähetti kirjeen Jeesukselle, oli Nisbisin kuningas Nesrai. Nisbis on Adiabenen vieressä ja Ezer II oli myös Nisbisin kuningas. Ezer tunnettiin myös nimellä Narseh.
Abgarin kirjan tapaus on siis ollut seuraava: Adiabenen hovissa oli tehnyt lähetystyötä juutalainen Ananias ja ilmeisesti kertonut Jeesuksen toiminnasta. Helena kääntyi juutalaisuuteen, matkusti Jerusalemiin ja tuli Jeesuksen seuraajaksi. Ezer tuli vuonna 36 Adiabenen kuninkaaksi, mutta juutalaisuuteen hän kääntyi vuosien 30 ja 33 välissä. Ennen ympärileikkaustaan Ezer lähetti Ananiaan Jerusalemiin viemään kirjettä. Helenan ja Ezerin kääntyminen oli seurausta juutalaisten keskuuteen levinneestä huhusta Messiaan ilmestymisestä. Ezer on voinut kirjoittanut suoraan Jeesukselle ja saada vastauksen. Josefuksen kertomuksen mies Galileasta viittaa Jeesuksen seuraajiin, koska Galilea oli Jeesuksen tukialue. Kirje siis saattoi olla todellisuutta, vaikka nykyisin tunnettu kirjeenvaihto onkin jälkikäteen kirjoitettua.
Jos tämä päättelyketju on oikein, Adiabenen Ezer II oli Edessan Abgar-legendan Abgar, tai tarkemmin, Abgarin isä.